Miten päästä yli?

[olen sekaisin]

Hei.

Erosin reilu viikko sitten vaikeasta suhteesta, joka ehti kestää n. vuoden verran. Järjellä ajateltuna eropäätös oli ainoa oikea ja se olisi tullut vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ikävöin miestä kuitenkin enemmän kuin laki sallii ja en haluaisi tällä hetkelläkään muuta kuin hypätä hänen syliinsä ja toivoa, että kaikki palautuisi ennalleen.

Mies teki minut monin tavoin onnettomaksi käytöksellään ja itkin hänen vuokseen jo suhteen aikana enemmän kuin on tervettä. Mietin eroa viimeisen puoli vuotta lähes päivittäin ja asiasta oli muutamaan otteeseen keskusteltukin. Toisaalta rakastin (ja rakastan) häntä täysin vilpittömästi hänen vioistaan huolimatta ja tuntuu, että en haluaisi ketään toista. Tiedän kuitenkin, että emme me voisi olla onnellisia, vaikka ensimmäiset puoli vuotta suhteesta kuluikin hattarapilvissä leijuen. Olisimme paperilla loistava pari, mutta käytäntö ei vain toiminut. Lisäksi mies oli hyvin itsekäs ja hän tuskin olisi muuttunut parempaan suuntaan. Ikävä on kuitenkin hillitön. Mitä minä tekisin?

 

[peruskaura]

Haastattelujen, kyselylomakkeiden ja 12 vuoden tutkimusten tulokset olivat hätkähdyttäviä: ne osoittivat, että ihminen ei olekaan vapaa ja järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota hän ei pysty tahdonvoimallaan kontrolloimaan.
Rakastumisen olemassaolosta tai sen puuttumisesta määrätyssä henkilössä ei voida erehtyä.

Hei.

Erosin reilu viikko sitten vaikeasta suhteesta, joka ehti kestää n. vuoden verran.

Tavallisesti rakastumisprosessi tasoittuu noin kahden vuoden sisällä. Tennovin tekemät tutkimukset osoittivat rakastumisen keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta.

Järjellä ajateltuna eropäätös oli ainoa oikea ja se olisi tullut vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ikävöin miestä kuitenkin enemmän kuin laki sallii ja en haluaisi tällä hetkelläkään muuta kuin hypätä hänen syliinsä ja toivoa, että kaikki palautuisi ennalleen.

Se joka ei ole itsestään aivan varma, ei ole sitä koskaan kokenut. Hän on myös todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä harvoin kestää kahta vuotta kauempaa. Rakastumisen pohjalle ei täten tulisi rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle.

Toisaalta rakastin (ja rakastan) häntä täysin vilpittömästi hänen vioistaan huolimatta ja tuntuu, että en haluaisi ketään toista.

– merkillinen kyky ihailla rakastumisen kohteen hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan, mutta ne kuitenkin aistitaan positiivisina.

Tiedän kuitenkin, että emme me voisi olla onnellisia, vaikka ensimmäiset puoli vuotta suhteesta kuluikin hattarapilvissä leijuen.

Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä.

Olisimme paperilla loistava pari, mutta käytäntö ei vain toiminut. Lisäksi mies oli hyvin itsekäs ja hän tuskin olisi muuttunut parempaan suuntaan.

Rakastunut huomioi vain rakastumisen kohteen positiiviset piirteet - rakastuminen tekee sokeaksi. Vaikka rakastumisessa tiedostetaan rakastumisen kohteen heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti.

Ikävä on kuitenkin hillitön. Mitä minä tekisin?

Yleisesti "sydänsurujen" lieventämiseksi suositellaan aktiviteetin suuntaamista muille alueille, korvikeaskartelua. Mielettömästi rakastuneen henkilön olisi vältettävä tilanteita, jotka muistuttavat häntä rakastumisen kohteen olemassaolosta. Hänen tulisi ottaa osaa yleishyödyllisiin ja produktiivisiin toimintoihin. Koska rakastumisen kehitykseen vaikuttavat tulkinnat rakastumisen kohteen käyttäytymisestä, voidaan rakastumisen loppumista edistää vuorovaikutustilanteissa. Rakastuneen tulisi tietoisesti välttää tilanteita, joissa saa tunteilleen vastakaikua.

Rakastumisen loppumista saattaa myös jouduttaa tunteiden purkaminen henkilökohtaiseen päiväkirjaan. Kirjanpitäminen siitä kuinka intensiivisesti rakastumisen ajatukset työntyvät mieleen havainnollistaa rakastuneellekin vähitellen tilansa mielettömyyden.

 

[probel]

Hei.

Erosin reilu viikko sitten vaikeasta suhteesta, joka ehti kestää n. vuoden verran. Järjellä ajateltuna eropäätös oli ainoa oikea ja se olisi tullut vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ikävöin miestä kuitenkin enemmän kuin laki sallii ja en haluaisi tällä hetkelläkään muuta kuin hypätä hänen syliinsä ja toivoa, että kaikki palautuisi ennalleen.

Mies teki minut monin tavoin onnettomaksi käytöksellään ja itkin hänen vuokseen jo suhteen aikana enemmän kuin on tervettä. Mietin eroa viimeisen puoli vuotta lähes päivittäin ja asiasta oli muutamaan otteeseen keskusteltukin. Toisaalta rakastin (ja rakastan) häntä täysin vilpittömästi hänen vioistaan huolimatta ja tuntuu, että en haluaisi ketään toista. Tiedän kuitenkin, että emme me voisi olla onnellisia, vaikka ensimmäiset puoli vuotta suhteesta kuluikin hattarapilvissä leijuen. Olisimme paperilla loistava pari, mutta käytäntö ei vain toiminut. Lisäksi mies oli hyvin itsekäs ja hän tuskin olisi muuttunut parempaan suuntaan. Ikävä on kuitenkin hillitön. Mitä minä tekisin?

Kyse on tottumuksesta ja takertumisesta, ei niinkään "rakkaudesta". Olet koukussa häneen, mutta hän ei välitä sinusta.

Viikko ei riitä eron hyväksymiseen ja tottumiseen erillään eloon. Suhteenne kesto huomioiden, ehkä vaikeinta aikaa kestää 1-2 kk, puolessa vuodessa helpottaa jo kummasti ja vuoden kuluttua suhteenne on jo kaukana. Prosessia helpottaa kun keskityt ihan muihin asioihin. Toki jonkin aikaa elät asiat ikään kuin "jos olisitte yhdessä", mutta mitä enemmän jauhat menneisyyttä sen vaikeampi siitä on päästä eroon. Yritä siis kokea elämässäsi asioita itsenäisenä tai muiden ihmisten kautta. Kun totut itseksesi olemiseen, alat nähdä eronne mielekkyyden ihan toisessa valossa. Ehkä ymmärrät paremmin, ettei hän sinusta oikeasti välittänyt. Vähitellen tyyppi unohtuu ja olet avoin tapaamaan muita. Ehkä ekan ja tokan kohdalla vertailet menneeseen, mutta ajan mittaan suhteenne jää osaksi menneisyyttäsi.

 

[ei ollut]

Mies teki minut monin tavoin onnettomaksi käytöksellään ja itkin hänen vuokseen jo suhteen aikana enemmän kuin on tervettä"

ajattelet vaan mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, lopeta haaveileminen, älä enää haaveile tuosta miehestä, katso FAKTOJA silmiin!

 

[olen sekaisin]

Kyse on tottumuksesta ja takertumisesta, ei niinkään "rakkaudesta". Olet koukussa häneen, mutta hän ei välitä sinusta.

Viikko ei riitä eron hyväksymiseen ja tottumiseen erillään eloon. Suhteenne kesto huomioiden, ehkä vaikeinta aikaa kestää 1-2 kk, puolessa vuodessa helpottaa jo kummasti ja vuoden kuluttua suhteenne on jo kaukana. Prosessia helpottaa kun keskityt ihan muihin asioihin. Toki jonkin aikaa elät asiat ikään kuin "jos olisitte yhdessä", mutta mitä enemmän jauhat menneisyyttä sen vaikeampi siitä on päästä eroon. Yritä siis kokea elämässäsi asioita itsenäisenä tai muiden ihmisten kautta. Kun totut itseksesi olemiseen, alat nähdä eronne mielekkyyden ihan toisessa valossa. Ehkä ymmärrät paremmin, ettei hän sinusta oikeasti välittänyt. Vähitellen tyyppi unohtuu ja olet avoin tapaamaan muita. Ehkä ekan ja tokan kohdalla vertailet menneeseen, mutta ajan mittaan suhteenne jää osaksi menneisyyttäsi.

Niinhän se taitaa olla. Viikko on tietenkin lyhyt aika enkä odottanutkaan, että pääsisin siinä ajassa yli. Tämä kesä vaan hankaloittaa ylipääsemistä, sillä tasan vuosi sitten näihin aikoihin olin niin onneni kukkuloilla, tässä samaisessa kaupungissa. Oikeastaan näin kesäaikaan kaikki tuntuu muistuttavan suhteemme alusta ja kaikesta siitä ihanasta. Sattuu välillä niin kovasti, kun muistaa ne hetket. Tämä nyt on tietenkin ihan perus tunnemössöä, jota ei varmaan kukaan pysty välttämään.

"ajattelet vaan mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, lopeta haaveileminen, älä enää haaveile tuosta miehestä, katso FAKTOJA silmiin! "

Usko tai älä, olen kirjoittanut paperille kaikki miehen paskat puolet ylös ja omia huonoja tunteitani suhteen ajalta ja yritän lukea sitä aina, kun ikävä iskee. Harmi, että tunteilla on niin harvoin tekemistä järjen kanssa...

 

[Vieroitusoireita nuo ovat]

Kyseessä ei ole suuret tunteet vaan ihan fysiologinen riippuvuus. Huumeet tekevät samaa. Mies oli ilmeisesti ensin super-ihana, sitten ensihuuman jälkeen väliin kuuma, väliin kylmä. Sellaiseen jää pahasti koukkuun, pahemmin kuin mieheen joka on aina ihana ja rakastava. Aina yrittää tehdä enemmän ja enemmän että mies osoittaisi sitä alkuaikojen rakkautta kylmyyden sijaan. On ihan fakta että mitä enemmän investoimme ja ponnistelemme jonkun asian vuoksi, sen vaikeampaa on luopua ja myöntää että juttu on pannukakku eikä siitä tulekaan mitään. Olet investoinut raskaasti ja podet nyt yksinkertaisesti vieroitusoireita. Kohtele kipujasi sellaisina, ne menevät lopulta ohi ja tervehdyt kunhan et ala ottaa huumetta lisää (ts. rukoile miestä takaisin, mulistele ja itke valokuvien ja yhteisten muistojen alttarilla). Mitä lyödään vetoa että vuoden kuluttua et enää tajua mikä sinua oikein 2011 kesällä vaivasi ja miksi tuhlasit noin paljon kallista aikaa mokomaan.

 

[Miraliini]

Niinhän se taitaa olla. Viikko on tietenkin lyhyt aika enkä odottanutkaan, että pääsisin siinä ajassa yli. Tämä kesä vaan hankaloittaa ylipääsemistä, sillä tasan vuosi sitten näihin aikoihin olin niin onneni kukkuloilla, tässä samaisessa kaupungissa. Oikeastaan näin kesäaikaan kaikki tuntuu muistuttavan suhteemme alusta ja kaikesta siitä ihanasta. Sattuu välillä niin kovasti, kun muistaa ne hetket. Tämä nyt on tietenkin ihan perus tunnemössöä, jota ei varmaan kukaan pysty välttämään.

"ajattelet vaan mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, lopeta haaveileminen, älä enää haaveile tuosta miehestä, katso FAKTOJA silmiin! "

Usko tai älä, olen kirjoittanut paperille kaikki miehen paskat puolet ylös ja omia huonoja tunteitani suhteen ajalta ja yritän lukea sitä aina, kun ikävä iskee. Harmi, että tunteilla on niin harvoin tekemistä järjen kanssa...

Saamiesi vastausten perusteella ja miten itse kuitenkin näet tunteissasi suurempaa tai kenties syvällisempää merkitystä tekee sen, ettet ole vielä valmis ottamaan vastaan järjellisiä neuvoja. Olet kuitenkin itse päättänyt erota ja ehkä kokisit tunteet selkeämmin, jos eron ottanut olisikin ollut mies. Sinun hommaksesi jäisi tunteilu, eikä vastuu päätöksestä. Noh, sellaista se on ylipäätäänkin ottaa elämä haltuunsa ja luottaa omaan vaistoonsa myös tunnetasolla. Kaikkea ei voikaan ihan heti itselleen selittää ja perustella, vaan siinä missä hullaannuit mieheen koeta myös yhtä rohkeasti luottaa siihen, miltä sinusta eropäätöstä tehdessä tuntui. Ei sinun tarvitse inhota miestä ja siten vieroittaaksesi itsesi suhteesta, vaan mitäpäs jos ihan vaan itkisit,surisit, pitäisit henkiset hautajaiset ja istuisit tuijottamassa tyhjin silmin kaukaisuuteen. Hymyile surumielisesti vastaasi kulkeville rakastavaisille ja huokaile, miten hyväkin loppuu aikanaan ja jos mahdollista kuuntele oikein raastavaa musiikkia. Lupaan, että tuolla tehokuurilla huomaat pikku hiljaa löytävän järkesi ja alat ymmärtämään tapahtunutta suurempana kokonaisuutena.

Mielestäni elämässä voi koettaa kokea tunteet ja olla surkeana. Olithan sinä hyvin aikein liikkeellä ja jo sekin on ihan suremisen arvoista, jos ei saa vastaavaa takaisin.

 

[mies42]

Nainen, tuo mitä kirjoitit "Toisaalta rakastin (ja rakastan) häntä täysin vilpittömästi hänen vioistaan huolimatta "...pistää ajattelemaan.
Jokainen ihminen on vajaavainen, hiukan viallinen. Etsitkö täydellistä? Miestä mitä ei ole olemassakaan koska sinä muutut jatkuvasti. Ihannemies tänään ei ole sitä kahdenvuoden kuluttua enää täydellinen. Onko kysymys enemmän sinusta kuin miehestä, oletko sinä täydellinen

Huh, nuoruus, se nuoruus.

 

[olen sekaisin]

Nainen, tuo mitä kirjoitit "Toisaalta rakastin (ja rakastan) häntä täysin vilpittömästi hänen vioistaan huolimatta "...pistää ajattelemaan.
Jokainen ihminen on vajaavainen, hiukan viallinen. Etsitkö täydellistä? Miestä mitä ei ole olemassakaan koska sinä muutut jatkuvasti. Ihannemies tänään ei ole sitä kahdenvuoden kuluttua enää täydellinen. Onko kysymys enemmän sinusta kuin miehestä, oletko sinä täydellinen

Huh, nuoruus, se nuoruus.

En etsi täydellistä. Enkä sellaista haluakaan. Rakastin sitä miestä vikoineen kaikkineen. Ainoa, jota en sietänyt oli se tunne, että minua ei rakasteta sellaisena kuin olen. Enkä ole väittänyt, että itse olisin ollut suhteessa täydellinen myöskään. Halusin vai tasa-arvoisen suhteen, johon kumpikin panostaa yhtä paljon. Ja en sellaista hänen kanssaan saanut, yrityksistä huolimatta.

Tämä mies sanoi minulle, että haluaisi vielä kuukauden päästä puhua suhteemme mahdollisesta tulevaisuudesta uudestaan. En tiedä mitään raastavampaa kuin tämmöinen epätietoisuus. Toisaalta lohduttaa tietää, että ei hänkään minua ihan kylmiltä ollut valmis menettämään. Mutta en minä kestä roikkua tässä narussa kuukautta odottaen, mitä mies haluaa. Jos kuuntelisin vain tunteitani, olisin jo anelemassa häntä takaisin. Miten sekaisin voi pienen ihmisen pää olla

 

[Varamuru]

Tämä mies sanoi minulle, että haluaisi vielä kuukauden päästä puhua suhteemme mahdollisesta tulevaisuudesta uudestaan. En tiedä mitään raastavampaa kuin tämmöinen epätietoisuus. Toisaalta lohduttaa tietää, että ei hänkään minua ihan kylmiltä ollut valmis menettämään. Mutta en minä kestä roikkua tässä narussa kuukautta odottaen, mitä mies haluaa. Jos kuuntelisin vain tunteitani, olisin jo anelemassa häntä takaisin. Miten sekaisin voi pienen ihmisen pää olla

Miestenkieleltä selkokielelle käännettynä tuo yleensä tarkoittaa: jos en ole löytänyt uutta siihen mennessä, niin kelpaat taas vähäksi aikaa paremman puutteessa. Tuollaisilla puolivillaisilla repliikeillä pidetään vain höppänät naiset kulisseissa lämpimänä kaiken varalta. Jos mies oikeasti rakastaisi sinua, hän olisi jo ovesi takana kolkuttelemassa.

Kerää itsekunnioituksesi rippeet ja jatka matkaa.

 

[ainokainen]

Olen vähän samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Miehelle jätetyksi tuleminen taisi olla tosi kova pala. Hän haluaa ehkä pitää illuusiota yllä siitä, että HÄN päättää suhteenne tulevaisuudesta. Siksi hän antoi ymmärtää, että juttu ei vielä ollutkaan tässä.

On hyvin mahdollista, että hän laskee sen varaan, että kuukaudessa ikävä tekee tehtävänsä, ja kuukauden eron jälkeen nainen ruikuttaakin hänen peräänsä ja antaa kaiken anteeksi. Jos hän oikeasti välittäisi, hän olisi luvannut muuttua. Nyt hän luottaa siihen, että sinä annat periksi, kun ikävöit häntä niin kovasti.

Älä anna periksi, älä enää ikinä ole yhteydessä häneen! Jos jäät roikkumaan, et ikinä pääse hänestä irti.

 

[olen sekaisin]

Miestenkieleltä selkokielelle käännettynä tuo yleensä tarkoittaa: jos en ole löytänyt uutta siihen mennessä, niin kelpaat taas vähäksi aikaa paremman puutteessa. Tuollaisilla puolivillaisilla repliikeillä pidetään vain höppänät naiset kulisseissa lämpimänä kaiken varalta. Jos mies oikeasti rakastaisi sinua, hän olisi jo ovesi takana kolkuttelemassa.

Kerää itsekunnioituksesi rippeet ja jatka matkaa.

En kyllä tämän tapauksen kohdalla usko tuohon. Miehellä on kyllä kaikki muu elämässään rempallaan ja hänen täytyy saada asiansa kuntoon ennen kuin voi harkitakaan mitään parisuhdetta kenenkään kanssa. Kaikki se paha olo, mitä hän omista ongelmistaan sai, myrkytti myös meidän suhteemme. En minä jaksanut olla vain kiltti ja kuunnella sitä valitusta päivästä toiseen. Tietenkin hänen täytyi se johonkin purkaa, mutta nyt kun erosimme, hänen täytyy tehdä jotain konkreettista asioilleen. Ja minä idiootti jossain sisimmässäni uskon siihen, että hän muuttuisi ja saisi asiansa kuntoon tässä kuukauden aikana... Vaikka se hyvin epätodennäköistä onkin.

Mutta tämä päivä on kyllä ollut eilistä parempi. En minä tarvitse tuota miestä. Enkä ainakaan haluaisi palata siihen, että yritän kaiken aikaa miellyttää ja olla hyvä ja vielä vähän parempi, että kelpaisin. Ja silti tuntisin itseni yksinäiseksi eikä mies ymmärtäisi yhtään, mistä olen taas pahoittanut mieleni. Voi luoja, mitä paskaa se suhde olikin.

 

[olen sekaisin]

Olen vähän samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Miehelle jätetyksi tuleminen taisi olla tosi kova pala. Hän haluaa ehkä pitää illuusiota yllä siitä, että HÄN päättää suhteenne tulevaisuudesta. Siksi hän antoi ymmärtää, että juttu ei vielä ollutkaan tässä.

On hyvin mahdollista, että hän laskee sen varaan, että kuukaudessa ikävä tekee tehtävänsä, ja kuukauden eron jälkeen nainen ruikuttaakin hänen peräänsä ja antaa kaiken anteeksi. Jos hän oikeasti välittäisi, hän olisi luvannut muuttua. Nyt hän luottaa siihen, että sinä annat periksi, kun ikävöit häntä niin kovasti.

Älä anna periksi, älä enää ikinä ole yhteydessä häneen! Jos jäät roikkumaan, et ikinä pääse hänestä irti.

Mietin itse ihan samaa. Mies on kerran jätetty aiemmin ja se oli hänelle niin kova pala, että hän on todennäköisesti tehnyt kaikkensa, ettei hänen tarvitsisi erotilanteessa tuntea niin kuin sen yhden kerran tunsi. Ja vaikka ero oli yhteinen päätös, minusta tuntuu, että minut on jätetty. Ihan siitä syystä, että mies jotenkin kontrolloi tilannetta kaikin puolin. Hän sanoo haluavansa miettiä vielä kuukauden ja määrittelee ajankohdan, milloin asiasta voidaan keskustella. Lisäksi hän sanoi, että hän ei aio syyttää itseään tästä erosta, koska teki niin edellisellä kerralla.

Toki minussakin oli vikaa, mutta jos rehellisiä ollaan, minulle olisi riittäny tunne siitä, että minua arvostetaan ja rakastetaan tällaisena kuin olen. Ja sitä en hänen kanssaan saanut. Jos hän olisi panostanut suhteeseen, jos olisin tuntenut, että olemme samalla puolella eikä kaikesta olisi tarvinnut vääntää kättä... Kuulostan ihan idiootilta, mutta hänen kanssaan oli mahdoton olla onnellinen. Ja mielestäni hän tuhosi suhteemme. Hänen käytöksensä ajoi meidät siihen. Ja hänen käytöksensä ajoi minut käyttäytymään tavalla, joka ei myöskään miellyttänyt häntä. Mutta mitä ihminen voi tehdä, jos tuntee parisuhteessa olevansa YKSIN? Kyllä se näkyy jollain tavalla. Hän varmaan olisi halunnut, että en koskaan puhuisi tunteistani, jos ne ovat negatiivisia.

 

[no]

Kirjoitat oudosti, että sait itse miehen käyttäytymään paskamaisesti? Halusit miehelle muutosta? Eikö hän saanut olla juuri sellainen , kuin hän on, vaikka sitä samaa vaadit itsellesi. Toki voit vaatia toista ryhdistäytymään ja tavallaan se onkin oikein, mutta ne tuntemuksesi häntä kohtaan viestittävät siitä, että rakastat. Olisiko se omatunto yhdessä rakkauden kanssa, kun sinua koskettaa?

Minusta te molemmat olette tehneet virheitä; mies ei osaa hoitaa asioitaan kuten haluat ja sinä olet ottanut ohjakset miehenkin elämässä, jota hän ei kestänyt.

vaikea sanoa mitään tulevaisuudesta, mutta opiksi kannattaa ottaa. Ehkä kannattaisi katsella mies, jolla on vähemmän ongelmia, tai sitten suhtautua ongelmiin eri tavalla?

En minä haluaisi suhdetta, jossa en olisi hyväksytty, oli sitten syy mikä tahansa, paitsi tietysti syy, jossa alkaisin hallitsemaan toistakin.

 

[olen sekaisin]

Kirjoitat oudosti, että sait itse miehen käyttäytymään paskamaisesti? Halusit miehelle muutosta? Eikö hän saanut olla juuri sellainen , kuin hän on, vaikka sitä samaa vaadit itsellesi. Toki voit vaatia toista ryhdistäytymään ja tavallaan se onkin oikein, mutta ne tuntemuksesi häntä kohtaan viestittävät siitä, että rakastat. Olisiko se omatunto yhdessä rakkauden kanssa, kun sinua koskettaa?

Minusta te molemmat olette tehneet virheitä; mies ei osaa hoitaa asioitaan kuten haluat ja sinä olet ottanut ohjakset miehenkin elämässä, jota hän ei kestänyt.

vaikea sanoa mitään tulevaisuudesta, mutta opiksi kannattaa ottaa. Ehkä kannattaisi katsella mies, jolla on vähemmän ongelmia, tai sitten suhtautua ongelmiin eri tavalla?

En minä haluaisi suhdetta, jossa en olisi hyväksytty, oli sitten syy mikä tahansa, paitsi tietysti syy, jossa alkaisin hallitsemaan toistakin.

Tarkoitukseni oli sanoa, että miehen paskamainen käytös ajoi minut lopulta käyttäytymään huonosti. Ja usko tai älä, en minä yrittänyt häntä muuttaa, korkeintaan kannustin häntä pyrkimään unelmiinsa ja jättämään ne asiat, jotka tekivät hänet onnettomaksi (esimerkiksi hänen nykyinen työnsä). Haha, mutta onhan sekin totta, että en minäkään tuossa suhteessa täydellinen ollut.

 

[Järjen ääni]

Pistät itsesi parhaaseen kuosiin ja lähdet soittojuottolaan katsomaan, millaisia uroksia on liikenteessä. Hymyilet ja pidät hauskaa, vaikka sydän sanoisi mitä.

Ikinä enää et soita etkä laula exällesi.

As simple as that. Turha itkeä sellaisen perään, joka ei ole sinulle tarkoitettu.

 

[Kokenut]

Ikävä on kuitenkin hillitön. Mitä minä tekisin?

Anna äijälle vähän eropesää niin omakin ikäväsi helpottaa hetkeksi!

 

[ainokainen]

No tuo nyt oli huono neuvo. Olen sitä mieltä, että poissa silmistä, poissa mielestä. Älä mene minnekään, missä saattaisit törmätä häneen. Jos teillä on yhteisiä ystäviä, ota etäisyyttä heihin. Yritä järjestää niin, että et missään törmäisi mihinkään, mikä muistuttaa hänestä. Ajan kanssa unohdat, ja vuoden päästä naurat jo koko jutulle.

Suhteenne kuulosti tosi huonolta, eikä noin isot asiat muutu kuukaudessa. Mies yrittää todennäköisesti saada sinut jossain vaiheessa takaisin, jos ei muuten, niin todistaakseen itselleen että hän on niskan päällä. Älä anna periksi. Vihaat itseäsi, jos vielä suostut hänen pyöritettäväkseen.

Siinä mielessä olen kyllä samoilla linjoilla no:n kanssa, että ei voi syyttää omasta käytöksestäsi miestä. Jos itse toimit tavoilla joista et ole ylpeä, et voi syyttää siitä ketään toista kuin itseäsi. Olosuhteista riippumatta olet aina vastuussa omasta käyttäytymisestäsi.

Toisaalta turha noita vanhoja on miettiä, ei suhde olisi toiminut kuitenkaan vaikka olisit ollut miten päin. Teit varmasti parhaasi suhteessa, mutta se nyt vain ei toiminut. On turha jäädä hakkaamaan päätä seinään.

 

[Uuno D.G.]

Tarkoitukseni oli sanoa, että miehen paskamainen käytös ajoi minut lopulta käyttäytymään huonosti. Ja usko tai älä, en minä yrittänyt häntä muuttaa, korkeintaan kannustin häntä pyrkimään unelmiinsa ja jättämään ne asiat, jotka tekivät hänet onnettomaksi (esimerkiksi hänen nykyinen työnsä). Haha, mutta onhan sekin totta, että en minäkään tuossa suhteessa täydellinen ollut.

Harva meistä on täydellinen, hehe! Siitä ei tarvitse jäädä syyllisyyttä tuntemaan.

Joskus vaan tarvitsee kääntää uusi sivu elämässä ja unohtaa menneet.

 

[Järjen ääni]

Taidatte olla aika nuoria, jos mies on vain kerran jätetty aikaisemmin? Eli käytät termiä "mies" nuorukaisesta?

Elämä se on joka opettaa. Koeta ajatella, että se ihminen, joka on SINULLE tarkoitettu, tulee luoksesi ja tämä tyyppi ei nyt se ollut. Äläkä mene siihen retkuun, että kävisit panolla sen exän kanssa. Se ei auta mitään, ainoastaan viivyttää KUNNON eroa.

 

[N36]

Ei se rakkaus mihinkään riitä, onnellisuus riittää. Jos jälkimmäistä ei ole, ei ensimmäisellä tee mitään. Anna olla vaan, ihan hyvä ratkaisu vaikka riipiikin vielä. Tuon vaihtoehtona on jatkaa ja kuluttaa se rakkaus tyhjiin. Silloin on helpompi erota, mutta ihan turhaan on haaskannut pahimmillaan vuosia ja löytää itsensä aika katkerana.

 

[olen sekaisin]

No ollaan molemmat lähempänä kolmeakymppiä kuin kahta, et ei me ihan lapsia olla. Miehellä takana vain yksi pitkä suhde. Ja täytyy kertoa taas tuoreimmat juonenkäänteet: mies kysyi tänään, haluanko nähdä, kun hänellä olisi asiaa. Nähtiin ja kappas, hän haluaisi yrittää vielä.

 

[no]

No ollaan molemmat lähempänä kolmeakymppiä kuin kahta, et ei me ihan lapsia olla. Miehellä takana vain yksi pitkä suhde. Ja täytyy kertoa taas tuoreimmat juonenkäänteet: mies kysyi tänään, haluanko nähdä, kun hänellä olisi asiaa. Nähtiin ja kappas, hän haluaisi yrittää vielä.

Minusta te kasvatatte toisianne ja nuo linjojen hakemiset kuuluvat teidän elämään. En minä sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olisitte yhdessä, jos osaatte oikeasti katua, nöyrtyä ja pyytää anteeksi ja vielä luvata toisillenne, että asiat ratkotaan eri tavalla.

 

[olen sekaisin]

Minusta te kasvatatte toisianne ja nuo linjojen hakemiset kuuluvat teidän elämään. En minä sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olisitte yhdessä, jos osaatte oikeasti katua, nöyrtyä ja pyytää anteeksi ja vielä luvata toisillenne, että asiat ratkotaan eri tavalla.

Onhan sekin varmaan vaihtoehto. Nyt olen vain entistä enemmän sekaisin. Sanoin hänelle, että mun täytyy miettiä asiaa ja tähdensin, että siihen samaan paskaan en ainakaan halua palata. Mutta voiko suhde oikeasti muuttua? Pysyvästi? Ettei se ajaudu uriltaan taas jossain vaiheessa...? Kerran paskaksi todettu suhde, aina paska suhde? En minä tiedä, mitä tehdä. Toisaalta olisi ollut vain parempi, jos hän olisi sanonut, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Mutta ei, hän on kuulemma nyt tajunnut, miten paljon hyvää meidän suhteessamme oli ja sitä ei kannata heittää menemään. Juuri niin...

 

[no]

Onhan sekin varmaan vaihtoehto. Nyt olen vain entistä enemmän sekaisin. Sanoin hänelle, että mun täytyy miettiä asiaa ja tähdensin, että siihen samaan paskaan en ainakaan halua palata. Mutta voiko suhde oikeasti muuttua? Pysyvästi? Ettei se ajaudu uriltaan taas jossain vaiheessa...? Kerran paskaksi todettu suhde, aina paska suhde? En minä tiedä, mitä tehdä. Toisaalta olisi ollut vain parempi, jos hän olisi sanonut, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Mutta ei, hän on kuulemma nyt tajunnut, miten paljon hyvää meidän suhteessamme oli ja sitä ei kannata heittää menemään. Juuri niin...

Se voi olla manipulointia, mutta minä uskon ihmisen kasvamiseen ja jotkut oppivat virheistään. Se, että sinulla on ollut vaikeaa nyt, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sinulla on tunteita häntä kohtaan kuitenkin. Voithan sinä tehdä kokeen, jossa seuraat tilannetta, jos tulee vain hänestä johtuva paha olo, niin ei kannata jatkaa, mutta jos onkin niin, että itsekin käyttäydyt epävakaasti, niin ei se miestä vaihtamalla parane...on jopa helpompi tutun kanssa, joka edes vähän ymmärtää sinua..