Seksitön parisuhde

[Miksi?]

Jo kahdesta haluttomasta miehestä eronneena, haluaisin kysyä sinulta "myös yksi lähes haluton" seuraavaa: jos et kerran pysty yhdyntään, miksi et tyydytä miestäsi muuten? Helpottaisi miehen elämää varmaan paljon, kun antaisit edes jonkinlaista seksuaalista huomiota hänelle. Kieltäytyminen kivuliaasta yhdynnästä on ymmärrettävää (kuten mieheltäkin se, että jos ei huvita, ei pysty), mutta käsi-/suuseksistä kieltäytyminen on sama kuin sanoisi kumppanilleen, ettei pidä häntä yhtään seksikkäänä, eikä viitsi nähdä yhtään vaivaa hänen vuokseen.

 

[rakastatko todella?]

Minä ainakin uskon vakaasti, että jos rakastaa oikeasti siten kuin kumppaniaan niin varmasti myös haluaa toista tai ainakin haluaa, että hänellä on hyvä olla myös, eikä hänen tarvitse elää seksitöntä suhdetta kanssani minun itsekkyyteni vuoksi. Kyllä minä ainakin hankkisin liukastusvoidetta, jos olisin kuin saharan autiomaa ja antaisin ainakin kerran viikossa. Ja tämän tekisin vasta tässä suhteessa, jossa elän nyt. Aiemmissa en varmastikaan olisi tehnyt niin, mutta näin jälkeen päin olen ymmärtänyt, ettei se aiemmin rakkautta ollutkaan, vain syvää välittämistä ja ystävyyttä ja yritimme saada aikaan onnellisen parisuhteen siinä kuitenkaan onnistumatta.

Miltä teistä tuntuisi, jos kumppaninne ei haluaisi teitä? Uskoisitteko, että suhteenne on rakkaussuhde?

Tässäpä onkin pähkinä purtavaksi. Elän itsekin suhteessa jossa en halua seksiä (tai haluan todella harvoin), mies taas tahtoisi vaikka koko ajan. Yhdessä ollan oltu neljä vuotta, ollaan molemmat kolmekymppisiä. Rakastan miestäni, mutta rakastanko sittenkään "oikeasti", kuten parisuhteessa kuuluu, vai rakastanko häntä vain kuin ystävää?

Suhde toimii hyvin ilman turhaa riitelyä, ja viihdymme yhdessä todella hyvin. Olemme toistemme parhaat ystävät. Tiedän että mies ei halua erota. Hän on vähentänyt minun vuokseni seksin kinuamista, tyydyttää itsensä useammin itse. En ole koskaan ollut kovin aktiivinen seksuaalisesti, varsinkaan muiden kanssa, mieluiten tyydytän itsenikin itse. En siis kuitenkaan ole täysin "frigidi" koska masturboin.

Yhdyntään suostuminen on ikävää jos sitä ei todellakaan itse halua. Vaikka kuinka rakastaisi miestä, ei huono seksikokemus itselle auta asiaa. Kun olemme yhdynnässä ja se esim. sattuu, nousee kynnys harrastaa seksiä seuraavan kerran. Siitä tulee myös turhautunut, jopa likainen olo kun on vaan panopuuna. Kun taas minun tekee mieli ja harrastamme seksiä kun nautin siitä, se auttaa harrastamaan seksiä taas uudemman kerran. Auttaa myös haluja heräämään, kun taas väkisin harrastettu seksi vähentää haluja.

Enkä todellakaan pitäisi siitä jos mieheni ei haluaisi minua, varsinkaan jos hän haluaisi muita naisia. Mutta minä nyt en satu haluamaan muitakaan miehiä.

Rakastatko todella miestäsi, jos hänen kanssaan missään olosuhteissa, ikinä milloinkaan, tulee likainen olo? En ymmärrä, rakkaan ihmisen kanssa pitäisi olla hyvä olla ja voisi vaikka nuolla varpaat.

Minullakin on kokemusta sekä rakkaudettomasta suhteesta että sitten rakkaussuhteesta. Siinä ekassa, rakkaudettomassa, halusin kaiken onnistuvan ja pidin sisukkaasti kulissia yllä, kunnes yksi tapahtuma avasi silmäni todellisuuteen. Siinäkin harrastimme "terveellistä" arkiseksiä, mutta ei hyväilyjä, ei mitään erityistä, vain nopea pano. Oppiihan sitäkin tekemään niin, että kumpikin saa tyydytyksen, eli kahden hengen masturbaatiota.

Tässä toisessa on rakkautta paljon ja mikään paikka miehessä ei ole likainen tai vastenmielinen.
Jos joskus ei ensin niin olisikaan kiinnostunut, niin toinen voi auttaa ja liukastusvoiteet toimivat hyvin. Ei seksi satu, jos kumpikin on rakenteeltaan normaali ja nainen osaa rentouttaa itsensä.

 

[myös yksi lähes haluton]

Rakastatko todella miestäsi, jos hänen kanssaan missään olosuhteissa, ikinä milloinkaan, tulee likainen olo? En ymmärrä, rakkaan ihmisen kanssa pitäisi olla hyvä olla ja voisi vaikka nuolla varpaat.

Tottakai rakkaan kanssa on hyvä olla, halia, tehdä asioita, elää arkea. Mutta olen luonteeltani hyvin "hygieeninen" ihminen, en nyt neuroottinen mutta kädet pestään ennen ruokaa ja vessassa käydessä yms. En ikinä nuolisi mieheni varpaita, en kyllä kenenkään toisenkaan. En edes omiani. Epämiellyttäviä ja epähygieenisiä paikkoja nyt muuutenkin keksin esim. peräaukon, joka monella(?) on mukana seksissä. Ei, en ikinä nuolisi kenenkään peräaukkoa.

Mutta tuolla likaisuudella tarkoitin oikeastaan sellaista epämiellyttävää tunnetta kun odottaa vain että mies laukeaisi. Ei siinä itse ole kovin helppo olla mukana jos ei tee mieli.

Minullakin on kokemusta sekä rakkaudettomasta suhteesta että sitten rakkaussuhteesta. Siinä ekassa, rakkaudettomassa, halusin kaiken onnistuvan ja pidin sisukkaasti kulissia yllä, kunnes yksi tapahtuma avasi silmäni todellisuuteen. Siinäkin harrastimme "terveellistä" arkiseksiä, mutta ei hyväilyjä, ei mitään erityistä, vain nopea pano. Oppiihan sitäkin tekemään niin, että kumpikin saa tyydytyksen, eli kahden hengen masturbaatiota.

Tässä toisessa on rakkautta paljon ja mikään paikka miehessä ei ole likainen tai vastenmielinen.
Jos joskus ei ensin niin olisikaan kiinnostunut, niin toinen voi auttaa ja liukastusvoiteet toimivat hyvin. Ei seksi satu, jos kumpikin on rakenteeltaan normaali ja nainen osaa rentouttaa itsensä.

Seksi sattuu jos on kuiva, eli silloin kun ei ole kiihottunut, eli silloin kun ei haluta. Pelkkä rentoutuminen ei auta. Toki liukastusvoide auttaa, mutta sitten ollaan taas edellisessö kohdassa, eli että ei sitä kiinnostusta ole kuitenkaan. Ja taas odotetaan että mies olisi valmis... Ei aina auta edes se että toinen yrittää kiihottaa, jos ei kiinnosta (ja minulla esim. tiettyyn aikaan kuukaudesta) kiihottuminen on vain mahdotonta.

 

[myös yksi lähes haluton]

Jo kahdesta haluttomasta miehestä eronneena, haluaisin kysyä sinulta "myös yksi lähes haluton" seuraavaa: jos et kerran pysty yhdyntään, miksi et tyydytä miestäsi muuten? Helpottaisi miehen elämää varmaan paljon, kun antaisit edes jonkinlaista seksuaalista huomiota hänelle. Kieltäytyminen kivuliaasta yhdynnästä on ymmärrettävää (kuten mieheltäkin se, että jos ei huvita, ei pysty), mutta käsi-/suuseksistä kieltäytyminen on sama kuin sanoisi kumppanilleen, ettei pidä häntä yhtään seksikkäänä, eikä viitsi nähdä yhtään vaivaa hänen vuokseen.

Toisinaan tyydytänkin miehen myös muuten (useammin kuin harrastamme seksiä), mutta sekin on vaikeaa jos ei tee mieli. Kaikki seksiin liittyvä on haluttomana "ällöttävää". Kun taas on todella kiihottunut ei niin haittaa hiet, hajut yms., mutta haluttomana on vaikeaa yrittää osallistua. Ja kuten sanoin jo aiemmin, huonot seksikokemukset nostavat taas kynnystä harrastaa seksiä seuraavalla kerralla.

 

[Laura]

Eli kuusi vuotta vastaavassa suhteessa. Kokeilin tänä aikana yhdeksää eri pillerimerkkiä, ehkäisyvaahtoa, kumia, varmoja päiviä, you name it. Ei huvittanut niin ei huvittanut, vaikka pientä eroa olikin hormonaalisen ja hormoonittoman ehkäisyn välillä. Miestä tämä tietenkin vaivasi kovasti. Minä olin aina kuiva kuin sahara, joten seksi sattui ja tuntui epämiellyttävältä. En halunnut lopulta mitään siihen liittyvää, en ottaa suihin tai tehdä käsillä. Kaikki halailu ja läheisyys myös loppui, koska mies tulkitsi sen merkkinä siitä, että voisi ola seksiä ja ärtyi kun näin ollutkaan. En sitten enää uskaltanut edes hipaista häntä.

Seksistä muodostui pientä kaupankäyntiä. Esitin nukkuvaa, väsynyttä, minulla oli aina menkat ja lopulta sitten kun tilanne karkasi riidaksi, annoin että saatiin riita päättymään. Puhuttiin molemmat raa'asti säälipillusta. Kerran heräsin pitkäksi venähtäneiden juhlien jälkeen siihen, että mies on päällä panemassa. Häntä hävetti kovasti kun jäi kiinni, mutta oltiin vaan jo siinä pisteessä, että nolouden riski alitti mahdollisen hyödyn. Mies kutsui minua frigidiksi ja minäkin mietin että niin minä varmaan sitten olen.

Kumpikaan ei halunnut erota, joten tätä sitten jatkettiin ja jopa suunniteltiin lastentekoa ja naimisiinmenoa. Sitten mies jäi kiinni pettämisestä. Kävi ilmi, että hän oli pettänyt pitkään, aina kun tilaisuus oli tullut. Näin jälkeenpäin en ihmettele, mutta kyllähän se meidän suhteemme tuhosi. Hän olisi halunnut jatkaa, oli todella pahoillaan ja itki kaksi vuotta suhteen perään. Siitä ei vaan tullut mitään, koska luottamus oli mennyt.

Myöhemmin kun olen tajunnut etten olekaan frigidi tai kylmä, olen ymmärtänyt että minä en vaan kokenut häntä kohtaan himoa. Miehessä ei ollut mitään vikaa, itseasiassa hän oli jumalattoman komea ja herätti aina katseita naisilta. Jostain syystä vaan ei herättänyt minussa sitä halua. Olen ollut kaikissa sen jälkeisissä suhteissani hyvin aktiivinen ja halukas (jopa siinä määrin että osat ovat yleensä vaihtuneet). Mieskin meni myöhemmin naimisiin ja on ollut hyvin tyytyväinen seksielämäänsä. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos toinen ei halua toista fyysisesti. Puhuttiin joskus jälkeenpäin asiasta ja todettiin, että todellakin tämä sanonta piti paikkansa. Meidän suhteessa toimimaton seksi ja haluttomuus nousi lopulta ihan jokahetkiseksi asiaksi, mutta kummankin myöhemmissa toimivissa suhteissa asia ei ole ollut niin merkityksellinen.

Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa oli kyseessä raiskaus, kun mies ryhtyi yhdyntään sammuneen tyttöystävänsä kanssa? Olenko mä jotenkin jyrkkä, kun mä en tollaisen jälkeen voisi antaa miehelle anteeksi, mun mielestä siinä olisi loukattu mun oikeutta määrätä omasta kehostani niin pahasti, että mun olisi varmaan pakko erota?

Muutenkin olen ihan ihmeissäni, kuinka monet täällä antavat sellaisia neuvoja (tai syytöksiä), että toisen osapuolen pitäisi vain "antaa" toiselle, vaikkei itse haluaisikaan, että sehän on kuin mikä tahansa muu kotityö, joka vain täytyy tehdä. Ja jos ei anna, sitten on ilkeä pihtari. Mitä ihmettä? En ymmärrä ollenkaan. Kyllähän kotityöt tehdään, vaikkei kivoja olekaan, ja toiselle voi tehdä vaikka mitä ihania palveluksia, koska tätä rakastaa, mutta eikö rakastelussa nimenomaan ole kyse KAHDEN osapuolen molemminpuolisesta halusta?? Itse en voi kuvitellakaan vain meneväni miehelleni vaginaksi, jos hän haluaa, mutta minä en. Kyllä, minusta tuntuisi likaiselta, minusta tuntuisi kuin minua käytettäisiin hyväksi. Se ei ole minulle vaihtoehto, ja minusta siinä ei ole tippaakaan itsekkyyttä. Kyllä joka ikisellä ihmisellä pitää olla oikeus koskemattomuuteen. Jos pariskunnan osapuolten halut eivät kohtaa, täytyy löytää jokin toinen keino. Minulle se ei olisi myöskään ulkopuolinen seksikumppani, enkä valitettavasti tiedä mikä se keino sitten voisi olla.

 

[kyllä]

Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa oli kyseessä raiskaus, kun mies ryhtyi yhdyntään sammuneen tyttöystävänsä kanssa? Olenko mä jotenkin jyrkkä, kun mä en tollaisen jälkeen voisi antaa miehelle anteeksi, mun mielestä siinä olisi loukattu mun oikeutta määrätä omasta kehostani niin pahasti, että mun olisi varmaan pakko erota?

Kyllä, tuo on raiskaus. Suurin osa raiskauksista itseasiassa tapahtuu parisuhteissa.

Muutenkin olen ihan ihmeissäni, kuinka monet täällä antavat sellaisia neuvoja (tai syytöksiä), että toisen osapuolen pitäisi vain "antaa" toiselle, vaikkei itse haluaisikaan, että sehän on kuin mikä tahansa muu kotityö, joka vain täytyy tehdä. Ja jos ei anna, sitten on ilkeä pihtari. Mitä ihmettä? En ymmärrä ollenkaan. Kyllähän kotityöt tehdään, vaikkei kivoja olekaan, ja toiselle voi tehdä vaikka mitä ihania palveluksia, koska tätä rakastaa, mutta eikö rakastelussa nimenomaan ole kyse KAHDEN osapuolen molemminpuolisesta halusta?? Itse en voi kuvitellakaan vain meneväni miehelleni vaginaksi, jos hän haluaa, mutta minä en. Kyllä, minusta tuntuisi likaiselta, minusta tuntuisi kuin minua käytettäisiin hyväksi. Se ei ole minulle vaihtoehto, ja minusta siinä ei ole tippaakaan itsekkyyttä. Kyllä joka ikisellä ihmisellä pitää olla oikeus koskemattomuuteen. Jos pariskunnan osapuolten halut eivät kohtaa, täytyy löytää jokin toinen keino. Minulle se ei olisi myöskään ulkopuolinen seksikumppani, enkä valitettavasti tiedä mikä se keino sitten voisi olla.

Ihan samaa mieltä olen tästä, minustakin myös oman rakkaan kanssa voi tuntea olonsa likaiseksi, jos ei itseä haluta ja "antaa" vain säälistä tai koska se "kuuluu" parisuhteeseen. Jotakin on hieman kyllä pielessä pääkopassa jos näin ajattelee. Liekö vieläkin vanhoja peruja siltä ajalta kun nainen oli miehen omaisuutta... Lähinnä kuulostaa siltä.

 

[Hei.]

Kyllä, tuo on raiskaus. Suurin osa raiskauksista itseasiassa tapahtuu parisuhteissa.



Ihan samaa mieltä olen tästä, minustakin myös oman rakkaan kanssa voi tuntea olonsa likaiseksi, jos ei itseä haluta ja "antaa" vain säälistä tai koska se "kuuluu" parisuhteeseen. Jotakin on hieman kyllä pielessä pääkopassa jos näin ajattelee. Liekö vieläkin vanhoja peruja siltä ajalta kun nainen oli miehen omaisuutta... Lähinnä kuulostaa siltä.

Tottakai sitä seksiä pitää molempien haluta, jotta se hyvältä tuntuisi.
Pitäisikö halukkaamman kysyä toiselta haluaako hän vai ei.

Joissakin toisissa yhteyksissä, kun olen kertonut kyseleväni mistä vaimoni pitäisi, niin olen saanut vastauksen.
Älä kokoajan kysele vaimoltasi, koska se ahdistaa häntä.
On sanottu, että miehen pitää ottaa vaimo eikä kysellä.

Tuosta kysymättömyydestä juuri tulee minulle tunne, että teen hänelle jotakin väkisin.

Pitäisikö minun kuitenkin kysellä?

 

[Miettijä]

Uskomatonta, miten joku voi pitää toisesta kiinni niin, että riistää toiselta mahdollisuuden seksuaalisuuteen?

Kuulostaa oudolta miten näissä asioissa aina syyllistetään naista joka pitää väkipakolla miesparan seksittömässä suhteessa. Minusta kun aikuisen ihmisen, jopa miehenkin, tulisi osata sen verran vastuuta itsestään ja omasta elämästään, että päättää ihan itse millaisessa suhteessa haluaa elää. AP nyt tuskin pitää miestä kahleilla kytkettynä kellariin. Rehellisesti on kertonut ettei seksi kiinnosta ja näillä mennään, mies päättää itse haluaako kyseisessä suhteessa elää vai ei.

Ei huonossa suhteessa elävistä naisistakaan sanota että kamala mies kun pakottaa naisen elämään sellaisessa suhteessa, vaan pidetään naista tyhmänä kun roikkuu suhteessa jossa ei ole onnellinen.

 

[syyllinen?]

Kuulostaa oudolta miten näissä asioissa aina syyllistetään naista joka pitää väkipakolla miesparan seksittömässä suhteessa. Minusta kun aikuisen ihmisen, jopa miehenkin, tulisi osata sen verran vastuuta itsestään ja omasta elämästään, että päättää ihan itse millaisessa suhteessa haluaa elää. AP nyt tuskin pitää miestä kahleilla kytkettynä kellariin. Rehellisesti on kertonut ettei seksi kiinnosta ja näillä mennään, mies päättää itse haluaako kyseisessä suhteessa elää vai ei.

Ei huonossa suhteessa elävistä naisistakaan sanota että kamala mies kun pakottaa naisen elämään sellaisessa suhteessa, vaan pidetään naista tyhmänä kun roikkuu suhteessa jossa ei ole onnellinen.

Hyvä pointti. Minä olen miehen kanssa joka haluaisi seksiä jatkuvasti, minä en koskaan. Asiasta ollaan keskusteltu moneen kertaan, mies myös monesti maininnut että kohta hän kyllä menee sitten vieraisiin, ja kysellyt myös että no olisiko se mahdollista että hän hankkisi rakastajattaren. En aluksi pitänyt ajatuksesta, mutta lopulta päädyin siihen, että se on ihan mahdollinen ratkaisu ja kerroin miehelle tästä. Vastaus: hän ei halua olla muiden kuin minun kanssani.

Minä olen siis antanut miehelleni kaikki mahdolliset vapaudet tehdä niinkuin haluaa, mutta mikään ei kelpaa. Olen sanonut myös ymmärtäväni, jos hän haluaa erota tämän vuoksi. Mies ei halua.

 

[Neiti X]

Mukava huomata, että en ole ainoa jota ei seksi pahemmin kiinnosta. Olen seurustellut nykyisen puolisoni kanssa yli viisi vuotta. Alussa olin aloitteellisempi osapuoli, ja mieheni mielestä toisinaan jopa yli yli-innokas. Hankittuani ehkäisypillerit halut kuitenkin hiipuivat hyvin nopeasti, eikä merkin vaihtaminen vähemmän hormonipitoiseen vaikuttanut asiaan. Puolisoni kaipaa seksiä noin kerran viikossa, minä taas voisin aivan hyvin elää täysin seksittömässä suhteessa. Koska en kuitenkaan halua aiheuttaa miehelleni kohtuutonta puutetta ja mielipahaa, pakotan itseni innostumaan seksistä muutaman kerran kuussa. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kun edellisestä kerrasta on kulunut muutama viikko, teen mielessäni päätöksen suhtautua myönteisesti mieheni seksuaaliseen lähestymiseen. Yleensä seksi onkin ihan mukavaa, vaikka alkuun ei olisikaan tehnyt mieli. Ja vaikka toisinaan toivonkin, että homma olisi pian ohi, niin seksin jälkeen on aina hyvä olo. Olen vuosien saatossa tullut siihen lopputulokseen, että suhteemme ei ainakaan minun puoleltani ole koskaan perustunut fyysiseen vetovoimaan, vaan aivan muihin seikkoihin. Koska kuitenkin toivon parisuhteemme jatkuvan, olen päättänyt pitää huolta siitä, että meillä on myös jatkossa jonkinlainen seksielämä.

 

[sinkkunainen]

Mukava huomata, että en ole ainoa jota ei seksi pahemmin kiinnosta.

Et tosiaankaan ole ainoa. Nykypäivänä vain on viisaampaa olla asiasta hiljaa kuin tuoda se julki, koska maailma pyörii ainakin tällä hetkellä seksikeskeisten ihmisten mukaan. Joka paikka on niin täynnä seksiä, että ainakin itseä tympii joskus toden teolla.
Yleensä myös nämä seksikeskeiset ihmiset ovat ajatusmaailmaltaan itsekkäitä; jos he pitävät seksistä, siitä on ilman muuta pidettävä myös kaikkien muidenkin tai ihmisessä on jotain vikaa.


Minusta suurin ongelma ei ole se, miksi joku ei pidä seksistä, vaan se miten samankaltaiset ihmiset onnistuisivat löytämään toisensa. Olisko ihmisten aika olla avoimempia seuranhaussa, niin olisi paljon todennäköisempää, että ne vähemmän seksiä tarvitsevat onnistuisivat löytämään toisensa, samoin kuin ne, jotka sitä seksiä vastaavasti enenmmän haluavat?

 

[suomi24]

Ehkä pitäisi saada noille deittipalstoillekin profiiliin sellainen kohta, jossa voisi myös halutessaan määritellä seksuaalisuuttaan (ei seksiä ollenkaan/vähän/normaalisti/paljon, SM yms. kinky jne). Sillä tavalla ainakin se osa täsmäisi.

Katsoin TV:stä kerran ohjelman, jossa naiset eivät kyenneet seksiin. Eräskin nainen oli 2-3 lapsen äiti, mutta lastenteon jälkeen hän ei ollut antanut miehelleen seksiä ja he olivat eron partaalla. Tähän dokumentin tekoon haastateltiin kolmea naista ja he kävivät erilaisissa hoidoissa. Esimerkiksi tämä perheenäiti sai turruttavaa lääkitystä, jolla kivut poistuivat ja hän oppi jopa nauttimaan silloin tällöin. Hänen kohdallaan tärkein syy seksin uudelleenaloittamiseen oli kuitenkin se, että hän ei halunnut erota, vaan hän halusi, että hän edes joskus voisi tarjota miehelleen yhdyntää.

AP:n tapauksessa ihmettelen sitä, että jos hän on aiemmin ollut seksuaalinen ja hän 'haluaisi haluta', niin miksi hän ei panosta enemmän siihen, että kävisi seksuaaliongelmiin erikoistuneella gynekologilla, psykoterapiassa jne, jotta hän pääsisi edes sille tasolle, että seksiä voisi harrastaa esim. kerran kuukaudessa.

Luin joskus erään gynekologin kirjoituksen haluttomuudesta, jota on nimenomaan pienten lasten äideillä. Joskus seksittömyys jää päälle, jolloin nainen unohtaa, miten kivaa se seksi voi olla. Tällaisessa tilanteessa naista ahdistaa miehen vonkaaminen ja miestä ahdistaa, kun hän ei saa seksiä lainkaan. Tämä gynekologi kehoitti naista palauttamaan mieleen hyviä seksimuistoja. Kun vain ryhtyy seksiin eikä mieti asiaa sen enempää eikä aseta heti ekalle kerralle mielettömiä vaatimuksia, kunhan vain nauttii ja rentoutuu, niin nainen oppii taas muistamaan, että seksinkin saa mahdutettua kiireisen kotiäidin kalenteriin. Usein seksi ajoitetaan iltaan, kun ollaan väsyneitä, mutta sitä seksiä voisi harrastaa vaikka suihkussa, saunoessa tai vaikka aamulla herätessä.

Ymmärrän, että jos seksi sattuu, niin se tuntuu pahalta eikä sitä halua tehdä. Silloin olisi joka tapauksessa hyvä käydä gynekologilla. Heillä voi olla keinoja tarkistaa esim. kehon oikeat hormonitasot (esim. estrogeeni), ehdottaa vaihtoehtoista ehkäisymuotoa ja määrätä vaikkapa emättimeen laitettavaa kosteutta lisäävää voidetta, jotta seksi ei satu ainakaan siksi, että ei haluta.

Jos nainen harrastaa kuitenkin masturbointia, niin miksi miestä ei voi ottaa siihen mukaan? Esimerkiksi niin, että nainen aloittaa masturboinnillaan ja antaa miehen katsella, joka varmasti on miehestä kiihottavaa. Erityisesti ns. koira-asento sopii tosi hyvin siihen, että mies voi varovaisesti työntyä naiseen samalla, kun nainen hyväilee klitoristaan joko käsin tai patterikäyttöisellä vibraattorilla. Tarkoitan tällä sitä, että minusta tuntuu tosi kurjalta miehen puolesta, että nainen tyydyttää itse itsensä ja on tyytyväinen, mutta kokee, että hänen roolinsa ei ole millään tavalla sellainen, että pitäisi tyydyttää miestään millään tavalla. Tämä minun ehdotukseni olisi jonkinlainen kompromissi, että vaikkapa joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa voisi tehdä näin. Kun kumpikin tietäisi päivämäärän, niin voisi olla masturboimatta 1-2 viikkoa, jotta naisellekin ehtii kertyä niitä seksuaalisia haluja. Jos koko ajan masturboi, niin ei sitä seksihaluja välttämättä enää edes riitä miehelle.

Omasta mielestäni seksittömyys tai vähäseksisyys ovat OK, jos kumpikaan osapuoli ei kärsi siitä. Sen sijaan jos jompi kumpi kärsii kovasti, niin siinä tapauksessa kannattaa miettiä, että onkohan sitä omalta osaltaan käyttänyt kaikki apukeinot, mitä vain voi saada. Tuntuu siltä, että moni ei uskalla tehdä muutoksia, koska pelkää juuri sitä, että elämä muuttuisi tältä osin.

 

[Psykolooginen]

Ehkä pitäisi saada noille deittipalstoillekin profiiliin sellainen kohta, jossa voisi myös halutessaan määritellä seksuaalisuuttaan (ei seksiä ollenkaan/vähän/normaalisti/paljon, SM yms. kinky jne). Sillä tavalla ainakin se osa täsmäisi.

Katsoin TV:stä kerran ohjelman, jossa naiset eivät kyenneet seksiin. Eräskin nainen oli 2-3 lapsen äiti, mutta lastenteon jälkeen hän ei ollut antanut miehelleen seksiä ja he olivat eron partaalla. Tähän dokumentin tekoon haastateltiin kolmea naista ja he kävivät erilaisissa hoidoissa. Esimerkiksi tämä perheenäiti sai turruttavaa lääkitystä, jolla kivut poistuivat ja hän oppi jopa nauttimaan silloin tällöin. Hänen kohdallaan tärkein syy seksin uudelleenaloittamiseen oli kuitenkin se, että hän ei halunnut erota, vaan hän halusi, että hän edes joskus voisi tarjota miehelleen yhdyntää.

AP:n tapauksessa ihmettelen sitä, että jos hän on aiemmin ollut seksuaalinen ja hän 'haluaisi haluta', niin miksi hän ei panosta enemmän siihen, että kävisi seksuaaliongelmiin erikoistuneella gynekologilla, psykoterapiassa jne, jotta hän pääsisi edes sille tasolle, että seksiä voisi harrastaa esim. kerran kuukaudessa.

Luin joskus erään gynekologin kirjoituksen haluttomuudesta, jota on nimenomaan pienten lasten äideillä. Joskus seksittömyys jää päälle, jolloin nainen unohtaa, miten kivaa se seksi voi olla. Tällaisessa tilanteessa naista ahdistaa miehen vonkaaminen ja miestä ahdistaa, kun hän ei saa seksiä lainkaan. Tämä gynekologi kehoitti naista palauttamaan mieleen hyviä seksimuistoja. Kun vain ryhtyy seksiin eikä mieti asiaa sen enempää eikä aseta heti ekalle kerralle mielettömiä vaatimuksia, kunhan vain nauttii ja rentoutuu, niin nainen oppii taas muistamaan, että seksinkin saa mahdutettua kiireisen kotiäidin kalenteriin. Usein seksi ajoitetaan iltaan, kun ollaan väsyneitä, mutta sitä seksiä voisi harrastaa vaikka suihkussa, saunoessa tai vaikka aamulla herätessä.

Ymmärrän, että jos seksi sattuu, niin se tuntuu pahalta eikä sitä halua tehdä. Silloin olisi joka tapauksessa hyvä käydä gynekologilla. Heillä voi olla keinoja tarkistaa esim. kehon oikeat hormonitasot (esim. estrogeeni), ehdottaa vaihtoehtoista ehkäisymuotoa ja määrätä vaikkapa emättimeen laitettavaa kosteutta lisäävää voidetta, jotta seksi ei satu ainakaan siksi, että ei haluta.

Jos nainen harrastaa kuitenkin masturbointia, niin miksi miestä ei voi ottaa siihen mukaan? Esimerkiksi niin, että nainen aloittaa masturboinnillaan ja antaa miehen katsella, joka varmasti on miehestä kiihottavaa. Erityisesti ns. koira-asento sopii tosi hyvin siihen, että mies voi varovaisesti työntyä naiseen samalla, kun nainen hyväilee klitoristaan joko käsin tai patterikäyttöisellä vibraattorilla. Tarkoitan tällä sitä, että minusta tuntuu tosi kurjalta miehen puolesta, että nainen tyydyttää itse itsensä ja on tyytyväinen, mutta kokee, että hänen roolinsa ei ole millään tavalla sellainen, että pitäisi tyydyttää miestään millään tavalla. Tämä minun ehdotukseni olisi jonkinlainen kompromissi, että vaikkapa joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa voisi tehdä näin. Kun kumpikin tietäisi päivämäärän, niin voisi olla masturboimatta 1-2 viikkoa, jotta naisellekin ehtii kertyä niitä seksuaalisia haluja. Jos koko ajan masturboi, niin ei sitä seksihaluja välttämättä enää edes riitä miehelle.

Omasta mielestäni seksittömyys tai vähäseksisyys ovat OK, jos kumpikaan osapuoli ei kärsi siitä. Sen sijaan jos jompi kumpi kärsii kovasti, niin siinä tapauksessa kannattaa miettiä, että onkohan sitä omalta osaltaan käyttänyt kaikki apukeinot, mitä vain voi saada. Tuntuu siltä, että moni ei uskalla tehdä muutoksia, koska pelkää juuri sitä, että elämä muuttuisi tältä osin.

Edellä olevassa on hyvä pointti.

Jos pelkään isoja eläimiä ('ne inhottaa mua'), niin en voi koskaan ratsastaa
Jos pelkään lentämistä, en matkusta mihinkään kauas
Jos pelkän vettä ja en osaa uida, en voi astua ruotsinlaivaa pienempään alukseen

Mutta en tee mitään asioille, joille on kuitenkin jotain tehtävissä.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse ratsastaa, matkustaa tai veneillä, mutta jos näistä fobioista tuleekin esim. parisuhteelle hankaluuksia, niin olkoon sitten niin, koska minä en rupea itseäni muuttamaan.

Eli jos en halua seksiä, antaa asian olla, koska kun mua ei huvita niin ei huvita.
Eikä mun tarvitse opetella syömään salaattia, kun en tykkää.
Onko teista jotenkin noloa hakea ammattiapua esim. parisuhteenne edun nimissä?
Pelkäättekö, mitä kaikkea ammattilaisen analyysissä teistä saattaakaan löytyä?
Vai onko kyse vain itsekkyydestä?

 

[haloo]

Eli jos en halua seksiä, antaa asian olla, koska kun mua ei huvita niin ei huvita.
Eikä mun tarvitse opetella syömään salaattia, kun en tykkää.
Onko teista jotenkin noloa hakea ammattiapua esim. parisuhteenne edun nimissä?
Pelkäättekö, mitä kaikkea ammattilaisen analyysissä teistä saattaakaan löytyä?
Vai onko kyse vain itsekkyydestä?

No hyvää päivää, eikö sitten samalla periaatteella voisi vaatia sitä halukkaampaa osapuolta hankkimaan pillereitä jotka tekee haluttomammaksi? Minusta on parempi, että suurinpiirtein samanhaluiset löytävät toisensa, ettei tarvi sitten toisen kärsiä (tai molempien, itse asiassa). Ei se nyt ole mukavaa sille haluttomallekaan kuunnella vonkumista, tai yrittää pakottaa itseään johonkin mikä ei vain toimi, samoin kun ei sille halukkaammalle ole mukavaa olla ilman tai vähällä seksillä. Tai hankkia niitä pillereitä jotka laskisi haluttomuutta.

Tiettyihin asioihin voi tietysti hakea apua, tietyt asiat ovat vain luonteessa, ihmiset kun on erilaisia.

 

[Psykolooginen]

Juu, päivää vaan
Piti oikein käydä tarkistamassa, mistä tämä ketju alkoi. siellä luki:
"Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta."

Eihän tässä nyt mistään aseksuaalisuudesta ole ollut puhetta. Eikä vasenkätisestä tule oikeakätistä terapialla tai hormoonihoidolla.
Kysymys on kuinka halukkaasta ihmisestä tulee täysin haluton. Juu, hormoonit yms vaikuttaa, mutta nämä ovat psykofyysisiä muutoksia, joihin voi niin halutessaan vaikuttaa tai ainakin yrittää palauttaa ennalleen. Lihava voi yrittää laihduttaa, vaikka se onkin kovaa. On muutos ja sille vastamuutos. Ainahan se ei tietenkään ole mahdollista, mutta tavoittelemisen arvoista.

 

[hahaa]

Juu, päivää vaan
Piti oikein käydä tarkistamassa, mistä tämä ketju alkoi. siellä luki:
"Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta."

Jaa että se oli vieläpä mies joka vaati, saa nyt sitten kärsiä tuosta vaatimisestaan!

 

[Psykolooginen]

Jaa että se oli vieläpä mies joka vaati, saa nyt sitten kärsiä tuosta vaatimisestaan!

Ihan just ja AP eli nainen nauttii ihan sikana, kun saa kyykyttää sikamaista miestään miestään, jota rakastaa. Mahtavaa logiikkaa.
Jepjep

 

[Ulti-Ma]

Minulla oli kerran hormonikierukka. Himot meni, mies ehdottelemaan, jotta hän voisi hankkia rakastajattaren, kun m inulla harvoin haluttaa. Heitin kierukan mäkeen.
Nykyään mies pihtaa, aina riitojen päätteeksi vääntäytyy muualle nukkumaan viikkokausiksi ja minä saan etenkin ovulaation aikaan hillitä himojani ja hemkumoida yksin ajatuksineni. Riitoja tuntuu olevan jatkuvast
Enpä tiedä, liekö mies hankkinut rakastajattaren. Meillä akka saa olla nyt puutteessa, siis minä, hankinko rakastajan? Selllasen joka kestää sängyssä ja haluaa muutakin kuin sitä tavallista ja aina samanlailla. Joskus vaikka pikkukakkostakin.

 

[vierrash]

Onko kohtalotovereita?

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa nyt 8vuotta ja koko suhteemme aikana meillä ei ole juurikaan ollut seksiä,johtuen minun haluttomuudestani.
Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta. Kuitenkin jo puolen vuoden yhdessä olon jälkeen meillä oli seksiä vain itseni siihen pakottamalla. Tämä tuntui hullulta koska olin löytänyt elämäni miehen ja en ole ikinä ollut rakastuneempi.

Jätin jonkin ajan kuluttua pillerit pois kun olin niitä vaihdellut eri merkkeihin mutta ikinä asia ei ole parantunut entiselleen. En tiedä mistä tämä johtuu ja viime vuosina en ole enää jaksanut välittää. Olen kerran kokeillut terapiaa niin huonolla kokemuksella että en enää uskalla mennä. Aluksi tämä oli hirveän stressaavaa, ja laskin aina viikkoja/kuukausia edellisestä kerrasta. Halusin haluta,mutta en vaan halunnut. Nyt on edellisestä kerrasta jo kohta vuosi,enkä pahemmin ajattele asiaa.Mieheni sanoo hyväksyneensä asian,vaikka olisi kuulema onnellisempi jos asia olisi toisin. Erota tai pettää hän ei aijo asian vuoksi.

Laitoin tämän nyt parisuhde palstalle enkä tuonne seksi palstalle ,koska haluan keskustelua enemmänkin parisuhteen kannalta.
Onko siis muita seksittömässä suhteessa olevia,ja miten teillä asia toimii? Haluaisin kommentteja niiltä joilla on asiat samoin.

Ehkä meissä naisissakin on ns. pelinaisia, jotka kaipaa jatkuvaa vaihtelua seksin suhteen. Minä olen huomannut, että olen moniavioinen, tosin en ole vielä pettänyt miestäni kertaakaan enkä varmaan koskaan petäkään, sitä ennen on tultava ero.

Usein huomaan kuolaavani muiden miesten perään työmatkaliikenteessä, erityisesti erään, joka töihin tullessani on aina erään kahvilan pihassa autonsa takakonttia penkomassa, se nostaa luukun auki niin, että koko vartalo takaapäin komeudessaan paljastuu minun kokeneeseen silmääni, hänet on helppo siinä riisua katseellaan. Katselen aina miehiä ja olen huomaavinani heistä, kuka olisi kova hyväilemään ja suutelemaan ja nauttisi pusertelusta yms.

Minun omassa parisuhteessani seksi ei ole koskaan ollut toivomani kaltaista, mutte ei sen puoleen, ei se ole sitä ollut missään muussakaan parisuhteessani, miehet eivät vain yksin kertaisesti piittaa naisvartalosta riittävästi, vain reikä kiinnostaa.

 

[Vierrash]

Kuulostaa oudolta miten näissä asioissa aina syyllistetään naista joka pitää väkipakolla miesparan seksittömässä suhteessa. Minusta kun aikuisen ihmisen, jopa miehenkin, tulisi osata sen verran vastuuta itsestään ja omasta elämästään, että päättää ihan itse millaisessa suhteessa haluaa elää. AP nyt tuskin pitää miestä kahleilla kytkettynä kellariin. Rehellisesti on kertonut ettei seksi kiinnosta ja näillä mennään, mies päättää itse haluaako kyseisessä suhteessa elää vai ei.

Ei huonossa suhteessa elävistä naisistakaan sanota että kamala mies kun pakottaa naisen elämään sellaisessa suhteessa, vaan pidetään naista tyhmänä kun roikkuu suhteessa jossa ei ole onnellinen.

Samaa mieltä. Siellä oli taas joku isin tyttö, joka ei siedä muita naisia silmissään. Kyllä se kuulkaas näin on, naista ei voi syyttää parisuhteen kaikista epäkohdista. Ehkä se nainen tarjoo miehelleen jotain muuta sen seksin tilalle, kenties on kova huolehtimaan kodista, yhteisiä, huom. yhteisiä lapsia paapoo, on hyvä äiti ja rakkaus kenties tähän huolehtivaan ja lämpimään naisihmiseen saa miehen pysymään kotona ja kenties hoitelemaan itse heppinsä.

 

[Desperate...]

Sattuipa sopiva keskustelu tämän miehen tilanteeseen... Tästä taitaa tulla nyt pitkähkö vuodatus. Pahoitteluni siitä.

Olen 38 vuotias mies. Perheeseen kuuluu kaksi kouluikäistä poikaa ja halunsa menettänyt vaimo - tosin mukava ja hyvin vetävä sellainen. Täydellinen minulle, ja hän tietää sen. Parisuhteemme on jo 18 vuoden ikäinen, eli nuorena on toistemme matkaan lähdetty. Puheiden mukaan päivästä toiseen myös toistemme seurassa viihdytty.

Mielestäni (jo aiemminkin laimeahko) seksielämämme lähti kuitenkin hiipumaan n. 7 vuotta sitten vaimon hormonikierukan asennuksen jälkeen. Viimeisimmät vuodet erotiikkaa on esiintynyt n. kahden viikon välein. Tosin silloinkin selvästi naisen velvollisuudentunnosta. Ne vähäisetkin kerrat, jolloin nainen selvästi haluaa minua, on kadonneet taivaan tuuliin. Ja se häiritsee elämääni pahasti. Vielä vuosia sitten oli satunnaisesti hieman lähetyssaarnaajasta poikkeavaakin toimintaa, kuten suuseksiä ja kaikkea mistä molemmat pitivät. Nyt tämä kaikki spesiaali on loppunut. Tämä tekee mielen ärtyneeksi ja hyvin masentuneeksi. Enää seksielämä nostaa päätään max. kerran kuukaudessa, ja silmiin pistää naisen täydellinen aloitekyvyttömyys asian suhteen. Ja se, että asia täytyy hänen puolestaan joka kerralla saada pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Jos minä olisin aloitteeton, mentäisiin varmasti hamaan hautaan asti ilman seksielämää. Olen tuota läheisyydestä pidättäytymistä testimielessä kokeillutkin, mutta vaimo ei sitä viikkojenkaan jälkeen edes huomaa, ja toisaalta minä olen terve mies täynnä elinvoimaa, joten selkäranka ei tuollaista kokeilua pitkään kestä... Joten lopulta on pakko tehdä varovainen ehdotus pala kurkussa, johon satunnaisesti voi saada vahingossa - ja selkeästi säälistä - positiivisen vastauksen. Tällaisen jälkeen itse suorituksesta jää usein aika kurainen maku, ja muutenkin koko toimitus täytyy hoitaa sydäntä jyskyttävässä, epäterveessä jännitystilassa.

Omalta osaltanikin rauhoittumista on sen verran tapahtunut, etten enää teinipoikamaisesti halua seksiä joka päivä, enkä edes joka toinen. Vaan riittäisi että edes joskus, mutta säännöllisesti saisin kokea olevani aidosti haluttu ihminen. Sillä saisin elinvoimani takaisin. Ulkoisesti minussa, kuten myös vaimossanikaan ei pitäisi olla mitään sellaista vikaa, joka haluttomuutta suuremmin aiheuttaisi. Ollaan molemmat hyväkuntoisia ja sosiaalisissa ympyröissä pidettyjä ihmisiä. Tilanne on vain johtanut siihen, että minä - aiemmin hyvinkin terveellä itsetunnolla varustettu toimelias mies olen kadottanut paljon elinvoimaa ja itseluottamusta. Tunnen asian vuoksi välillä voimakkaita masennuksen jaksoja, ja etsin jatkuvasti vikoja ja syitä itsestani, ulkonäöstäni, kaikesta mitä olen. Asian aiheuttama ärtyneisyys haittaa, koska en haluaisi (varsinkaan) lasten kärsivän pahantuulisesta ja alakuloisesta isästään. Ja vaimo vain ihmettelee, mikähän kumma taas vaivaa. Vaikka asiasta on varmasti keskusteltu. Silti nainen ei selvästikään ymmärrä edes vähäisimmässä määrin, minkä työn joudun tekemään selviytyäkseni ongelman kanssa - totaalisen itsekseni. Joskus varovaisesti kysyessäni suhteemme tilasta, väittää vaimo kaiken olen juuri niin hyvin kuin voi maailmassaan toivoa. Ja ihmettelee suuresti minun tyytymättömyyttäni upeaan elämäämme. Meinaapa silmä kastua jo tätä kirjoittaessa...

En vain tiedä mitä voin tehdä. Olo on kuin seksuaalisuuteni olisi kahlittu yhden ihmisen hallinnoimaan papukaijahäkkiin. Avaimen haltija ei vain ymmärrä, kuinka suurta kärsimystä häkki kätkee sisäänsä. Vaihdoehdot on kaikkien tätä foorumia seuraavien tiedossa, eikä niitä tarvitse varmaan sen enempää tässä julistaa. Keskusteltu ollaan asiasta niin paljon, että vaimo ärtyy suunnattomasti nykyään koko aiheesta. Eli ongelmasta ei voi enää edes vihjaista ääneen, jos haluaa välttää riitahelvetin. Poistuminen ns. takavasemmalle olisi toisaalta "helppo" ratkaisu, johon olen jo vuosia itseäni psyykannut. Lasten vuoksi en taida siihen kyetä. Ulkopuolisen seksisuhteen järjestäminen tervehdyttäisi toisaalta itsetuntoa (ainakin tilapäisesti), mutta kuinkahan sen asian kanssa osaisi elää? Eniten vain korpeaa ajatus siitä, että toistaiseksi tiedossa on vain tämä yksi elämä ja vuodet juoksee. Seksuaalisuus on kuitenkin minulle sen luokan asia, joka tuottaa sellaista elinvoimaa jota millään muulla ei voi korvata. Ei edes omin käsin. Mitä helvettiä voi ihminen tehdä, jos tarjolla on vain ahdistavia vaihtoehtoja?

 

[maraton1970]

Pakko vielä lisätä hieman....En ole todellakaan sama ihminen.Kävin kurkkaamassa kyseistä ketjua huvikseni....
Tiedoksenne että meillä ei ole lapsia ja en pelkää mieheni läheisyyttä.Rakastan kaikkea muuta läheisyyttämme,mutta en vaan halua seksiin liittyvää. En ole miettinyt eroa tämän takia,eikä miehenikään. olen pahoillani jos tämä tuottaa joillekkin kirjoittelijoille pettymyksen. Ja kyllä vaan meidän suhteessa on rakkautta ja toisen kunnioitusta. Tähän suhteeseen ei kuulu toisen pettäminen,se ei kuulu meidän periaatteisiimme. Olen ihan tyrmistynyt miten paljon ihmiset kirjoittavat pettämisestä.Millaisia ihmiset oikein ovat?Jos ei saa niin on oikeutettu vieraaseen sänkyyn?Olen järkyttynyt kaikkien niiden puolesta joilla on tälläinen puoliso. Hyväksyn toki jos ihmiset eroavat asian takia,se on jokaisen oma ratkaisu. Pettämistä en todellakaan hyväksy,sääliksi käy niitä kenellä on lapsia.

Aplodit tälle kommentille pettämisasiassa!

 

[maraton1970]

Ehkä meissä naisissakin on ns. pelinaisia, jotka kaipaa jatkuvaa vaihtelua seksin suhteen. Minä olen huomannut, että olen moniavioinen, tosin en ole vielä pettänyt miestäni kertaakaan enkä varmaan koskaan petäkään, sitä ennen on tultava ero.

Usein huomaan kuolaavani muiden miesten perään työmatkaliikenteessä, erityisesti erään, joka töihin tullessani on aina erään kahvilan pihassa autonsa takakonttia penkomassa, se nostaa luukun auki niin, että koko vartalo takaapäin komeudessaan paljastuu minun kokeneeseen silmääni, hänet on helppo siinä riisua katseellaan. Katselen aina miehiä ja olen huomaavinani heistä, kuka olisi kova hyväilemään ja suutelemaan ja nauttisi pusertelusta yms.

Minun omassa parisuhteessani seksi ei ole koskaan ollut toivomani kaltaista, mutte ei sen puoleen, ei se ole sitä ollut missään muussakaan parisuhteessani, miehet eivät vain yksin kertaisesti piittaa naisvartalosta riittävästi, vain reikä kiinnostaa.

Pikku vinkki, otas ja kerro miehellesi mitä toivot sängyssä, auttaa kummasti.

 

[Onnistuva mies.]

Sattuipa sopiva keskustelu tämän miehen tilanteeseen... Tästä taitaa tulla nyt pitkähkö vuodatus. Pahoitteluni siitä.

Olen 38 vuotias mies. Perheeseen kuuluu kaksi kouluikäistä poikaa ja halunsa menettänyt vaimo - tosin mukava ja hyvin vetävä sellainen. Täydellinen minulle, ja hän tietää sen. Parisuhteemme on jo 18 vuoden ikäinen, eli nuorena on toistemme matkaan lähdetty. Puheiden mukaan päivästä toiseen myös toistemme seurassa viihdytty.

Mielestäni (jo aiemminkin laimeahko) seksielämämme lähti kuitenkin hiipumaan n. 7 vuotta sitten vaimon hormonikierukan asennuksen jälkeen. Viimeisimmät vuodet erotiikkaa on esiintynyt n. kahden viikon välein. Tosin silloinkin selvästi naisen velvollisuudentunnosta. Ne vähäisetkin kerrat, jolloin nainen selvästi haluaa minua, on kadonneet taivaan tuuliin. Ja se häiritsee elämääni pahasti. Vielä vuosia sitten oli satunnaisesti hieman lähetyssaarnaajasta poikkeavaakin toimintaa, kuten suuseksiä ja kaikkea mistä molemmat pitivät. Nyt tämä kaikki spesiaali on loppunut. Tämä tekee mielen ärtyneeksi ja hyvin masentuneeksi. Enää seksielämä nostaa päätään max. kerran kuukaudessa, ja silmiin pistää naisen täydellinen aloitekyvyttömyys asian suhteen. Ja se, että asia täytyy hänen puolestaan joka kerralla saada pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Jos minä olisin aloitteeton, mentäisiin varmasti hamaan hautaan asti ilman seksielämää. Olen tuota läheisyydestä pidättäytymistä testimielessä kokeillutkin, mutta vaimo ei sitä viikkojenkaan jälkeen edes huomaa, ja toisaalta minä olen terve mies täynnä elinvoimaa, joten selkäranka ei tuollaista kokeilua pitkään kestä... Joten lopulta on pakko tehdä varovainen ehdotus pala kurkussa, johon satunnaisesti voi saada vahingossa - ja selkeästi säälistä - positiivisen vastauksen. Tällaisen jälkeen itse suorituksesta jää usein aika kurainen maku, ja muutenkin koko toimitus täytyy hoitaa sydäntä jyskyttävässä, epäterveessä jännitystilassa.

Omalta osaltanikin rauhoittumista on sen verran tapahtunut, etten enää teinipoikamaisesti halua seksiä joka päivä, enkä edes joka toinen. Vaan riittäisi että edes joskus, mutta säännöllisesti saisin kokea olevani aidosti haluttu ihminen. Sillä saisin elinvoimani takaisin. Ulkoisesti minussa, kuten myös vaimossanikaan ei pitäisi olla mitään sellaista vikaa, joka haluttomuutta suuremmin aiheuttaisi. Ollaan molemmat hyväkuntoisia ja sosiaalisissa ympyröissä pidettyjä ihmisiä. Tilanne on vain johtanut siihen, että minä - aiemmin hyvinkin terveellä itsetunnolla varustettu toimelias mies olen kadottanut paljon elinvoimaa ja itseluottamusta. Tunnen asian vuoksi välillä voimakkaita masennuksen jaksoja, ja etsin jatkuvasti vikoja ja syitä itsestani, ulkonäöstäni, kaikesta mitä olen. Asian aiheuttama ärtyneisyys haittaa, koska en haluaisi (varsinkaan) lasten kärsivän pahantuulisesta ja alakuloisesta isästään. Ja vaimo vain ihmettelee, mikähän kumma taas vaivaa. Vaikka asiasta on varmasti keskusteltu. Silti nainen ei selvästikään ymmärrä edes vähäisimmässä määrin, minkä työn joudun tekemään selviytyäkseni ongelman kanssa - totaalisen itsekseni. Joskus varovaisesti kysyessäni suhteemme tilasta, väittää vaimo kaiken olen juuri niin hyvin kuin voi maailmassaan toivoa. Ja ihmettelee suuresti minun tyytymättömyyttäni upeaan elämäämme. Meinaapa silmä kastua jo tätä kirjoittaessa...

En vain tiedä mitä voin tehdä. Olo on kuin seksuaalisuuteni olisi kahlittu yhden ihmisen hallinnoimaan papukaijahäkkiin. Avaimen haltija ei vain ymmärrä, kuinka suurta kärsimystä häkki kätkee sisäänsä. Vaihdoehdot on kaikkien tätä foorumia seuraavien tiedossa, eikä niitä tarvitse varmaan sen enempää tässä julistaa. Keskusteltu ollaan asiasta niin paljon, että vaimo ärtyy suunnattomasti nykyään koko aiheesta. Eli ongelmasta ei voi enää edes vihjaista ääneen, jos haluaa välttää riitahelvetin. Poistuminen ns. takavasemmalle olisi toisaalta "helppo" ratkaisu, johon olen jo vuosia itseäni psyykannut. Lasten vuoksi en taida siihen kyetä. Ulkopuolisen seksisuhteen järjestäminen tervehdyttäisi toisaalta itsetuntoa (ainakin tilapäisesti), mutta kuinkahan sen asian kanssa osaisi elää? Eniten vain korpeaa ajatus siitä, että toistaiseksi tiedossa on vain tämä yksi elämä ja vuodet juoksee. Seksuaalisuus on kuitenkin minulle sen luokan asia, joka tuottaa sellaista elinvoimaa jota millään muulla ei voi korvata. Ei edes omin käsin. Mitä helvettiä voi ihminen tehdä, jos tarjolla on vain ahdistavia vaihtoehtoja?

Ettekö saa antaa helliä hyväilyjäkään?

Mielestäni olisi hyvä aloittaa jostakin pienestä, mistä saatte edes vähän tyydytystä seksuaalisuuteenne.
Sitäkautta se aktiivinen seksi voi löytyä uudelleen.

Vaimo kainaloon ja kuunnelkaa kun hän kertoo oman näkemyksen haluamattomuudestaan.
Puhumisen kautta tuleva tieto auttaa ymmärtämään toista kummasti.

Seuraavassa vaiheessa hän voi hyväillä käsin teidät orgasmiinasti.

Kyllä minä tiedän sen ettei se ole helppoa, mutta hitaasti eteneminen on mielestäni ainoa vaihtoehto, jotta uusi seksielämä koittaisi.

Iloitkaa pienistäkin onnistumisista.

 

[kolme vuotta kulunut]

meillä on kolme vuotta mennyt ilman seksiä, koska avopuolisolleni on sitä mieltä, että minun lapseni ovat kivireki hänen elämässään. Olen nainen, äiti ja hyvät terveet suhteet lapsiin. jopa minun armeija-ikänen poikanikin saa osansa: "sotilaspoliisi on kaikkien halveksima"-tyylillä mennään. toinen poikani, joka on insinööri, on saanut myös osansa, pitäisi olla diplomi-insinööri.

Onko kohtalotovereita?

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa nyt 8vuotta ja koko suhteemme aikana meillä ei ole juurikaan ollut seksiä,johtuen minun haluttomuudestani.
Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta. Kuitenkin jo puolen vuoden yhdessä olon jälkeen meillä oli seksiä vain itseni siihen pakottamalla. Tämä tuntui hullulta koska olin löytänyt elämäni miehen ja en ole ikinä ollut rakastuneempi.

Jätin jonkin ajan kuluttua pillerit pois kun olin niitä vaihdellut eri merkkeihin mutta ikinä asia ei ole parantunut entiselleen. En tiedä mistä tämä johtuu ja viime vuosina en ole enää jaksanut välittää. Olen kerran kokeillut terapiaa niin huonolla kokemuksella että en enää uskalla mennä. Aluksi tämä oli hirveän stressaavaa, ja laskin aina viikkoja/kuukausia edellisestä kerrasta. Halusin haluta,mutta en vaan halunnut. Nyt on edellisestä kerrasta jo kohta vuosi,enkä pahemmin ajattele asiaa.Mieheni sanoo hyväksyneensä asian,vaikka olisi kuulema onnellisempi jos asia olisi toisin. Erota tai pettää hän ei aijo asian vuoksi.

Laitoin tämän nyt parisuhde palstalle enkä tuonne seksi palstalle ,koska haluan keskustelua enemmänkin parisuhteen kannalta.
Onko siis muita seksittömässä suhteessa olevia,ja miten teillä asia toimii? Haluaisin kommentteja niiltä joilla on asiat samoin.