Miehellä oli suhde työkaveriin, nyt tunteet alkavat kuolla :(

[ap]

Erilleen asumista ei niin vain toteuteta, se on totta, eikä haavoitettuja tunteita selvitetä järjellä. Oletko ollut pelkkää kalustoa miehellesi? .

En ole ollut pelkkää kalustoa. En silloin pettämisen aikanakaan tuntenut oloani mitenkään vähemmän huomioiduksi. Olin silloinkin miehelle "rakkaani"...

Onko aika harjoittaa tervettä egoismia? Olisiko sinulla mahdollisuutta lähteä yksin jonnekin matkalle kahdeksi, kolmeksi viikoksi? Kerron kokemuksesta, että pitkä välimatka antaa välimatkaa myös ongelmiin, näkee tilanteen selvemmin, ajattelee kirkkaammin. Poissaolo voisi lyhentää kärsimistä pitkän kotona sinnittelyn sijaan. Jos olet enemmän tai vähemmän yksin vastannut perheen hyvinvoinnista ja vastannut "tappavista" arkitajärjestelyistä, niin sama kokemus voisi tehdä terää miehellesi, eivätkä lapset siihen menehtyisi.

Meillä me molemmat vastaamme arkijärjestelyistä ja kotitöistä. Sovimme päivän aikana kumpi käy kaupassa (ehtii töiltään paremmin) ja yhdessä teemme ruuan. Tasapuolisesti siivoamme ja kuskaamme lapsia harrastuksiin/kavereille. Mies puolestaan tekee huomattavasti enemmän talon kunnostukseen ja pihatöihin liittyviä asioita. Minäkin osallistun niihin voimieni mukaan.
Lapset ovat miehen, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Vanhin on jo 18v, mutta kokemiensa asioiden vuoksi hän ei ole henkisesti riittävän vahva. Eikä nuoremmallakaan sen paremmin mene. Me olemme lasten ainoat luotettavat aikuiset terapeuttiensa lisäksi.

Tuo suhde työkaveriin on siinä mielessä ymmärrettävä, että se tuli ajanjaksoon, jossa olimme koko perhe aika lailla jaksamisemme äärirajoilla, johtuen pitkälti lasten ongelmista sekä siitä, että minä sairastuin ja olin hyvin väsynyt.
Mutta en silti mitenkään pysty hyväksymään asiaa ja suhdetta ja sitä, että mies arvosteli minua toiselle naiselle

 

[elämänkoululainen]

Ap, minusta sinä kietoudut liikaa vain tuohon, että sinua on petetty ja sinua on arvosteltu toiselle ihmiselle. Eikö puoliso saisi purkaa kellekään tuntojaan? Joskus sellainen voisi olla vain hyvä, että voisi rehellisesti ja luottamuksella puhua muulle kuin kumppanille, mikä elämässä mättää. Ei se minusta alenna toisen puolison arvoa mitenkään. Jokaisessa meissä on virheitä, kukaan ei ole täydellinen.

Eri asia on sitten, jos ihastuu siihen, jonka kanssa puhuu "henkeviä".

Mutta se toiseen ihastuminenkaan ei ole teko sinua kohtaan. Et ole kaiken napa. Voin arvata, kuinka onneton miehesi on ollut, kun on tajunnut olevan ihastunut siihen toiseen. Se ei kuule mukavalta tunnu! Siinä tuntee olevansa epäonnistunut ihminen, melkeinpä rikolliselta. Niin ainakin minusta tuntui. Ei siinä ilakoi, vaan painii piinavien ajatusten kanssa.

Ja sitten se tosi asia, jos parisuhde voi hyvin, siihen ei kolmas pääse. Huonoja aikoja on, mutta nekin pitäisi rämpiä jotenkin niin, että luottamus säilyy. Sitä kumppania ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan huomioida joka päivä ja yö hänet rakastettuna. Se ei ole helppoa, mutta siinä se kaiken a ja o on. Toivottavasti nämä ajatukset hieman auttaa sinua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jaksamisia!

 

[Voe voe]

Tuo suhde työkaveriin on siinä mielessä ymmärrettävä, että se tuli ajanjaksoon, jossa olimme koko perhe aika lailla jaksamisemme äärirajoilla, johtuen pitkälti lasten ongelmista sekä siitä, että minä sairastuin ja olin hyvin väsynyt.
Mutta en silti mitenkään pysty hyväksymään asiaa ja suhdetta ja sitä, että mies arvosteli minua toiselle naiselle

No voi hitsi Sinä olet tullut perheeseen ja ottanut sen omaksesi lapsineen päivineen, huolehtien heistä kun heillä on vaikeaa ja mitä tekee mies, menee ja pettää sinua kun perheellä on vaikeaa! Tekisi mieleni läimiä häntä korville. Kiittämätön possu. Jäikö hän kiinni, vai kertoisko itse? Mitäpä luulet, olisiko suhde jatkunut pidempäänkin, jos ei olisi tullut ilmi?

Myös tuo, kun sinä olet ollut heikoimmillasi ja tarvinnut tukea, niin mies on hylännyt sinut.

Toivon, että on edes käynyt niin, että mies ymmärtää tekonsa jälkeen sinun arvosi paremmin.

Kyllähän tuo kokemus varmastikin pulpahtelee vielä vuosienkin päästä pintaan. Voisit kenties puhua terapeutille asiasta, se voisi keventää mieltäsi?

 

[Voe voe]

Ap, minusta sinä kietoudut liikaa vain tuohon, että sinua on petetty ja sinua on arvosteltu toiselle ihmiselle. Eikö puoliso saisi purkaa kellekään tuntojaan? Joskus sellainen voisi olla vain hyvä, että voisi rehellisesti ja luottamuksella puhua muulle kuin kumppanille, mikä elämässä mättää. Ei se minusta alenna toisen puolison arvoa mitenkään. Jokaisessa meissä on virheitä, kukaan ei ole täydellinen.

!

Ohhoh. Ei todellakaan puoliso saa purkautua hoidolleen, saati arvostella vaimoa tälle! Mietipäs omalle kohdallesi! Luottamusta tässä ei ole ollut, koska vaimokin asaista on saanut tietää, ja ties kuinka moni työkaveri.

 

[likainen pyykkipussi]

Ap, minusta sinä kietoudut liikaa vain tuohon, että sinua on petetty ja sinua on arvosteltu toiselle ihmiselle. Eikö puoliso saisi purkaa kellekään tuntojaan? Joskus sellainen voisi olla vain hyvä, että voisi rehellisesti ja luottamuksella puhua muulle kuin kumppanille, mikä elämässä mättää. Ei se minusta alenna toisen puolison arvoa mitenkään. Jokaisessa meissä on virheitä, kukaan ei ole täydellinen.

Eri asia on sitten, jos ihastuu siihen, jonka kanssa puhuu "henkeviä".

Mutta se toiseen ihastuminenkaan ei ole teko sinua kohtaan. Et ole kaiken napa. Voin arvata, kuinka onneton miehesi on ollut, kun on tajunnut olevan ihastunut siihen toiseen. Se ei kuule mukavalta tunnu! Siinä tuntee olevansa epäonnistunut ihminen, melkeinpä rikolliselta. Niin ainakin minusta tuntui. Ei siinä ilakoi, vaan painii piinavien ajatusten kanssa.

Ja sitten se tosi asia, jos parisuhde voi hyvin, siihen ei kolmas pääse. Huonoja aikoja on, mutta nekin pitäisi rämpiä jotenkin niin, että luottamus säilyy. Sitä kumppania ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan huomioida joka päivä ja yö hänet rakastettuna. Se ei ole helppoa, mutta siinä se kaiken a ja o on. Toivottavasti nämä ajatukset hieman auttaa sinua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jaksamisia!

Hyvähän se on jos kertoo jollekin huoliaan. Mutta haiskahtaa, jos omilla huolilla saadaan sympatiat ja "toisen naisen" halu auttaa huonosti kohdeltua miestä. Menemällä sänkyyn. Nämä henkilökohtaisten huolien kertominen "luottamuksella" kantautuu melkeimpä aina jollekin ns. ulkopuoliselle. On helppo leimata se puoliso omituiseksi, jolloin saadaan syy omalle pettämiselleen. Eihän "hullun" kanssa voi olla. Itku pääsee..

Petetty ei ole se kaiken napa, vaan pettäjä joka omalla käyttäytymisellään manipuloi. Vaimoaan, toista naista ja samalla vaarantaan sen perheen. Kukkona tunkiolla syndrooma.

Parisuhde ei voi hyvin ja pettämälläkö saadaan tilanne paremmaksi. Kyllä, tottahan toki pettäjällä on paineita. Pitää luovia rakastetun luottohenkilön, vaimon ja lasten välillä. Kenenkään psyyke ei kestä sitä. Silloin varsinkaan, jos jää kiinni ja olo on todellisen epävarma. Mitä, jos vaimo löytää itselleen uuden.
Monet pettäjät, nimenomaan luottavat siihen ettei perhe hajoa ja jättävät vastuun petetylle.

Yleensä se petetty on kodin "talouskone ihme" sillä talouskoneellakin on tunteet joita pitää huoltaa. Pettäjä on monesti unohtanut, myös pitää huolta puolisostaan. No, kukapa siivousrätin kanssa haluaa pitää hauskaa.

 

[ap]

Ap, minusta sinä kietoudut liikaa vain tuohon, että sinua on petetty ja sinua on arvosteltu toiselle ihmiselle.

Niin minäkin pelkään, että tuo asia on saanut liian suuret mittasuhteet mielessäni. Mutta sen kanssa nyt elän ja yritän päästä siitä jotenkin eroon. Jonkin aikaa menikin tosi hyvin ja asiat alkoivat olla mallillaan, mutta sitten ne taas tulivat mieleen kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.

Eikö puoliso saisi purkaa kellekään tuntojaan? Joskus sellainen voisi olla vain hyvä, että voisi rehellisesti ja luottamuksella puhua muulle kuin kumppanille, mikä elämässä mättää. Ei se minusta alenna toisen puolison arvoa mitenkään. Jokaisessa meissä on virheitä, kukaan ei ole täydellinen.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että puolisollani saa ja pitää olla ystäviä, joille voi kertoa ajatuksistaan, ahdistavista asioista ja purkaa tuntojaan. Mutta raja menee siinä, että tästä ystävästä tulee "rakas" ja tätä ystävää kosketellaan, tälle soitetaan heti aamusta ja lähetetään tekstiviestejä joka välissä ja kerrottaan, kuin häntä kaipaa.
Minusta se ei enää ole ystävyyttä.

Ja sitten se tosi asia, jos parisuhde voi hyvin, siihen ei kolmas pääse. Huonoja aikoja on, mutta nekin pitäisi rämpiä jotenkin niin, että luottamus säilyy. Sitä kumppania ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan huomioida joka päivä ja yö hänet rakastettuna. Se ei ole helppoa, mutta siinä se kaiken a ja o on. Toivottavasti nämä ajatukset hieman auttaa sinua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jaksamisia!

Ei siihen kolmas pääse, jos suhde voi hyvin. Aina se ei voi voida hyvin, mutta ratkaisu ei ole kolmas pyörä. Ei sillä tavalla, että puolisolle ei anneta mitään mahdollisuuta tai kerrota, että nyt ne tunteet alkavat pyöriä liikaa muualla, kuin omassa puolisossa. Rehellisyys voi sattua, mutta se olisi ainakin tukeva pohja, jolle alkaa korjata suhdetta. Valehtelu luo niin epävarman pohjan, että korjaaminen on vaikeaa.

 

[ap]

Jäikö hän kiinni, vai kertoisko itse? Mitäpä luulet, olisiko suhde jatkunut pidempäänkin, jos ei olisi tullut ilmi??

Kiinni jäi, kun lähetti vahingossa minulle viestin, joka piti mennä toiselle. Siitä viestistä aloin epäilemään ja sitä kautta homma selvisi.
Luultavasti se olisi jatkunut pitkään, niin pitkään, kunnes meidän parisuhde olisi lopulta ollut mennyttä, kun mies olisi entistä enemmän ihastunut työkaveriinsa. En usko, että hän sitä olisi lopettanut noin vain.
Itse hän sanoo, että ei tarkottanut ryhtyä mihinkään suhteeseen tai missään tapauksessa ajatellut eroa tms. Hän vain sai siitä hyvän mielen. Muuta selitystä mies ei osaa eikä pysty antamaan.

Kyllähän tuo kokemus varmastikin pulpahtelee vielä vuosienkin päästä pintaan. Voisit kenties puhua terapeutille asiasta, se voisi keventää mieltäsi?

Terapeutti voisi olla hyvä. Ehkä jopa parisuhdeterapia.

 

[jösses]

No voi kyynel mikä mies! Siis jotenkin tarkoittamattaan ollut useita kuukausia salasuhteessa juuri silloin kun pitäisi keskittyä lasten ja puolison tukemiseen. Mitä ihmettä vielä teet miehen kanssa suhteessa? Hänhän juuri osoitti ettei hänestä ole tosipaikan tullen seisomaan rinnallasi. Lähti paremman mielen perään, joojoo.

Lapsiin voit olla yhteydessä ja tukena, vaikka suhteenne päättyisikin. Mutta mun mielestäni sinun elämäsi päähenkilö olet sinä etkä jaksa olla heillekään tukena jos samassa paketissa tulee tuollainen pystyyn nostettu p*ska.

 

[Hellevi]

No voi kyynel mikä mies! Siis jotenkin tarkoittamattaan ollut useita kuukausia salasuhteessa juuri silloin kun pitäisi keskittyä lasten ja puolison tukemiseen. Mitä ihmettä vielä teet miehen kanssa suhteessa? Hänhän juuri osoitti ettei hänestä ole tosipaikan tullen seisomaan rinnallasi. Lähti paremman mielen perään, joojoo.

Lapsiin voit olla yhteydessä ja tukena, vaikka suhteenne päättyisikin. Mutta mun mielestäni sinun elämäsi päähenkilö olet sinä etkä jaksa olla heillekään tukena jos samassa paketissa tulee tuollainen pystyyn nostettu p*ska.

Aikamoisen riesan vapaa nainen on ottanut niskoilleen: miehen ja tämän psyykkisesti sairaat lapset, ja sairastunut sitten siinä itsekin. Sitten mies pettää ja haukkuu naista kolmannelle osapuolelle. Ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää. Itse olisin pakannut laukut ja lähtenyt ja jättänyt koko paskan, mutta valintojen maailma. Ei sua ketään kuule tule koskaan kiittämään, päinvastoin, syntipukkina tulet olemaan. Jokainen vastaa omasta mielenterveydestään ja hyvinvoinnista ihan itse.

 

[Ap]

Takana on 10v, joista kaikki paitsi puolitoista viimeistä ovat olleet todella ihania.
Olen aina (jopa miehen suhteen aikana) saanut tuntea olevani rakastettu. Olen ollut ylpeä suhteestamme ja miehestäni aina tuohon miehen suhteeseen asti.

Ymmärrän, että meillä oli vaikeaa vime talvi. Minä olin väsynyt, eikä voimia riittänyt, kuin töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Väsymykseni johtui ihan aiheesta ja se on nyt saatu lääkityksellä kuriin. Mutta talvella ei vielä tiedetty missä on vika ja mies taisi pitää minua luulotautisena ja haluamattomana. Kaiken päälle lasten murheet, jotka söivät meidän molempien jaksamista. Toinen lapsista pahimmillaan viilteli itseään. (Hänet pakkomuutettiin lastensuojelun toimesta meille äidiltään aikoinaan). Mies on ollut kovilla oman jaksamisensa kanssa, joten siinä mielessä on ihan ymmärrettävää, että hän halusi puhua asioista jollekin. Ikävä kyllä siitä puhumisesta tuli suhde

 

[Voe voe]

Puhuminen ja haukkuminen ova kaksi eri asiaa. Hiukan kunnioitusta olisi pitänyt sinua kohtaan olla. Vai yrittiköhän mies syyllistää sinut, jotenkin oikeuttaa tekonsa ja vakuutella itselleen, että on ansainnut pettää?
Kuinka sinä voit enää arvostaa häntä niin paljon, että suhde kantaa? Yksi suhteen pilareista on arvostaminen ja kunnioittaminen, ainakin minun mielestäni. Mutta kaipa se rakkaus sitten kuitenkin on se vahvin pilari, ja niin vahva,että kannattelee hiukan huterampiakin nurkkia.

 

[No justiinsa]

Sinä olet ollut äijän tukena, kun hänen lapsensa on sairastuneet mielenterveydeltään, ja silloin kun sinä olisit tarvinnut itse tukea, hän lankesi vieraaseen p*lluun. Siis ihan oikeasti nainen, nyt järki käteen, äläkä leiki marttyyria.

 

[tuty]

Vaikuttaa siltä, että miehesi on heikoin lenkki. Kun miehen, isän apua olisi tarvittu perheen, sinun avuksi, hän laittoi pään pensaaseen. Jänöjussi, onko mies ollut jänöjussi edellisessäkin avioliitossa.
Ei sitten kestänyt lastensa traumoja ja lopuksi sinusta tehtiin syntipukki.
Oikeastaan mies laittoi toisen naisen taakan kantajaksi.
Pitääkö paikkaansa, minkä taakseen jättää, niin edestään löytää.

 

[Wiltsu]

Minusta nämä ystävälliset neuvot, mitä olet viime aikoina täällä saanut, on ihan perseestä.

Miehesi on sinua pettäessään ollut surkeaakin surkeampi, mutta älä tee siitä sinun ongelmaasi. Se on miehesi suuri ongelma, jonka hän joko hoitaa tai on hoitamatta. Tai hoitaa tavallaan joka tapauksessa. Kelluttele.

Sinulla on oma arvokas elämäsi ja elät sitä miehesi rinnalla - sinun omaa arvokasta elämääsi - tai olet elämättä. Jos valitset niin, että jatkat elämääsi miehesi rinnalla, lopeta itsesäälissä ja arvottomuuden tunteessa kieriskely ja katkaise katkeroitumisen hyvä alku. Kohota leukasi ja ajattele, että sinä olet vahvoilla. Et ole tehnyt mitään, josta sinun pitäisi tuntea syyllisyyttä, olla katkera elämälle tai vahinkoa kenellekään! Miehesi on. Ja ajattele, millainen taakka hänellä on kannettavanaan niiden takia. En tarkoita, että sinun pitäisi alentua miehesi edessä, sinähän olet ylempänä kuin miehesi tällä hetkellä! Tee sinun elämästäsi niin hyvää kuin osaat omin konstein - kukaan ei sinulle onnea tarjottimella tuo eikä vie. Sinä itse teet sen.

Olette olleet kymmenen vuotta yhdessä. Aiemminkin jo kirjoitin, että varaudu elämän tuuliin ja myrskyihin. Niitä tulee. Kanna itsesi tämän hetken yli ja elämä huolehtii lopuista kantamisista. Vannon sen.

 

[Ap]

Vaikuttaa siltä, että miehesi on heikoin lenkki. Kun miehen, isän apua olisi tarvittu perheen, sinun avuksi, hän laittoi pään pensaaseen. Jänöjussi, onko mies ollut jänöjussi edellisessäkin avioliitossa.
Ei sitten kestänyt lastensa traumoja ja lopuksi sinusta tehtiin syntipukki.
Oikeastaan mies laittoi toisen naisen taakan kantajaksi.
Pitääkö paikkaansa, minkä taakseen jättää, niin edestään löytää.

Ei mies laittanut päätä pensaaseen. Hän kyllä teki ja tekee paljon. Huolehtii lapsista ja kodista. Ei hän ole mikään vetelys, päin vastoin. Ei edes makuuhuoneessa.
Me molemmat teemme kodin ja lasten eteen paljon. Meillä on ollut henkisesti todella raskasta ja mies purki sitä työkaverilleen. Siihen asti ymmärrän. Minun hyväksyntäni loppuu siihen kohtaan, jossa työkaverista tuli toinen nainen, jolle minun mieheni sääliä ja sympatiaa saadakseen mustamaalasi minua.

 

[tuty]

Wiltsu on oikeassa, monetkin neuvot on sieltä p..stä. Tarkoittaa minua myös.
Pettäminen on yleistä ja sydänsurut myös, kuka oppii, kuka ei. Mutta kuten Wiltsu sanoi, kelluttele. Mitä rennompi on sitä paremmin kelluu.
itsekin olen kellutellut 13v, välillä tuntuu että menee pohjaan, mutta nousee pintaan kelluttelemaan.
Jokainen löytää sen selviytymisen, mutta voi mennä pitkäkin aika.

 

[Wiltsu]

Wiltsu on oikeassa, monetkin neuvot on sieltä p..stä. Tarkoittaa minua myös.
Pettäminen on yleistä ja sydänsurut myös, kuka oppii, kuka ei. Mutta kuten Wiltsu sanoi, kelluttele. Mitä rennompi on sitä paremmin kelluu.
itsekin olen kellutellut 13v, välillä tuntuu että menee pohjaan, mutta nousee pintaan kelluttelemaan.
Jokainen löytää sen selviytymisen, mutta voi mennä pitkäkin aika.

Jos uskoo siihen, että on kuin korkki, selvitytyy aina. Joku painaa pohjaan asti, mutta sieltä vaan ponnahtaa pinnalle henkeä haukkoen suuremmalla elämän tahdolla ja voimalla kuin koskaan. Ja laguuni siintää jo silmissä...sitä kohti!

 

[XXX]

Minusta nämä ystävälliset neuvot, mitä olet viime aikoina täällä saanut, on ihan perseestä.

Miehesi on sinua pettäessään ollut surkeaakin surkeampi, mutta älä tee siitä sinun ongelmaasi. Se on miehesi suuri ongelma, jonka hän joko hoitaa tai on hoitamatta. Tai hoitaa tavallaan joka tapauksessa. Kelluttele.

Sinulla on oma arvokas elämäsi ja elät sitä miehesi rinnalla - sinun omaa arvokasta elämääsi - tai olet elämättä. Jos valitset niin, että jatkat elämääsi miehesi rinnalla, lopeta itsesäälissä ja arvottomuuden tunteessa kieriskely ja katkaise katkeroitumisen hyvä alku. Kohota leukasi ja ajattele, että sinä olet vahvoilla. Et ole tehnyt mitään, josta sinun pitäisi tuntea syyllisyyttä, olla katkera elämälle tai vahinkoa kenellekään! Miehesi on. Ja ajattele, millainen taakka hänellä on kannettavanaan niiden takia. En tarkoita, että sinun pitäisi alentua miehesi edessä, sinähän olet ylempänä kuin miehesi tällä hetkellä! Tee sinun elämästäsi niin hyvää kuin osaat omin konstein - kukaan ei sinulle onnea tarjottimella tuo eikä vie. Sinä itse teet sen.

Olette olleet kymmenen vuotta yhdessä. Aiemminkin jo kirjoitin, että varaudu elämän tuuliin ja myrskyihin. Niitä tulee. Kanna itsesi tämän hetken yli ja elämä huolehtii lopuista kantamisista. Vannon sen.

Oletko sinä surkeaakin surkeampi kun petit miestäsi karvakäden kanssa? Onko miehesi korkki joka pulpahtelee? Tuskimpa olisit pää pystyssä jos miehesi haukkuisi sinua rakastajattarelleen.

 

[Kommentti]

Kaikella kunnioituksella ap. lähentelelet pyhimystä, mutta oman jaksamisen hinnalla.

 

[Surun syy]

Minä luulen ap että iso syy siihen miksi sinun on vaikeaa päästä tästä yli ja miksi tunteesi miestä kohtaan ovat haalenneet on se että sinulle on selvinnyt ettei miehesi ehkä olekaan ihan niin suoraselkäinen ihminen kuin minä häntä tämän kymmenen vuoden aikana pidit. Et varmaan koskaan ajatellut hänen sielunsa syövereissä asustavan ihmisen joka voi mennä sänkyyn toisen naisen kanssa ja puhua sinusta selkäsi takan pahaa rakastajattarelleen samalla kun lepertelee hellyyksiä sinulle. Sellaisen kaksinaamaisuuden kokeminen ymmärrettävästi järkyttää ja romahduttaa miehestäsi muodostamasi kuvan ja arvostuksesi häntä kohtaan. Suret ehkä sitä menetystä eniten.

 

[ap]

Kiitos kaikille kommenteista ja ajatuksista.
Kuvio ei ole niin mustavalkoinen, että mies olisi täysi sika ja minä pyhimys.
Koskaan en ole miestäni pettänyt, ei ole käynyt edes mielessä. Mutta en kuotenkaan ole mikään kodinhengetär, joka uhrautuu ja rataa yksin. Me teemme kotityöt yhdessä. Viime talvi, jolloin miehellä oli suhde, oli meille kaikille rankka ja minun sairastumiseni kaatoi suurimman osan arkiaskareista miehen niskaan. Tein kyllä minäkin, mutta Vähemmän, kuin mies.
Kaikki stressi heijastui myös seksielämäämme, joka oli viime talvena aika vähäistä. Se korjaantui entisenlaiseksi (usein ja ihanaa), kun sain oikean lääkkeen ja "palasin elävien kirjoihin".

Yritän selittää, että tässä on paljon asioita. Miehen ihastuminen työkaveriin oli inhimillistä, vaikkakaan ei hyväksyttävää. Olisin halunnut kävellä ulos hänen elämästään sinä samaisena hetkenä, kun suhde tuli ilmi. Kun tajusin, kuinka he ovat työaikana käyneet lounailla, lähetelleet hempeitä sähköposteja ja tekstiviestejä ja kuinka mies kotonakin viikonloppuisin oli tekstaillut tälle naiselle.

Mutta en voinut silloin lähteä. Se olisi murtanut lapset.
Saimme asioita puhuttua ja jonkin aikaa tuntui, että kaikki korjaantuu. Mutta kun kesälomat loppuivat, niin kaikki ahdistavat asiat tulivat taas pintaan. Aivan kuin se olisi tapahtunut eilen

 

[Ajatuksia]

Mietin vain että mitä jos kuvio olisi ollut toisinpäin. Jos sinä olisit tullut suhteeseen miehen kanssa kahden haastavan lapsesi kanssa. Mies olisi osallistunut täysillä ja tukenut sinua 10 vuotta. Sitten hän olisi sairastunut ja olisit joutunut hoitamaan kodin ja lapsesi ja väsynyt siihen niin että olisit juossut miespuolisen työkaverin syliin ja harrastanut seksiä ja lähetellyt hempeitä viestejä ja haukkunut työkaverillesi sairasta väsynyttä miestäsi.

Mitä ajatuksia mahtaisikaan liikkua 10 vuotta sinua tukeneen ja juuri sairauden kokeneen miehen mielessä. Ja millaisena ihmisenä pitäisit nyt itseäsi.

 

[ap]

Mietin vain että mitä jos kuvio olisi ollut toisinpäin. Jos sinä olisit tullut suhteeseen miehen kanssa kahden haastavan lapsesi kanssa. Mies olisi osallistunut täysillä ja tukenut sinua 10 vuotta. Sitten hän olisi sairastunut ja olisit joutunut hoitamaan kodin ja lapsesi ja väsynyt siihen niin että olisit juossut miespuolisen työkaverin syliin ja harrastanut seksiä ja lähetellyt hempeitä viestejä ja haukkunut työkaverillesi sairasta väsynyttä miestäsi.

Mitä ajatuksia mahtaisikaan liikkua 10 vuotta sinua tukeneen ja juuri sairauden kokeneen miehen mielessä. Ja millaisena ihmisenä pitäisit nyt itseäsi.

Kiitos, tuo oli erilainen näkökulma tilanteeseen ja se saa ajattelemaan.
Tuntisin itseni alhaistakin alhaisemmaksi ja hävettäisi valtavasti ja kaduttaisi, mitä olisin mennyt tekemään. Ihmettelisin lisäksi, jos puolisoni ei olisi häipynyt.

Silloin kun sairastuin, niin emme tienneet, että olin sairas. Olin vain väsynyt, todella väsynyt. Jouduin joskus jopa töissä nukkumaan salaa vessassa, jotta kykenin selviytymään päivästä. Itse tiesin, että jossain on vikaa ja kävin lääkrillä monesti. Mies ja lapset olivat sitä mieltä, että olen luulosairas. Ehkä mies piti minua laiskisuneena, en tiedä. Onneksi syy väsymykseen löytyi lopulta fiksun lääkärin ansiosta ja korjaantui hyvin yksinkertaisesti. Mutta se lähes vuoden kestänyt väsymykseni ajoi miehen hakemaan huomiota työkaveriltaan.

Syyt ovat siis inhimillisä ja ymmärrettäviä. En vain pysty hyäksymään asiaa enkä saa sitä mielestäni kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan.

 

[Laiskistunut ykskaks?]

Siis miehesi joka oli tuntenut sinut hyvin 10 vuotta näki sinut väsyneenä ensimmäistä kertaa ja hänen ensimmäinen ajatuksensa oli pitää sinua luulosairaana ja laiskana? Ei siis huolestunut että ehkä sinulla on jokin vakava sairaus.

Jotain tuokin kertoo.

 

[Jatkan vielä]

Ajattelin myös että olet väsynyt koska kaikki päätöksentekovalta on otettu sinulta pois. Mies päätti aloittaa suhteen (eivät suhteet noin vain tapahdu, ne aloitetaan), mies päätti kiinni jäätyään koska suhteesta puhuminen lopetetaan - koska HÄN oli kyllästynyt puhumaan siitä - ja oma velvollisuudentuntosi ei salli sinun lopettavan avioliittoa koska uskot etteivät miehen lapset kestä sitä. Eli teet kaiken muitten ehdoilla. Ei ihme ettet ole päässyt asiasta yli.