Alkuperäinen kirjoittaja Jatkan vielä;11285774:
Ajattelin myös että olet väsynyt koska kaikki päätöksentekovalta on otettu sinulta pois. Mies päätti aloittaa suhteen (eivät suhteet noin vain tapahdu, ne aloitetaan), mies päätti kiinni jäätyään koska suhteesta puhuminen lopetetaan.
Tuo on totta ja hyvä huomio. Minulle ei annettu mitään mahdollisuutta valita, haluanko, että kieheni aloittaa suhteen työkaverinsa kanssa. Ei sitä minulta kysytty. Enkä usko, että se olisi edes loppunut, jos mies ei olisi jäänyt kiinni.
Nyt mies sanoo, että on pahoillaan ja tekisi kaiken tekemättömäksi, jos voisi.
Mutta hän sanoo tuon aina vasta sen jälkeen, kun minä olen ensin kerännyt sisälleni riittävästi ahdistusta ja "räjähtänyt". Muun ajan hän minun mielestäni elää, kuin kaikki olisi hyvin. Jos minä en halua seksiä (kun jokin asia on tuonut miehen suhteen mieleen), niin mies loukkaantuu.
Se on raivostuttavaa. Jos olen päivällä vaikka lähettänyt miehelle sähköpostia ja kertonut, kuinka pahalta minusta tuntuu ja ahdistavalta (ja mies vastannut, pyytäen anteeksi ja olevansa pahoillaan), niin illalla hän saattaa haluta seksiä. Hitto, miksi hän ei tajua? Tahtoisin että minua halataan ja pidetään hyvänä silloin, kun ne asiat tulevat päälle. En halua silloin seksiä.
Olen sanonut tuon hänelle. Että tarvitsen extrahuomiota ja hyvänä pitoa. Siinä kävi niin, että mies koki sen vaatimisena ja sellaisena, että häneltä vain vaaditaan. Hänestä siis tuntuu, että minä vaadin häneltä asioita, mutta hän itse ei saa mitään.
Tosin tuo asia on vielä keskustelematta, kun miehen pitää ensin "jäsennellä" asiat mielessään. Että mitä hän kokee ja haluaa. Sitä odotellessa...
Alkuperäinen kirjoittaja Jatkan vielä;11285774:
...oma velvollisuudentuntosi ei salli sinun lopettavan avioliittoa koska uskot etteivät miehen lapset kestä sitä. Eli teet kaiken muitten ehdoilla. Ei ihme ettet ole päässyt asiasta yli.
En koe, että kyse olisi velvollisuuden tunteesta. Minä oikeasti välitän noista lapsista. He ovat olleet elämässäni niin monta vuotta. Miä olen heille heidän äitinsä, koska heidän omasta äidistään ei siihen ikävä kyllä ole. En tee lasten eteen yhtään sen enempää asioita, kuin heidän isänsäkään. Siinä mielessä minusta ei voi tehdä mitään pyhimystä.
Mutta teenkö asioita muiden ehdoilla? Saattaa olla. Mieskin kokee tekevänsä niin. Käytännössä me elämme lasten ehdoilla. Mutta niinhän se on lapsiperheessä aina. Pyrimme myös ottamaan omaa aikaa, mutta se ei kovin usein onnistu. Nyt kesällä pidimme miniloman. Olimme kaupunkilomalla pidennetyn viikonlopun. Saimme olla vain kahden ja se oli ihana loma.
Ylipäänsä, ilmi tulleesta suhteesta huolimatta kesä meni aika hyvin ja luulinkin, että pääsen asioista yli. Mutta kun työt jälleen alkoivat, se kaikki tuli mieleen ja tuntui, kuin olisi isketty nyrkillä vatsaan
