C
Camilla65
Vieras
Seurusteltu vuosi ja miehen tavat vain pahenevat. Annan tilaa ja omaa aikaa, en vahdi, en kysele perään enkä joka päivä voi työkiireitten vuoksi nähdä ja kotihommatkin pitää tehdä. Mutta alkaa käämit jo palaa, mieheen. Vaatii ja vaatii että pitäisi nähdä. Huutaa ja riehuu, txt-viestejä tykittää illat. Kun en vastaa, jotain on pakko olla hänen mielestä pielessä. Mustasukkaisuus tulee kehiin, olen toisen miehen luona tai en ainakaan kotona. Hän ajaa autolla pihaan ja vaatii minua näyttäytymään ulos, todisteeksi että olen kotona. Sairasta, eikö? En ole pettänyt, en tehnyt yhtään mitään. Lapseni jo pelkäävät, hän huutaa meilläkin minulle. Ajelee autolla aggressiivisesti mieltä osoitellen kun olen kyydissä, jos olen eri mieltä, hän suuttuu ja alkaa vinoilemaan. Sitten yhtä anteeksipyyntöä ja lupaa ettei toistu, mutta toistuupa kuitenkin. Itsemurhauhkailuja, että hän tappaa itsensä kotona kun on. jälleen joudun turvautumaan virkavaltaan, sitten olen minä taas syypää kun en itse mennyt katsomaan tekiö hän itselleen jotain vai ei. Mutta en uskaltanut. En kestä enää. Mikä miestä vaivaa? Sekaisin? Entinen perheensä tuottaa päänvaivaa liikaakin, eksänsä rienaa ja kiusaa tavan asioilla. Lienee parasta jättää taakse koko mies, jottei minulle käy huonosti. Hän on pelottava jopa kun jokin ei mene kuten haluaa. Ihmiset puhuvat pahaa, ja hän ottaa niistä itseensä aina. Itse taas annan mennä. Sama mitä puhuvat kun itse tietää mitä tekee. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?