Miesten näkökulmaa kaivataan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Puurot sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Alkoholistin pää;11600480:
Tosiasia on, jotta alkoholi muuttaa ihmisen. Kun se saa koukkuunsa, ei mikään muu ole tärkeää, kuin että sitä saa. Ei siinä todellakaan auta rakkaus ja ymmärtämys, alkoholisti luopuu riippuvuudestaan vain pakon edessä ja silloinkin omasta tahdostaan.

Olen itse tehnyt sen suuren virheen, että yritin hyvyydellä ja rakkaudella "hoitaa" miestäni raittiiksi. Uskoin sen olevan sitä tukemista, jota hän tarvitsee. Uskoin, jotta jos hänellä on hyvä olla kotona ja luonani, hän ei halua lähteä menoihinsa. Myöhemmin hän on kertonut, että silloin oli mukava mennä, kun sai kavereille kehua, miten mukava akka hänellä oli. Jos en ollut niin mukava, oli se taas syy lähteä, koska sellaista ei kukaan kestä. Huolehtimisella, passauksella ja vastuun ottamisella mahdollistamme vain juomisen.

Ap:lle sanoisin, jotta tarvitsette apua koko perhe. Aloita itsestäsi ja ota yhteys Al-Anoon. Sieltä saat tietoa ja vertaistukea luottamuksellisesti sekä neuvoja, miten edetä. Alkoholisti on varsinainen itsekkyyden perikuva, vaikka he todellakin ovat selvin päin ihania ihmisiä. Viina muuttaa aivokemiaa ja sen myötä koko persoonan.

Miten siinä kävi parisuhteen? Et kuitenkaan eronnut?
 
Tavallaan tuo teidän keskustelukin on kääntynyt miestäsi vastaan. Se on harmillista. Siis hän on tunnustanut tosiasiat ja tuntenut itsensä huonommaksi. Toisaalta sellainen koirankouluttajan ohje on olemassa, että koirasi karatessa. älä anna sille selkään, kun se tulee takaisin:)

Mutta kyllä sinun pitää sanoa miten pettynyt olet oloosi ja miten huonosti voit. Rakas minulla on paha olo, eikä paska jätkä, et huomio minua yhtään. Toivottavasti huomaat eron.


Joo, tuo on huomattu :) En ala solvaamaan, kerron rauhallisesti ja tosiaan edes sen verran opittu, että keskustelu sujuu ja ymmärrämme. Mutta se ei tunnu tuottavan tulosta, sama meno jatkuu?
 
Viimeksi muokattu:
parhaiten lapset tulee pelastettua, kun isä saadaan kuiville ja perhe pysyy ehjänä.

"kokemukselle" sanon, että olen tässä elämässä oppinut, että keskustelu on välttämätöntä, jos meinataan mitään asioita muuttaa tai edistää. Pitää myös muistaa, että kukaan toinen ei voi muuttaa ketään; ainoa muutoksen tekijä on aina kukin henkilökohtaisesti. Voit korkeintaan tukea toisen halua muuttua ja tukea muutosta, mutta pakottaa et voi, tai voit, mutta pysyvyys on sitten toisen hallinnassa.

minä uskon, että ap saa miheensä otteen rakkaudella ja rakastavalla asenteella, oikeastaan olen siitä aivan varma. Toivottavasti hän tulee vielä kertomaan niistä pienistä askeleista , millä elämä järjestyy uudelleen.


Kiitos tuesta, kirjoitit nätisti :)

Paljon tosiaan vastauksia puoleen ja toiseen tullut... Herättänyt ajatuksia, koitan tässä järjestellä selkeästi. Purin tänne tuntojani, koska halusin miesten näkökulmia, yritän päästä perille, onko mieheni tosissaan vai puhuuko vain. Miten alkoholi muuttaa, mikä on totta, humalainen vai selvä puhe, onko missään mitään järkeä? Enhän itse sinne alkoholin turruttamaan päähän näe, mikä on totta ja mikä ei? Yritän päästä selvyyteen, onko mitään enää tehtävissä vai onko ero lopullinen ratkaisu?
Emme riitele lasten nähden, herranenaika kai minulla on omatkin aivot päässä! Joten kiitos kuitenkin huolestanne, heillä ei ole muuta "hätää" kuin poissaoleva isä.

Ja sitä yritän tosiaan miettiä joka kannalta.

nimimerkki moi kerroit: "Olisiko sellainen tilanne, että miehesi saa ymmärtäjän itselleen kaveripiiristä ja alkoholista."

Tämä näyttäisi pitävän paikkansa. Sinnehän sitä pitää "paeta" perhettä... Joskus ihmettelin miehelle, jotain asiaa, niin vastaus oli "kaverit ei v-ttuile". Okei entäs jos kohtelisit kavereita samalla tavalla kuin minua, tuskin olisivat v-ttuilematta....?


Kerroit myös: " "kokemukselle" sanon, että olen tässä elämässä oppinut, että keskustelu on välttämätöntä, jos meinataan mitään asioita muuttaa tai edistää. Pitää myös muistaa, että kukaan toinen ei voi muuttaa ketään; ainoa muutoksen tekijä on aina kukin henkilökohtaisesti."

Toista ei voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään ja omaa käytöstään. Minun polkuni muutoksen suhteen alkanee tulla päähänsä, en voi enää enempää antaa itsestäni, välillä tuntuu että on niin kuiviin imetty olo... Voin ainakin sanoa - kaikkeni antaneena - voin sanoa etten antanut periksi heti - mutta on osattava myöntää kun peli on toivoton?

Tietysti suurin toiveeni edelleen on, että ei tarvitsisi erota. Ei meillä sillälailla ole mitään draamaa tai muuta, joka pakottaisi heti eriteille. Olen huono kirjoittamaan nyt ajatuksia.
Pointtini on se, että olen tässä tulossa siihen päätökseen, että sanon miehelle etten jaksa enää. Pyydän häntä olemaan jonkun aikaa vanhemmillaan, ajatellaan kumpikin omilla tahoillamme hetken aikaa asioita.

Mielipiteitä olisi mukava edelleen lukea, ihan mukavasti niistä on apua, näkemään muitakin näkökantoja kuin tämän oman suon :)




Tämäkin oli kiva kommentti, (anteeksi huonot lainaukseni):

""Alkuperäinen kirjoittaja Alkoholistin pää Näytä viesti
Tosiasia on, jotta alkoholi muuttaa ihmisen. Kun se saa koukkuunsa, ei mikään muu ole tärkeää, kuin että sitä saa. Ei siinä todellakaan auta rakkaus ja ymmärtämys, alkoholisti luopuu riippuvuudestaan vain pakon edessä ja silloinkin omasta tahdostaan.

Olen itse tehnyt sen suuren virheen, että yritin hyvyydellä ja rakkaudella "hoitaa" miestäni raittiiksi. Uskoin sen olevan sitä tukemista, jota hän tarvitsee. Uskoin, jotta jos hänellä on hyvä olla kotona ja luonani, hän ei halua lähteä menoihinsa. Myöhemmin hän on kertonut, että silloin oli mukava mennä, kun sai kavereille kehua, miten mukava akka hänellä oli. Jos en ollut niin mukava, oli se taas syy lähteä, koska sellaista ei kukaan kestä. Huolehtimisella, passauksella ja vastuun ottamisella mahdollistamme vain juomisen.

Ap:lle sanoisin, jotta tarvitsette apua koko perhe. Aloita itsestäsi ja ota yhteys Al-Anoon. Sieltä saat tietoa ja vertaistukea luottamuksellisesti sekä neuvoja, miten edetä. Alkoholisti on varsinainen itsekkyyden perikuva, vaikka he todellakin ovat selvin päin ihania ihmisiä. Viina muuttaa aivokemiaa ja sen myötä koko persoonan.""


Olen ymmärtänyt sen että alkoholi muuttaa ihmistä, siksi koitan etsiä sitä miestä, joka osaa olla ihmisiksi, sieltä jostakin? Onko jo kadonnut kokonaan.....Tuon mahdollistamisen olen lopettanut aikaa sitten. Lähipiirissä kuitenkin valitettavasti joitain ihmisiä, jotka sitä jatkavat, osa onneksi lopettanut, kun olen kertonut tilanteesta.
Kai sitä ei haluaisi antaa periksi, että se ihminen, jonka kanssa perusti perheen, on katoamassa? Tuntuu omat tunteet menevän ylä- ja alamäkeä...
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos. Tuo ei oikein ole hyvä ratkaisu käskeä häntä vanhemmilleen, koska sinne hän ei mene? vaan menee kavereilleen. Mutta voit uhata häntä erolla, jos asiat ei muutu.

Toisaalta kun olet kantasi sanonut, niin anna ajan kulua ja yritä olla hermostumatta. Hyvin usein asiat järjestyy myös muista syistä kuin sinun avullasi. Asioita vain sattuu ja tapahtuu. Keskustele, mutta vältä syyttelyä ja riitaa, kyllä ne sanasi muistetaan.

Voimia , katso nyt vielä hetki päättäväisesti, kiire kai ei ole?
 
Kiitos. Tuo ei oikein ole hyvä ratkaisu käskeä häntä vanhemmilleen, koska sinne hän ei mene? vaan menee kavereilleen. Mutta voit uhata häntä erolla, jos asiat ei muutu.

Toisaalta kun olet kantasi sanonut, niin anna ajan kulua ja yritä olla hermostumatta. Hyvin usein asiat järjestyy myös muista syistä kuin sinun avullasi. Asioita vain sattuu ja tapahtuu. Keskustele, mutta vältä syyttelyä ja riitaa, kyllä ne sanasi muistetaan.

Voimia , katso nyt vielä hetki päättäväisesti, kiire kai ei ole?


Kiitti vinkistä, niinhän siinä voisikin käydä. Taidankin vain kertoa väsymyksestäni tähän kaikkeen. Erolla en halua uhkailla, sitten miehen olisi helppo sanoa "sinähän sen ekana sanoit" ja välttäisi taas itse vastuun.

Jos kokeilisinkin niin, etten pyydä tai käske tai ohjeista mitään. Jätän pallon hänelle, katsotaan mitä tapahtuu? Ottakoon kerrankin vastuun. Hitsi niinhän mä teenkin, on ollut paha tapa aina yrittää "selvittää" asioita, jos mies onkin niin hidas ettei ehdi viikossa edes mitään ajatella, kun olen jo kysymässä "mitä olet mieltä"?
Kiitos toistamiseen :) Palaan ilmoittelemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Sinulla on aika kovat metodit, jos toinen etsii keinoa, millä voisi perheensä vielä pelastaa. Vaihtoehtosi on vain se pakan viimeinen. Toinen ongelma on se, että juuri eronneena, kehoitat muita samaan, ilman vastuuta; aivan kuin se pienentäisi sinun taakkaasi. Voit toki kertoa mitä teit ja miten voit, mutta anna muiden päättää asioistaan itse, äläkä yllytä etenemään nopeammin, kuin on tarpeen.

Jos minä uskon rakkauteen ja hyvyyteen, niin anna minun tehdä se, ei se ole sinulta pois. Monet juopot ovat kertoneet plaa, plaa , uskotko itsekin, mitä kirjoitit?


Ymmärrätkös ollenkaan lukemaasi? Uskotko faktoja? Minun ykkösvaihtoehtohan on jokaiselle perheelle alkoholistin hoitoon meno. Jos se ei auta, tai edes toteudu, niin todellakin se ero on perheen ja etenkin lasten kannalta tervein ratkaisu. Ei ole lasten hyvä elää alkoholismin keskellä.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitti vinkistä, niinhän siinä voisikin käydä. Taidankin vain kertoa väsymyksestäni tähän kaikkeen. Erolla en halua uhkailla, sitten miehen olisi helppo sanoa "sinähän sen ekana sanoit" ja välttäisi taas itse vastuun.

Jos kokeilisinkin niin, etten pyydä tai käske tai ohjeista mitään. Jätän pallon hänelle, katsotaan mitä tapahtuu? Ottakoon kerrankin vastuun. Hitsi niinhän mä teenkin, on ollut paha tapa aina yrittää "selvittää" asioita, jos mies onkin niin hidas ettei ehdi viikossa edes mitään ajatella, kun olen jo kysymässä "mitä olet mieltä"?
Kiitos toistamiseen :) Palaan ilmoittelemaan.

Hyvä, tuo kuulostaa hyvältä. Olen hengessä mukana:)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitti vinkistä, niinhän siinä voisikin käydä. Taidankin vain kertoa väsymyksestäni tähän kaikkeen. Erolla en halua uhkailla, sitten miehen olisi helppo sanoa "sinähän sen ekana sanoit" ja välttäisi taas itse vastuun.

Jos kokeilisinkin niin, etten pyydä tai käske tai ohjeista mitään. Jätän pallon hänelle, katsotaan mitä tapahtuu? Ottakoon kerrankin vastuun. Hitsi niinhän mä teenkin, on ollut paha tapa aina yrittää "selvittää" asioita, jos mies onkin niin hidas ettei ehdi viikossa edes mitään ajatella, kun olen jo kysymässä "mitä olet mieltä"?
Kiitos toistamiseen :) Palaan ilmoittelemaan.


Etkös sinä noita konsteja ole jo kokeillut pitkän aikaa? Ei ole auttanut? Olet aivan kuin minä aikoinaan, ja niin moni muu juopon vaimo. Tuttu tarina. Kokeile vaan hänen vastuunottamista, hyvä jos onnistuu, sillä se osoittaisi sen, että viinariippuvuus on vielä edes jotenkin hallinassa
Ymmärräthän sen, etten pahalla sinua neuvo, vaan nimenomaan kokemuksen kautta. Minun mieheni oli todella hyvä mies selvänä... kokkaili, siivosi, puuhaili lasten kanssa, harrastimme yhdessä, jne. Sitä hän on edelleen, mutta aina vaan harvemmin, ikävä kyllä. Niin usein on luvannut tehdä sitä ja tätä lasten kanssa, mutta sitten tulee jotain muuta. Minäkään en olisi halunut luovuttaa. Lopulta tajusin, että ainut mikä elämäämme kantaa, oli ne unelmat onnesta ja tyhjät lupaukset.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaisi selvittä mitä mies tykkää tehdä kotona.
Näin hänellä olisi tilaisuus viihtyä kanssanne.

Ei arvostelu, vaan arvostus on tärkeää.

Onko hänellä ollut kaveripiiri ennen avioitumista, jota ei ole pystynyt laittamaan kakkossijalle?
Vai onko kaveripiiri tullut liittonne tilalle ykkössijalle?

Nuo asiat kun mietitte ensin, niin senjälkeen on helpompi miettiä mitä pitäisi tehdä.
 
Etkös sinä noita konsteja ole jo kokeillut pitkän aikaa? Ei ole auttanut? Olet aivan kuin minä aikoinaan, ja niin moni muu juopon vaimo. Tuttu tarina. Kokeile vaan hänen vastuunottamista, hyvä jos onnistuu, sillä se osoittaisi sen, että viinariippuvuus on vielä edes jotenkin hallinassa
Ymmärräthän sen, etten pahalla sinua neuvo, vaan nimenomaan kokemuksen kautta. Minun mieheni oli todella hyvä mies selvänä... kokkaili, siivosi, puuhaili lasten kanssa, harrastimme yhdessä, jne. Sitä hän on edelleen, mutta aina vaan harvemmin, ikävä kyllä. Niin usein on luvannut tehdä sitä ja tätä lasten kanssa, mutta sitten tulee jotain muuta. Minäkään en olisi halunut luovuttaa. Lopulta tajusin, että ainut mikä elämäämme kantaa, oli ne unelmat onnesta ja tyhjät lupaukset.


Kiitos viestistäsi :) Ymmärrän, kiva että osaat ystävälliseen sävyyn kertoa kokemastasi. Jotkut hyökkää silmille syyttelemään, eikä se saa aikaiseksi muuta kuin niskavillan pystyyn. Kuten sanoin mitään akuuttia/väkivaltaa meillä ei ole. Henkistä puolta/eripuraa koitan tässä setviä enimmäkseen. Lapsia en täällä "sotke" sen enempää asiaan em. syystä, (ovat 8v ja 9v ikäiset).

Konsteja on kokeiltu, tosiaan. Tämä "pallon heitto" hänelle kokematta, siksi haluan sen tehdä, kun en tiedä vielä mikä vaikutus sillä tulee olemaan? Ihan mielenkiinnolla odotan reaktiota...

Miten teidän ero loppupeleissä meni? Varmasti menee vielä pitkään toipumiseen (olitteko kauan yhdessä)? Olisi kiva kuulla lisää jos haluat kertoa? Miten mies reagoi eroamiseen?
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaisi selvittä mitä mies tykkää tehdä kotona.
Näin hänellä olisi tilaisuus viihtyä kanssanne.

Ei arvostelu, vaan arvostus on tärkeää.

Onko hänellä ollut kaveripiiri ennen avioitumista, jota ei ole pystynyt laittamaan kakkossijalle?
Vai onko kaveripiiri tullut liittonne tilalle ykkössijalle?

Nuo asiat kun mietitte ensin, niin senjälkeen on helpompi miettiä mitä pitäisi tehdä.


Hei, kiitos viestistä :)

Tuota on kokeiltu, yhdessä kokkaaminen ja elokuvien katselu esim. on toiminut :) Siihen saakka kun kaverit soittaa... Miten sen voisi estää? Olen kertonut miehelle että kaverit näköjään menee edelle, mies vastaa että ei, jos niin olisi niin hän olisi kavereiden kanssa koko ajan :(

Kaveripiiri on ollut vaihtelevasti kuvioissa, kun lapset oli pieniä / raskaus ym ajat, niin mies oli juomatta, eikä nähnyt kavereitaan juuri ollenkaan. Ei kuulema huvittanut humalaisten kanssa viettää aikaa. Nyt tuntuu siltä, että hän ei sano kavereille "ei" koska ilmeisestikin pätemisen tarve heille, ettei ole "tossun alla", sekä se on "pakokeino" vastuusta, kuten joku kommentoi täällä jo.
Masennusta miehellä usein selvänä ollessaan, se on jäänyt kertomatta aiemmin. Masennus vaikeuttaa sitten innostumaan mistään muusta kuin juomisesta.
Ja kavereiden jatkuva soittelu, viisikin kertaa illan aikana saattaa jotkut soitella... En tiedä kuvittelenko, mutta olen laittanut merkille, että yksi heistä varmaan toivoo meidän eroamme(?!). On usein soittelemassa ja puheet on alatyylisiä, epäkunnioittavaa minua kohtaan. Joskus mies tosin on puolustanut minua ko. kaverilleen, kun jutut menneet liian pitkälle!
Paras keino olisi että kaveripiiri vaihtoon. Sen mies on itsekin selvänä sanonut ääneen, kauan sitten.
Ei riitä pelkästään omat parisuhteemme ongelmat. Vaan ulkopuolelta tulee lisää vettä myllyyn. Todella huono asia.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan lyhyesti. Tuo masennus selvä syy-yhteys alkoholismiin. Viina laskee aivojen serotoniini tasoa ja sen lasku aiheuttaa masennuksen. Holistille viina on aina ykkönen, siihen ei auta kaveripiirin vaihto, ei muutto, ei mikään. Ryyppykavereita ja tekosyitä juomiseen kyllä löytyy.

Vaikutan varmastikin inhorealisitselta, mutta nämä ovat toteutuneita faktoja minun ja monen, lähes kaikkien juoppojen läheisten kokemuksia.

Moni tarjoaa täällä(kin) lääkkeeksi sitä, että sinä paapot miestä, keksit teille tekemistä joka miellyttäisi miestä viihtymään oman perheensä parissa. Normaali perheessä noin ei tarvitse toimia, vaan kaikki tapahtuu vuorovaikutteisesti.

Milloin juominen on pahentunut niin, että hän ei tule yöksi kotia ja/tai hän ei enää pitänyt perheelle antamia lupauksia?
Kirjoitan sinulle myöhemmin lisää ja myös niistä omista kokemuksistani..
 
Ihan lyhyesti. Tuo masennus selvä syy-yhteys alkoholismiin. Viina laskee aivojen serotoniini tasoa ja sen lasku aiheuttaa masennuksen. Holistille viina on aina ykkönen, siihen ei auta kaveripiirin vaihto, ei muutto, ei mikään. Ryyppykavereita ja tekosyitä juomiseen kyllä löytyy.

Vaikutan varmastikin inhorealisitselta, mutta nämä ovat toteutuneita faktoja minun ja monen, lähes kaikkien juoppojen läheisten kokemuksia.

Moni tarjoaa täällä(kin) lääkkeeksi sitä, että sinä paapot miestä, keksit teille tekemistä joka miellyttäisi miestä viihtymään oman perheensä parissa. Normaali perheessä noin ei tarvitse toimia, vaan kaikki tapahtuu vuorovaikutteisesti.

Milloin juominen on pahentunut niin, että hän ei tule yöksi kotia ja/tai hän ei enää pitänyt perheelle antamia lupauksia?
Kirjoitan sinulle myöhemmin lisää ja myös niistä omista kokemuksistani..



Tuossa olen samaa mieltä. Pitäisi oma-aloitteisesti osata olla oman perheen kanssa.
En ala surkuttelemaan tai haukkumaan miestä. En jaksa enkä halua sitä. Kohtelen häntä hyvin, tässä on kuitenkin sen verran eletty, että mieluummin hyvällä kuin pahalla. Se ei silti tarkoita sitä, että suostun mihin tahansa tai annan kohdella itseäni huonosti.
Tuon "pallon heiton" kokeilen, olen kohtelias mutta en tosiaan pyydä mitään, enkä oma-aloitteisesti puhu suhteestamme tai vaikeuksista.

Tuota pahentumista en oikein edes muista, se on ollut vaihtelevaa. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Vuoristorataa. Varmaan klisee mutta ilman noita hyviä hetkiä välissä, en olisi jaksanut.
Mies lähti muutaman päivän työkeikalle. Kerroin hänelle väsymyksestäni, ihmeen hyvin hän kuunteli, en asettanut mitään "vaatimuksia". Molemmat pystyy nyt tahollaan hetken miettimään.
 
Viimeksi muokattu:
Hei, kiitos viestistä :)

Tuota on kokeiltu, yhdessä kokkaaminen ja elokuvien katselu esim. on toiminut :) Siihen saakka kun kaverit soittaa... Miten sen voisi estää? Olen kertonut miehelle että kaverit näköjään menee edelle, mies vastaa että ei, jos niin olisi niin hän olisi kavereiden kanssa koko ajan :(

Kaveripiiri on ollut vaihtelevasti kuvioissa, kun lapset oli pieniä / raskaus ym ajat, niin mies oli juomatta, eikä nähnyt kavereitaan juuri ollenkaan. Ei kuulema huvittanut humalaisten kanssa viettää aikaa. Nyt tuntuu siltä, että hän ei sano kavereille "ei" koska ilmeisestikin pätemisen tarve heille, ettei ole "tossun alla", sekä se on "pakokeino" vastuusta, kuten joku kommentoi täällä jo.
Masennusta miehellä usein selvänä ollessaan, se on jäänyt kertomatta aiemmin. Masennus vaikeuttaa sitten innostumaan mistään muusta kuin juomisesta.
Ja kavereiden jatkuva soittelu, viisikin kertaa illan aikana saattaa jotkut soitella... En tiedä kuvittelenko, mutta olen laittanut merkille, että yksi heistä varmaan toivoo meidän eroamme(?!). On usein soittelemassa ja puheet on alatyylisiä, epäkunnioittavaa minua kohtaan. Joskus mies tosin on puolustanut minua ko. kaverilleen, kun jutut menneet liian pitkälle!
Paras keino olisi että kaveripiiri vaihtoon. Sen mies on itsekin selvänä sanonut ääneen, kauan sitten.
Ei riitä pelkästään omat parisuhteemme ongelmat. Vaan ulkopuolelta tulee lisää vettä myllyyn. Todella huono asia.

Aika usein tulee sellainen olo, että elämässä , tai sitten vaikka tällaisella keskustelupalstalla, toisen onni tai yritys hyvään yritetään torpata. kaveripiiri voi todellakin toimia niin, että he haluavat miehesi "omakseen" ja perhe nähdään esteenä. Tavallaan mies joutuu valitsemaan "nalkuttavan akan" tai kaveripiirin väliltä. Kyllä sen tietää, miten hän valitsee silloin. Kun ajatellaan keinovalikoimaa, millä perhepiirissä voidaan asioita ratkaista, niin todellakaan oikea tapa ei ole tapella, syyllistää, eikä hylätä. Kun minä tätä asiaa ajattelen ja tavallaan lähden puhtaalta pöydältä, mikä tietenkään ei ole sinun vallitseva tilanne, koska olet joutunut jo kärsimään asiasta ja olet jo suhtautunut asiaan tietyllä tavalla. Mutta perusperiaate on saada mies ymmärtämään tilanteensa ja se, millä tavalla se vaikuttaa sinuun ja lapsiin. Hänen olisi saatava ymmärtämään, että te olette arvokkainta hänen elämässään ja valintatilanteessa hänen pitäisi nähdä tämä. Se, että hän näkisi sinut rakastavana puolisona, joka ymmärtää häntä ja hänen ongelmaansa, niin sinun pitää näyttää se rakastamalla avoimesti. Se taas johtaa siihen, että sinua kuunnellaan ja sinua aletaan arvostaa enemmän kuin niitä, jotka vievät hänet eroon sinusta (kaverit). Siis tässäkin asiassa sinulla on käytettävissä rakkaus, luottamus ja rajat ; ja vielä tuossa järjestyksessä.
Onhan sinulla mahdollisuus antaa hänelle AA-esitteitä ja puhua siitä asiasta, mutta en lähtisi sille tielle ensimmäiseksi, jos sinä osaat ja pystyt häneen vaikuttamaan välittämällä ja asettamalla sinun rajojasi. Rakas , ystävällisesti käyttäytyvä puoliso on paljon vaikeampi torjua, kuin tappeleva puoliso.

On hyvä kuulla muidenkin kommentteja ja kokemuksia, mutta pitää aina muistaa, että tilanteet ovat henkilökohtaisia ja voivat olla toisen prosesseja purkautua ja eheytyä kokemastaan, mikä ei ole välttämättä sinulle se , joka tuo voimaa.
 
Viimeksi muokattu:
Hänen olisi saatava ymmärtämään, että te olette arvokkainta hänen elämässään ja valintatilanteessa hänen pitäisi nähdä tämä. Se, että hän näkisi sinut rakastavana puolisona, joka ymmärtää häntä ja hänen ongelmaansa, niin sinun pitää näyttää se rakastamalla avoimesti. Se taas johtaa siihen, että sinua kuunnellaan ja sinua aletaan arvostaa enemmän kuin niitä, jotka vievät hänet eroon sinusta (kaverit). Siis tässäkin asiassa sinulla on käytettävissä rakkaus, luottamus ja rajat ; ja vielä tuossa järjestyksessä.


Ota nyt noi vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Etkö oikeasti tajua, että alkoholismi on sairaus, eikä sairauksia paranneta rakkaudella! Känniääliöt arvostavat ja rakastavat perhettään aivan samoin kuin muutkin, mutta sairaus vie voiton. Et kai sinä muitakaan sairauksia rakastamalla paranna! Ap ei tunnu "kuuntelevan" ketään muita kuin näitä jeesuksen morsiamia ja heidän hymistelyjään. Tuon ikäiset lapset tajuavat ja muistavat asiat, eivätkä varmasti haluaisi viinanhöyryistä lapsuutta.
 
Viimeksi muokattu:
Tyypillinen esimerkki naismarttyyreistä; Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, jos vain rakastaa ja välittää tarpeeksi niin mies muuttuu toiseksi, vain mun rakkauteni on niin vahvaa ja erityistä että sairaudetkin paranee, ukko muuttuu toiseksi plää, plää.. Aina löytyy vielä yksi konsti, jota ei olla kokeiltu....ja siinä sivussa vuodet vierii ja kohta on jo .........ja elämä meni jo ohi...

No omapa oli valinta!
 
Ota nyt noi vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Etkö oikeasti tajua, että alkoholismi on sairaus, eikä sairauksia paranneta rakkaudella! Känniääliöt arvostavat ja rakastavat perhettään aivan samoin kuin muutkin, mutta sairaus vie voiton. Et kai sinä muitakaan sairauksia rakastamalla paranna! Ap ei tunnu "kuuntelevan" ketään muita kuin näitä jeesuksen morsiamia ja heidän hymistelyjään. Tuon ikäiset lapset tajuavat ja muistavat asiat, eivätkä varmasti haluaisi viinanhöyryistä lapsuutta.

Uskomalla parempaan ja rakastamalla voidaan parantaa myös sairauksia. Minusta sinun pitäisi katsoa prinsessa-elokuva ja ymmärtää se, kuka täällä oikeasti on sairas. On se varmaan ärsyttävää, jos ap onnistuu kääntämään miehensä huomion itseensä ja perheeseen ja onnistuu tuomaan hänelle selväksi sen, että miehensä onni on hänen ulottuvillaan.
 
Viimeksi muokattu:
Uskomalla parempaan ja rakastamalla voidaan parantaa myös sairauksia. Minusta sinun pitäisi katsoa prinsessa-elokuva ja ymmärtää se, kuka täällä oikeasti on sairas. On se varmaan ärsyttävää, jos ap onnistuu kääntämään miehensä huomion itseensä ja perheeseen ja onnistuu tuomaan hänelle selväksi sen, että miehensä onni on hänen ulottuvillaan.


Just joo. Mitäpä sitä mihinkään hoitoon,rakkaus parantaa :DDDD. Meinaatko nyt niin, että katsomalla leffan,saa selville palstalaisten sairaudet.

ÄLÄ VAAN AP TUOTA HEIHEITÄ USKO! seuraavaksi kai väittää, että Jeesus pelastaa ja parantaa.
 
Viimeksi muokattu:
Just joo. Mitäpä sitä mihinkään hoitoon,rakkaus parantaa :DDDD. Meinaatko nyt niin, että katsomalla leffan,saa selville palstalaisten sairaudet.

ÄLÄ VAAN AP TUOTA HEIHEITÄ USKO! seuraavaksi kai väittää, että Jeesus pelastaa ja parantaa.

:) kyllä palstalaisten ongelmat tulee esille ihan heidän omissa vastineissaan.

Sinun suurin ongelmasi tässä ketjussa on se, että et hallitse ap:tä. Tutki omaa käytöstäsi ja ajattele, että mikä sinut saa voimaan pahoin, kun niin käyttäydyt. Minulle on voitto, jos ap:n mies tulee ryyppyreissultaan entistä aiemmin kotiin; silloin käänne on tapahtunut ja hän ymmärtää kaiken merkityksen.

Ei ap:n minua tarvitse uskoakaan, riittää kun hän uskoo itseensä ja siihen, että hyvä tulee hyvän luokse, luottamus palkitaan hyvällä ja antamalla tilaa hän kääntää asian mieheen itseensä.

Minua jäi kiinnostamaan, että miksi pelkäät minua, tunnetko niin, että tässä tapahtuu jotakin sellaista mitä et käsitä. Onko se sinulle pettymys, jos ap tuntee tuossa vaikeassa tilanteessa kerrankin toimivansa oikein ja huomaa, että hän saa yhteyden mieheensä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä