Sekä eläin että syylliseksi todettu ihminen mestattiin ja poltettiin roviolla.
Jaa Jaa Lähetä
Kuuntele
Tulosta Avaa
Eläimeen sekaantuminen oli vielä 1700-luvulla yleinen rikos, josta oli seurauksena kuolemantuomio.
Teemu Keskisarja on tutkinut aihetta väitöskirjassaan Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa. Väitöskirjan mukaan oikeudellisesti ongelma kuritti Pohjolaa kiperämmin kuin noitavainot.
Syylliseksi todetut joutuivat mestattavaksi ja roviolla poltettavaksi. Myös eläin surmattiin ja poltettiin.
Sinänsä viaton eläin tuomittiin kuolemaan muun muassa siksi, että sen ajan ihmiset pelkäsivät ”secoituxesta” syntyvän ihmisen ja eläimen sekasikiöitä.
Uutta lakia valmisteltaessa vuonna 1690 valtakunnanantikvariaattori Johan Hadorph tiesi kertoa, että Norrköpingissä oli taannoin syntynyt hirviö: puoliksi lehmä, puoliksi ihminen. Ehkä uskomuksia tukivat käytännön todisteet: epäonnistuneet poikimiset, oudon näköiset vasikat ja miksei myös karjataudit.
Eläimeensekaantuminen on viroksi loomapilastus eli eläimen tai naudanlihan pilaaminen. Suomessa samaa ilmaisua käytettiin solvauksena: "Tulitkos ukko tänne karjaa pilaamaan."
Ruokataloutta ajatellen eläin oli täysin pilalla: sen liha ja maito kelpasivat korkeintaan muiden eläinten tai teosta syytetyn itsensä ravinnoksi. Oikeuslaitos saattoi maksaa korvausta maidosta, jota ei tutkinnan kestäessä uskallettu käyttää tai rehusta, jolla taloudellisesti arvotonta todistuskappaletta pidettiin hengissä.
Eläimiinsekaantuminen dekriminalisoitiin vuonna 1971. Siihen syyllistyneitä pidettiin henkisesti vajavaisina, joihin tulisi kohdistaa muita kuin rikoslain keinoja.
"Euroopassa oli muutenkin tuolloin trendi eläimiinsekaantumisen dekriminalisoinnissa", eläinsuojelurikoksiin erikoistunut juristi Minna Ruotsalo mainitsee.
Tällä hetkellä seuraamuksia voi tulla vain, jos eläinsuojelurikoksen tai -rikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy. Tunnusmerkistön täyttymiseksi edellytetään näyttöä tarpeettomasta kärsimyksestä, kivusta tai tuskasta.
Vaikka eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit eivät täyttyisikään, esimerkiksi aiheeseen liittyvien kuvien levittäminen verkkoon on rikos.
Toisaalta jos ulkopuolinen käyttää hyväkseen tuotantoeläimiä syrjäisellä laitumella, puuttumisen keinot ovat lainsäädännön kannalta rajalliset. Vahvistamattoman tiedon mukaan Suomessa on haettu jopa lähestymiskieltoa nautoihin.
Isäntä haki lähestymiskieltoa miehelle, joka yritti päästä sukupuoliyhteyteen hänen lehmiensä kanssa.
Lähestymiskielto voidaan myöntää ainoastaan ihmisiin, joten hakemus hylättiin käräjäoikeudessa.
Jaa Jaa Lähetä
Kuuntele
Tulosta Avaa
Eläimeen sekaantuminen oli vielä 1700-luvulla yleinen rikos, josta oli seurauksena kuolemantuomio.
Teemu Keskisarja on tutkinut aihetta väitöskirjassaan Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa. Väitöskirjan mukaan oikeudellisesti ongelma kuritti Pohjolaa kiperämmin kuin noitavainot.
Syylliseksi todetut joutuivat mestattavaksi ja roviolla poltettavaksi. Myös eläin surmattiin ja poltettiin.
Sinänsä viaton eläin tuomittiin kuolemaan muun muassa siksi, että sen ajan ihmiset pelkäsivät ”secoituxesta” syntyvän ihmisen ja eläimen sekasikiöitä.
Uutta lakia valmisteltaessa vuonna 1690 valtakunnanantikvariaattori Johan Hadorph tiesi kertoa, että Norrköpingissä oli taannoin syntynyt hirviö: puoliksi lehmä, puoliksi ihminen. Ehkä uskomuksia tukivat käytännön todisteet: epäonnistuneet poikimiset, oudon näköiset vasikat ja miksei myös karjataudit.
Eläimeensekaantuminen on viroksi loomapilastus eli eläimen tai naudanlihan pilaaminen. Suomessa samaa ilmaisua käytettiin solvauksena: "Tulitkos ukko tänne karjaa pilaamaan."
Ruokataloutta ajatellen eläin oli täysin pilalla: sen liha ja maito kelpasivat korkeintaan muiden eläinten tai teosta syytetyn itsensä ravinnoksi. Oikeuslaitos saattoi maksaa korvausta maidosta, jota ei tutkinnan kestäessä uskallettu käyttää tai rehusta, jolla taloudellisesti arvotonta todistuskappaletta pidettiin hengissä.
Eläimiinsekaantuminen dekriminalisoitiin vuonna 1971. Siihen syyllistyneitä pidettiin henkisesti vajavaisina, joihin tulisi kohdistaa muita kuin rikoslain keinoja.
"Euroopassa oli muutenkin tuolloin trendi eläimiinsekaantumisen dekriminalisoinnissa", eläinsuojelurikoksiin erikoistunut juristi Minna Ruotsalo mainitsee.
Tällä hetkellä seuraamuksia voi tulla vain, jos eläinsuojelurikoksen tai -rikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy. Tunnusmerkistön täyttymiseksi edellytetään näyttöä tarpeettomasta kärsimyksestä, kivusta tai tuskasta.
Vaikka eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit eivät täyttyisikään, esimerkiksi aiheeseen liittyvien kuvien levittäminen verkkoon on rikos.
Toisaalta jos ulkopuolinen käyttää hyväkseen tuotantoeläimiä syrjäisellä laitumella, puuttumisen keinot ovat lainsäädännön kannalta rajalliset. Vahvistamattoman tiedon mukaan Suomessa on haettu jopa lähestymiskieltoa nautoihin.
Isäntä haki lähestymiskieltoa miehelle, joka yritti päästä sukupuoliyhteyteen hänen lehmiensä kanssa.
Lähestymiskielto voidaan myöntää ainoastaan ihmisiin, joten hakemus hylättiin käräjäoikeudessa.
