Sureeko muut, jos lapsi on perinyt ruman ulkonäön?

[vierailija]

Eli olen itse aika epäsopusuhtaisen mallinen, kulmikkaat isot kasvonpiirteet, isot korvat ja nenä, olemattomat kulmakarvat ja ripset. Lihon helposti.
Jotenkin olin luullut että lapsestani tulisi kaunis. En tajua nyt, miten olen joskus voinut niin itsekkäästi ja typerästi ajatella, lapsihan perii näkönsä vanhemmiltaan. Olen yrittänyt aina runsaasti ihailla ja kehua lasta (hän on iloinen ja ystävällinen tyttö), mutta sisimmässäni joskus suren että tulee päivä, jolloin hän itse tajuaa näyttävänsä muulta kuin kauneusihanteet. Toivottavasti hänellä on silloin riittävästi itsetuntoa, ettei lannistu, niinkuin minä lannistuin.
Aikoinaan oma äitini yritti neuvoa meikkaamista, kaunistautumista, virheiden peittelemistä, mutta niistä vain ahdistuin että enkö kelpaa ilman kemikaaleja ja vaatteita jotka saa näyttämään toisenlaiselta (sääret pidemmiltä, hoikentaa tasapaksua vyötäröä, nilkat sirommilta, kampaus mikä peittää korvat, poskipunan levitys oikein korostaen, yms.). Omalle tytölle en ole juuri muuta opettanut kuin että uimapuku pitää olla mukavan käytännöllinen urheiluasu (ei siis liian paljastava tai sellainen mitä pitää korjailla päällä koko ajan), että menkkapäivinä voi olla mukavampaa käyttää löysempiä housuja, nilkat pitää olla talvella peitossa ettei tule paleltumia, että aknea pitää hoitaa ja suihkussa käydä päivittäin ja tukka pestä pari kertaa viikossa.
Omista itseinhoista en puhu mitään. Vaatteitani valitessa kerron että tämä oli ihanan värinen, tai kauniit kuviot, tai löytyipä mukavat kengät jalkaan (kokoa siro 42).
Olipa pitkä selostus. No tämmöisiä mietteitä välillä täällä.
Aurinkoista syyspäivää!

 

[vierailija]

Aina se ulkonäköruletti ei mene ihan putkeen. Hyvänä esimerkkinä Bruce Willisin ja Demi Mooren lapset. Bruce ei edes ole mitenkään epämiellyttävän näköinen, vaan päinvastoin komea mies, mutta niin vaan hänellä oli joku megaleukageeni, joka ei lainkaan sopinut yhteen Demi Mooren geenien kanssa.

Yleensä ihmiset ovat aina riittävän hyvän näköisiä ettei ulkonäöllä ole vaikutusta elämään suuntaan tai toiseen. Ei sitä kannata surra tai tehdä siitä numeroa, jos on tavallisen näköinen.

 

[diogenes57]

Eli olen itse aika epäsopusuhtaisen mallinen, kulmikkaat isot kasvonpiirteet, isot korvat ja nenä, olemattomat kulmakarvat ja ripset. Lihon helposti.
Jotenkin olin luullut että lapsestani tulisi kaunis. En tajua nyt, miten olen joskus voinut niin itsekkäästi ja typerästi ajatella, lapsihan perii näkönsä vanhemmiltaan. Olen yrittänyt aina runsaasti ihailla ja kehua lasta (hän on iloinen ja ystävällinen tyttö), mutta sisimmässäni joskus suren että tulee päivä, jolloin hän itse tajuaa näyttävänsä muulta kuin kauneusihanteet. Toivottavasti hänellä on silloin riittävästi itsetuntoa, ettei lannistu, niinkuin minä lannistuin.
Aikoinaan oma äitini yritti neuvoa meikkaamista, kaunistautumista, virheiden peittelemistä, mutta niistä vain ahdistuin että enkö kelpaa ilman kemikaaleja ja vaatteita jotka saa näyttämään toisenlaiselta (sääret pidemmiltä, hoikentaa tasapaksua vyötäröä, nilkat sirommilta, kampaus mikä peittää korvat, poskipunan levitys oikein korostaen, yms.). Omalle tytölle en ole juuri muuta opettanut kuin että uimapuku pitää olla mukavan käytännöllinen urheiluasu (ei siis liian paljastava tai sellainen mitä pitää korjailla päällä koko ajan), että menkkapäivinä voi olla mukavampaa käyttää löysempiä housuja, nilkat pitää olla talvella peitossa ettei tule paleltumia, että aknea pitää hoitaa ja suihkussa käydä päivittäin ja tukka pestä pari kertaa viikossa.
Omista itseinhoista en puhu mitään. Vaatteitani valitessa kerron että tämä oli ihanan värinen, tai kauniit kuviot, tai löytyipä mukavat kengät jalkaan (kokoa siro 42).
Olipa pitkä selostus. No tämmöisiä mietteitä välillä täällä.
Aurinkoista syyspäivää!

Jos kerran pelkäät, että tyttö joskus "huomaa olevansa ruma", kannattaa kasvatuksessa painottaa hänen positiivisia ominaisuuksiaan.
Kun hän lapsesta asti oppii olevansa jotakin paljon enemmän, jotakin suurempaa kuin tyhjänpäiväinen ulkokuori, ei asia häntä sanottavasti vaivaa myöhemmälläkään iällä.
Kasvattamalla häntä hänen positiivisten ominaisuuksiensa pohjalta, kasvatat terveitsetuntoista ihmistä. Mikään ei ole petollisempi pohja itsetunnon kasvattamiseen kuin ulkonäön korostaminen.
Sensijaan luovuuden, sosiaalisten taitojen kehityksen ja tunteitten tunnistamisen ja käsittelyn seuraaminen ja palkitseminen luovat kestävää pohjaa tulevalle.
Tämä nykyajan ilmiö, että lasten pitäisi jo viimeistään esikouluiässä ilmentää jonkinsorttista seksiobjektia, tuottaa vain sairaita ja onnettomia aikuisia.

 

[vierailija]

Laita kuva niin voin antaa asiantuntijalausunnon hänen ulkonäöstään.

 

[vierailija]

Nooh tuleepa tytöstäni minkä näköinen tahansa ni oon opettanut ettei sillä ulkonöällä ole väliä. Oon näyttänyt kaikenmaailman ihmisten kuvia. On ollut naamatäyslävistyksiä ja tatuointei ja sanonut et toikin voi olla tosi kultainen ihminen luonnoltaan. Et kaikkialta ja kaikenäkösistä voi löytää ne omat heimolaisensa. Ja hyvää rakkautta. Mua ärsyttää kun yksi sukulainen aina arvostelee toisen ulkonäköä et onpa lihava ja mä korjaan et ihminen sekin on. Kyl se on tärkein mitä sisällä on tarjottavaa maailmalle koska sun luonto on se alaston totuus. Ja sen kanssa ollaan iäti yhdessä sisältä tulee rakkaus ei ulkoa. Kemia.

 

[Lispetti]

Tulin jotenkin tosi surulliseksi viestistäsi. Ikävää, että tunnet noin. Muistathan, että koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kohentamaan itsetuntoa.
Se olisi hieno asia sinulle, ja tytöllesikin, joka varmasti aistii ja ymmärtää asioita vaikka sinä et niistä suoraan puhuisikaan. Kun sinä kohennat itsetuntoasi niin se toimii myös hienona oppina tytöllesi, että näin sitä vaan muututaan ja ollaan tyytyväisempiä. Sellainen yhteinen kasvu.

Meillä on pienestä asti opeteltu kunnioittamaan itseä ja vaalimaan omaa erityistä ulkonäköä. Ei varmasti tule vastaan toista samanlaista. Jo se, että olet erilainen kuin muut, on jotakin ihan älyttömän siistiä! Omasta ulkonäöstään saa olla ylpeä, ja kannattaakin - joudut katselemaan samaa naamaa päivästä toiseen.
Myös sisäinen kauneus, lempeys ja kunnioitus muita kohtaan ovat asioita, joita ihmisten tulisi punnita enemmän kun puhutaan kauneudesta, koska, se ”kauneusihanteiden mukainen” tyttö joka ei ole mukava, ei myöskään ole kaunis.
Kaikki me olemme joskus olleet tilanteessa jossa vastakkainen sukupuoli ei ollutkaan niin komea tai kaunis, kun hän avasi suunsa, eikö.

Tsemppejä teille kovasti paljon!

 

[vierailija]

Se sun rumuus on kyl iha sun oma subjektiivinen kokemus, tajuuthan sä sen.. Se sun kersa ei välttämättä ikinä tuu ajatteleen, et olis ruma. Tieten saattaa joku murkkukohtaus iskee joskus. Ja jos pidät sen kersan ulkonäköä huonona, niin se johtuu susta, ei kenestäkään muusta.
Mut muuten kuulostaa kyl hyvältä, et opetat perusjutut ilman noit valmiita malleja. Kauneusihanteet on muuten muuttunu sunki nuoruudesta jo. Munki hiukset tuli taas vasta muotiin taas

Nooh tuleepa tytöstäni minkä näköinen tahansa ni oon opettanut ettei sillä ulkonöällä ole väliä. Oon näyttänyt kaikenmaailman ihmisten kuvia. On ollut naamatäyslävistyksiä ja tatuointei ja sanonut et toikin voi olla tosi kultainen ihminen luonnoltaan. Et kaikkialta ja kaikenäkösistä voi löytää ne omat heimolaisensa. Ja hyvää rakkautta. Mua ärsyttää kun yksi sukulainen aina arvostelee toisen ulkonäköä et onpa lihava ja mä korjaan et ihminen sekin on. Kyl se on tärkein mitä sisällä on tarjottavaa maailmalle koska sun luonto on se alaston totuus. Ja sen kanssa ollaan iäti yhdessä sisältä tulee rakkaus ei ulkoa. Kemia.

Mä mietin, et tos tulee joku kaksoisstandardi, jos sanot noin, et lävistykset tai tatuoinnit olis lähtökohtaisesti "juttu", joka kategorisoi ihmiset eri tavalla. Ja niistä täytyy sit ajatella, et neki "voi" olla kivoi. Vois olla vaan iha normaalisti?

 

[-roosaruusa-]

Lispetti tossa ylempää jo sanoikin lähes kaiken mitä aioin kirjoittaa.

Mut lisään vielä, että ei kannata ajatella että sinä itse tai lapsesi olisi kaikkien mielestä jotenkin vääränlainen ulkonäkönsä puolesta. Ei se pidä paikkaansa!

Ja lopulta riittää, että on yksi jonka naamalle leviää hymy heti kun se näkee sut.