En usko, että nykylapset elävät tynnyrissä. Uskon, että he ovat paljon laajemmin tietoisia ihmisten moninaisuudesta kuin me aikuiset.
Siitä huolimatta ei pidä väheksyä nuoren läpikäymiä muutoksia. Heillä on usein tarve kuulua joukkoon ja määritellä seksuaalisuutensa. Nuori ihminen on vielä epävarma kehityksessään. Heidän aivonsa eivät ole valmiit ja heille on erityisen tärkeää lokeroitua johonkin ryhmään. Pojat eivät halua ottaa pienintäkään riskiä tulla lokeroiduksi homoseksuaaliseksi, jos he eivät sitä ole. Se aiheuttaa sen, että reaktiot voivat olla jyrkkiäkin. Sekin on ihan normaalia, että nuori seksuaalisuuttaan vasta oppiva ihminen kokee esim. homoseksuaalisten suhteiden olevan "etovia". Aivan kuten normaali ihminen kokee insesti olevan "etovaa", Tämä tapahtuu siitä syystä, että se on ihmisen suvun jatkumiselle ja elinkelpoisten jälkeläisten tuottamiseksi tärkeää. (Minusta kaikkien ihmisten oletettu seksielämä on etovaa, oli kokoonpano mikä hyvänsä, paitsi omani)
Mitä me voimme opettaa, on olla osoittelematta sormella niitä, jotka eivät putoa normeihin. Sensijaan samalla meidän ei pidä syyllistää normi lapsia heidän täysin normaaleista tuntemuksistaan.
On toki ihanteellista ajatella, ettei ole olemassa "normaalia" mutta normaali on keskiverto. Normaalius on sitä, mitä suurin osa ihmisistä edustaa. Ei sitä tarvitse pitää mörkönä. Normaalius on ihan hyvä juttu. On myös ihan ok olla ei niin normaali.
Kaiken utopian keksellä kannattaa aina muistaa tietyt realiteetit ihmisyydestä ja ihmisyyden rajoittuneisuudesta. Meistä harvat pystyvät oikeasti olemaan kovinkaan suvaitsevaisia siinä kohtaa, kun näkemykset poikkeavat isosti meidän omistamme. Tiettyjen tosiasioiden tunnustaminen ja hyväksyminen auttaa enemmän ihmiskuntaa eteenpäin kuin ns. unelmahötön pakottaminen kurkusta alas.