"Taistolaisuus [=vasemmistolaisuus] ei ollut hetken mielenhäiriö vaan harkittu puolenvalinta"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
"Teoksen johtoajatukseksi saattaisi lyhyesti kiteyttää: taistolaisuus ei ollut harmiton sivuaskel tanssissa tai hetken mielenhäiriö, se oli harkittu ja mietitty puolenvalinta."


Vasemmistolaisuuden voisi luokitella mielisairaudeksi.
 
Nyt kyllä vähän enemmän vaatisi omaa pohdintaa. Sun aloituksesi on paska ja paskaksi jää, vaikka läpeensä oikeistolainen olenkin.
Aapee on tyyppi, jonka ketjut kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Joissakin suvuissa vasemmistolaisuuskauna on kytenyt yli sata vuotta.
Enemmän minua nykyään kiinnostaa Armenian kansanmurha.
Siitä aiheesta on ollut lähiaikoina paljon puhetta ja uutisointia.
 
Taistolaisuus aikoinaan suomessa kumpuaa samasta lähteestä mistä uusmarxilaisuus nykyisin.
Lapsuuden viattomuuden juuri menettäneessä nuorisossa, joka löytää yliopistomaailmasta ensimmäisen poliittisen aatteensa, aikoinaan taistolaisuuden, nykyään uusmarxismin vokeineen, canselointeineen, infernaalisine feminismeineen ja muine yhteiskuntaa hajoittamaan pyrkivinen aatteineen.
Kapinoivan nuorison käsiten syntyi länsimaissa 50-luvulla lättähattuineen ja huora-ambulanseineen, jatkui 60-luvun hippiliikkeeseen, joka oli vielä aika spontaanisti syntyneitä nuorisoliikkeitä.
Ajan myötä nuorison "kapinallisuutta" alettiin käyttämään tehokkaasti vasemmistolaisten aatteiden levittämiseen pääasiassa juuri yliopistoissa ja kapinalliset, Cheguevaran kaltaiset aikansa terriristit nostettiin nuorison keskuudessa samalla tavalla kuin Jeesus siihen uskovien keskuudessa (omistin itsekin aikoinaan Cheguevara paidan).

Lapsia ja nuoria on aina käytetty hyväksi poliittisten ääriliikkeiden etsiessä valtaa.
Kiinassa Mao.
Saksassa Hitelr jugend.
Neukuissa Stalin ja pioneerit.
Suomessa vihervasemmisto ja monikulttuurisuuden, peräsuoliyhdynnän ja muunsukupuolisuuden ajaminen peruskoulujen viralliseen oppisuunnitelmaan.
Pojillakin voi olla pimppi, opetetaan jo päiväkodissa.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es
Taistolaisuus aikoinaan suomessa kumpuaa samasta lähteestä mistä uusmarxilaisuus nykyisin.
Lapsuuden viattomuuden juuri menettäneessä nuorisossa, joka löytää yliopistomaailmasta ensimmäisen poliittisen aatteensa, aikoinaan taistolaisuuden, nykyään uusmarxismin vokeineen, canselointeineen, infernaalisine feminismeineen ja muine yhteiskuntaa hajoittamaan pyrkivinen aatteineen.
Kapinoivan nuorison käsiten syntyi länsimaissa 50-luvulla lättähattuineen ja huora-ambulanseineen, jatkui 60-luvun hippiliikkeeseen, joka oli vielä aika spontaanisti syntyneitä nuorisoliikkeitä.
Ajan myötä nuorison "kapinallisuutta" alettiin käyttämään tehokkaasti vasemmistolaisten aatteiden levittämiseen pääasiassa juuri yliopistoissa ja kapinalliset, Cheguevaran kaltaiset aikansa terriristit nostettiin nuorison keskuudessa samalla tavalla kuin Jeesus siihen uskovien keskuudessa (omistin itsekin aikoinaan Cheguevara paidan).

Lapsia ja nuoria on aina käytetty hyväksi poliittisten ääriliikkeiden etsiessä valtaa.
Kiinassa Mao.
Saksassa Hitelr jugend.
Neukuissa Stalin ja pioneerit.
Suomessa vihervasemmisto ja monikulttuurisuuden, peräsuoliyhdynnän ja muunsukupuolisuuden ajaminen peruskoulujen viralliseen oppisuunnitelmaan.
Pojillakin voi olla pimppi, opetetaan jo päiväkodissa.
(y)
 
Aloittajalla on historia hukassa: taistolaisuus oli vain yksi vasemmistolaisuuden suuntaus.

Nykyään taistolaisia eniten muistuttava poliittinen liike on Perussuomalaiset. Siinä on samanlaista hurmosta ja uskoa omaan erehtymättömyyteen.
 
Riikka Purran lapsuudenkoti Tampereella oli hänen omien sanojensa mukaan kulttuurimarxilainen.

Taipumus ääriajatteluun on selvästi perinnöllistä, mutta saa eri aikoina erilaisia muotoja.
 

Yhteistyössä