V
vierailija
Vieras
Mahtaako mieheni ärsyttää ja kiusata minua tahallaan? Jotenkin on alkanut tuntumaan, että hän oikein ilahtuu, jos esim. saa minut hermostumaan. Jos pyydän häntä hoitamaan jonkin asian, niin sen hoitamista venytetään ja venytetään. Yleensä niin pitkään, että hoidan sen itse. Jos kerron, mikä asia tai teko minua ilahduttaa, niin voin olla varma, ettei hän tee sitä uudestaan.
Maksoin pari viikkoa sitten yhteisen laskun ja mies lupasi siirtää tililleni oman osuutensa. Sanoin asiasta kerran ja kahdesti muistutin tekstarilla. Mitään ei tapahdu.
Viikonloppuna pyysin häntä viemään roskat, sanoi vievänsä. Laitoin roskapussit eteiseen valmiiksi. Mitään ei tapahtunut. Patistelin aikani ja hermostuin sitten ja vein ne itse. Miehen kasvoilta jotenkin näkyi riemu, kun jouduin viemään ne itse. Tällaista riemua ja tyytyväisyyttä on ollut näkyvissä viime aikoina useammassakin asiassa, jotka olen sitten viime kädessä hoitanut itse.
Vanhempiaan ja siskojaan ”palvelee”, vie ja hakee pyynnöstä milloin mitäkin. Vaan jos minä pyydän, niin mitään ei tapahdu. Ihan kuin olisin jotain alempaa kastia, joka voi hoitaa kaiken ihan itse. Hyvä esimerkki on se, että ottaa töistä vapaata kuskatakseen äitinsä lääkäriin (koska isänsä, eläkeläinen, ei ehdi). Jos kysyn vastaavaa kun pitäisi viedä lapsi labraan tai lääkäriin, niin silloin hänellä on aina töissä jotain ettei voi mennä edes tuntia myöhemmin. Aina silloin tarvitsee myös autoa johonkin työjuttuun, edes autoa en saa vaikka kysyisin kuukautta ennen. Joka kerta sama. Enää en edes kysy.
Olenko minä jotenkin vainoharhainen vai onko miehen toiminta teistä ilkeää?
Maksoin pari viikkoa sitten yhteisen laskun ja mies lupasi siirtää tililleni oman osuutensa. Sanoin asiasta kerran ja kahdesti muistutin tekstarilla. Mitään ei tapahdu.
Viikonloppuna pyysin häntä viemään roskat, sanoi vievänsä. Laitoin roskapussit eteiseen valmiiksi. Mitään ei tapahtunut. Patistelin aikani ja hermostuin sitten ja vein ne itse. Miehen kasvoilta jotenkin näkyi riemu, kun jouduin viemään ne itse. Tällaista riemua ja tyytyväisyyttä on ollut näkyvissä viime aikoina useammassakin asiassa, jotka olen sitten viime kädessä hoitanut itse.
Vanhempiaan ja siskojaan ”palvelee”, vie ja hakee pyynnöstä milloin mitäkin. Vaan jos minä pyydän, niin mitään ei tapahdu. Ihan kuin olisin jotain alempaa kastia, joka voi hoitaa kaiken ihan itse. Hyvä esimerkki on se, että ottaa töistä vapaata kuskatakseen äitinsä lääkäriin (koska isänsä, eläkeläinen, ei ehdi). Jos kysyn vastaavaa kun pitäisi viedä lapsi labraan tai lääkäriin, niin silloin hänellä on aina töissä jotain ettei voi mennä edes tuntia myöhemmin. Aina silloin tarvitsee myös autoa johonkin työjuttuun, edes autoa en saa vaikka kysyisin kuukautta ennen. Joka kerta sama. Enää en edes kysy.
Olenko minä jotenkin vainoharhainen vai onko miehen toiminta teistä ilkeää?
Toinen vaihtoehto on, että alat pitämään kovaa komentoa kuin Justiina Pekka Puupää-elokuvissa.