Kiitos tiedosta!
Suosittelen tämän palstan ystäville Yle Areena elokuvaa Kuolleet lehdet. Elokuva on kuin elämästäni. Alma Pöystin esittämä nuori nainen työskenteli nollasopparilla ruokakaupassa, ja sai sitten potkut roskiin menevän ruoan kotiin viemisestä. Olin nuoruudessani iltatyössä Valintatalossa, jossa oli samanväriset punaiset työtakit. Työasu oli polven mittainen. Lauloin elokuvan iskelmien mukana kotona lukutuolissani. Pitäkää mukavat kekkerit siellä palvelutalossa. Jos omaiset eivät pidä yhteyttä asukkaisiin, niin so what. Teillä on miljoona kertaa hauskempaa kuin uraohjuksilla ja turhan pätijöillä. Nykyään on olemassa posti, ja monenlaisia laitteita, joilla pitää yhteyttä.
Sain sähköpostin, joka ei ole minulle. Joku reppana on tehnyt vuokrasopimuksen asunnosta. En viitsi ilmoittaa väärästä e-mailita, sillä se voi olla huijarin kirjoittama. Sääli ettei mihinkään enää voi luottaa. Olen saanut ennenkin tärkeitä asiapapereita sähköpostiini, ja ilmoittanut asiasta lähettäjälle.
Alan katsoa Yle aamua, ja eilisen A-studion.
Ei kyseiset ohjelmat saa kyyneleitäni vuotamaan vuolaasti kuten Aki Kaurismäen elokuva Kuolleet lehdet. Kävin muinoin Ritz-elokuvateatterissa (nimi näkyy elokuvassa) silloisen asuntoni poikkikadulla. Elokuvasta tulee klassikko, ja siitä voin jutella niin kauan kuin järki ja muisti pelaavat.
Eniten minua ilahdutti elokuvassa hyvin esitetty AA-kerhon tuottama hyvyys.
Saman tyyneysrukouksen voi esittää vanhus, joka kaipaa aikuisia lapsiaan.
Hän on jo lapsensa kasvattunut, ja voi hyvillä mielin nauttia elämästään.
Niin minäkin teen. En enää huoledi asioista, joita en voi muuttaa. Kaikki on Herran hallussa. (Korjattu versio.)