Uutta tietoa minullekin, kiitos jaosta, pitää tutustua tähän aiheeseen.
EU:n sisämarkkinat ovat yksi unionin kulmakivistä – niiden perusideana on mahdollistaa tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus jäsenmaiden välillä. Teoriassa tämä tarkoittaa, että yritys voi myydä tuotteitaan tai palveluitaan missä tahansa EU:ssa yhtä helposti kuin kotimaassaan. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole.
Mikä mättää?
1. Eriävät kansalliset säädökset: Vaikka EU-sääntely pyrkii yhdenmukaistamaan markkinoita, jokainen jäsenmaa voi silti säätää omia lakejaan esimerkiksi kuluttajansuojasta, työlainsäädännöstä tai verotuksesta. Tämä tekee liiketoiminnasta monimutkaista, etenkin pienille yrityksille, joilla ei ole resursseja navigoida 27 eri sääntelyjärjestelmässä.
2. Raskas sääntelytaakka: EU:n omat säännöt – vaikka ne pyrkivät suojelemaan ympäristöä, kuluttajia tai markkinoiden oikeudenmukaisuutta – voivat kasvaa liian raskaiksi erityisesti pk-yrityksille. Tällöin kilpailu jää suuryritysten ja isojen jäsenmaiden hallintaan.
3. Valtiontuet: Isojen maiden, kuten Saksan ja Ranskan, valtiontuet omille yrityksille vääristävät kilpailua. Pienemmät maat eivät pysty vastaamaan samaan, jolloin yhteismarkkinat eivät ole kaikille tasapuoliset.
Yllä olevasta tilanteesta siis puhutaan. Ja italialainen Draghi on puuttunut aiheeseen:
Mario Draghi – entinen EKP:n pääjohtaja – varoitti helmikuussa Financial Timesin artikkelissa juuri tästä ilmiöstä: EU ei voi olla globaali talousmahti, jos se ei saa sisämarkkinoitaan toimimaan. Hän on saanut tehtäväkseen laatia raportin siitä, miten EU voisi vahvistaa kilpailukykyään ja syventää sisämarkkinoita. Hänen viestinsä oli, että nykyinen tilanne ei ole kestävällä pohjalla, ja että tarvitaan syvempää integraatiota.
...
www.kauppalehti.fi
