Kuu ei ole juustoa, vaan kivinen taivaankappale, joka koostuu pääasiassa silikaattikivistä ja metallista.
Mikä kuu oikeasti on
Kuun pinta on harmaata, pölyistä regoliittia, joka syntyy, kun meteoriitit iskeytyvät kiveen ja murskaavat sitä hienoksi pölyksi. Sen sisällä uskotaan olevan rautaa ja muita metalleja, ei maitotuotteita tai bakteereja, joita juuston valmistus vaatisi. Kuussa on kraattereita, vuoria ja basalttikenttiä, ei reikäjuuston reikiä, vaikka joskus niiden ulkonäköä leikillisesti verrataankin toisiinsa.
Mistä “kuu on juustoa” -ajatus tulee
Ajatus kuusta juustona on vanha kansansatujen ja huumorin aihe, jota on käytetty esimerkiksi vitseissä ja lauluissa. Kuun vaalea, laikukas pinta on innoittanut ihmisiä näkemään siinä kasvoja, eläimiä – ja joskus myös juustokiekon. Kun kysymme, “onko kuu juustoa”, kysymme oikeastaan, uskooko ihminen satuun vai tieteeseen.
Lyhyt esimerkkiajatus
Kuvitellaan kaksi lasta pellon laidalla: toinen osoittaa taivaalle ja väittää, että kuu on emmental-juustoa, toinen kertoo koulussa oppineensa, että se on kiveä. Ensimmäinen tarvitsee mielikuvitusta, toinen luottaa havaintoihin, mittauksiin ja ihmisten Kuuhun viemiin kojelaitteisiin. Kuu ei siis ole juustoa, mutta ajatus siitä muistuttaa, että mielikuvitus ja tiede voivat katsella samaa taivasta eri tavoin.
