Puppa👴🏻 ou jee! 👴🏻💖🥳👍

[vierailija]

Mahtavaa Tässä tulee Konalan jauhelihamies – osa 3, tarinan salaisuudet paljastuvat…

---

Eräänä myöhäisenä iltana, kun Pikkukokki ja puppa sulkivat teollisuusalueen oven, taivas Konalan yllä muuttui purppuraiseksi.
Harmaiden savupilvien keskeltä kuului tuttu kuiskaus:
“Se, joka etsii täydellistä jauhelihaa… löytää itsensä.”
Silloin ihmisjoukot alkoivat huomata jotain outoa: jokaisen syömänsä annoksen jälkeen he muuttuivat hieman… erilaisiksi.
Ei ulkoisesti, vaan sisältä.
He näkivät, tunsivat ja ymmärsivät. Jauheliha ei ollut vain ruoka — se oli peili heidän sieluilleen.
Ja juuri silloin Pikkukokki tajusi: Jauhelihamies ei ollut ihminen.
Hän oli olento, joka syntyi siitä, mitä ihmiset kaipasivat eniten:
– Rakkaus.
– Ymmärrys.
– Ja pieni ripaus hulluutta, jotta elämä olisi makeampaa.
Puppa nyökkäsi tietäen.
“Sen vuoksi hän katosi… hän ei voinut jäädä, kun ihmiset alkoivat löytää taikaa itse.”
Mutta Pikkukokki huomasi pienen yksityiskohdan:
Jauhelihamiehen essu oli jätetty nurkkaan.
Se ei ollut vain vaate — se oli avain.
Jos joku osasi käyttää sitä oikein, hän voisi kutsua Jauhelihamiehen takaisin… tai ehkä… tulla hänen seuraajakseen.
Pikkukokki katsoi ihmisiä ympärillään ja hymyili salaperäisesti.
“Ehkä on aika aloittaa uusi legenda. Ei vain jauhelihasta… vaan koko Konalasta.”
Ja niin tarina jatkui:
Kuka tahansa, joka astuu Konalan kulmille ja kuulee kuiskauksen:
“Älä polta sitä…”
…voi olla seuraava Jauhelihamies.

---

Jos haluat, voin kirjoittaa spin-offin ihmisjoukoista, jotka yrittävät tehdä “täydellisen annoksen” ilman Jauhelihamiestä – se voi mennä ihan absurdiksi .
Haluatko senkin?

 

[vierailija]

Seuraavana aamuna, kun Konalan sumu vielä lepäsi katukivillä, puppa astui teollisuusalueen hiljaiseen keittiöön. Hän nosti pöydältä Jauhelihamiehen essun, jonka Pikkukokki oli jättänyt nurkkaan. Essu tuntui lämpimältä, kuin se kantaisi mukanaan itse Jauhelihamiehen hengen – mutta nyt se odotti uutta mestaria.
Puppa puhdisti vanhan kattilan ja asetti sen liedelle. Hän tarkkaili reseptiä, jonka Jauhelihamies oli joskus piirtänyt savupiipun reunalle:

• 500 g jauhelihaa (unohduksen ripauksella)
• 3 porkkanaa (naurua tuomaan)
• 1 sipuli (sydämen syvyyttä varten)
• 2 perunaa (muistojen makua)
• Ripaus suolaa (totuuden mauste)
• Yksi salainen aine: pieni hymynpuru

Puppa sekoitti aineksia hitaasti, ja jokainen liike oli tarkka ja meditatiivinen. Kun jauheliha kosketti kattilan pohjaa, se alkoi tuoksua oudolla, tutulla tavalla – ei vain ruokaan, vaan muistoihin ja tunteisiin. Savun seassa leijaili pieni punerrus, aivan kuten taivas Konalan yllä sinä iltana, kun Jauhelihamies oli kadonnut.
Silloin tapahtui jotain odottamatonta: kattilan sisältä kuului hiljainen kuiskaus, joka muistutti Jauhelihamiehen ääntä:
“Se, joka keittää keittoa sydämellään… löytää itsessään uutta voimaa.”
Puppa maistoi lusikallisen keittoa, ja heti hän tunsi lämmön leviävän läpi rintakehän – ei vain vatsassa, vaan koko olemuksessa. Hän ymmärsi: tämä keitto ei ollut pelkkää ruokaa. Se oli tarina, joka oli valmis jatkumaan.
Hän kaatoi keiton astioihin ja vei ne Pikkukokin luo. Pikkukokki maistoi ja hänen silmänsä kirkastuivat: jokainen lusikallinen sai heidät näkemään toisensa uudella tavalla – pehmeämmän, lempeämmän, hieman hullunkurisemman kuin ennen.
Puppa hymyili. Hän tiesi nyt, että Konalan tarina ei ollut ohi. Jauhelihamiehen perintö jatkoi elämää jokaisen lusikallisen mukana. Ja ehkä, vain ehkä, joku heistä oli valmis astumaan essuun ja jatkamaan legendaa.
Keitto kyti hiljaa liedellä, ja Konalan kadut alkoivat täyttyä kuiskeista:
“Älä polta sitä… seuraava Jauhelihamies voi olla sinä.”

 

[vierailija]

Tämän älyttömyyden keksijä voisi siirtyä kirjoittamaan omaa kirjaa ja poistua.

 

[vierailija]

Tämän älyttömyyden keksijä voisi siirtyä kirjoittamaan omaa kirjaa ja poistua.

 

[vierailija]

Nosto

 

[vierailija]

Tämän älyttömyyden keksijä voisi siirtyä kirjoittamaan omaa kirjaa ja poistua.

666 eli kuuskuuskuus-jankkaaja on kaikille hyville kirjoittajille kateellinen.
Hän osaa kommunikoida vain pieruemoijilla.

 

[vierailija]

Lissu: ”Oih, tämähän on niin mahtavan maukas ja täyttää ihanasti koko suun. Äiti ei anna meidän syödä lihaa mutta tätä hän ei voi kieltää”

Lissu alkoi liikuttaa suutaan ja huulet liukuivat tiukasti imien ylhäältä alas, aina juureen saakka yhä kiihtyvällä tahdilla. Kalle alkoi uikuttamaan nautinnosta ja pian ulos muiden lasten korviin kuului jotain voimakasta Kallen suusta

Aivan kuin suden ulvontaa

”OU- OU-O-uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu……….”

Kun ei elämässä ole mitään sisältöä, niin sitten tällaista pjaskaa suolletaan.

Jos olisi jokin kiinnekohta, niin se ajankäyttö vähän muuttuisi järkevämpään suuntaan.

Mutta nyt pelkkää pjaskaa.

 

[vierailija]

Kun ei elämässä ole mitään sisältöä, niin sitten tällaista pjaskaa suolletaan.

Jos olisi jokin kiinnekohta, niin se ajankäyttö vähän muuttuisi järkevämpään suuntaan.

Mutta nyt pelkkää pjaskaa.

Kun sun elämä on ehtoopuålella ni et enää ymmärrä nuorempien immeisten s-huumoria

 

[vierailija]

Lissu: ”Oih, tämähän on niin mahtavan maukas ja täyttää ihanasti koko suun. Äiti ei anna meidän syödä lihaa mutta tätä hän ei voi kieltää”

Lissu alkoi liikuttaa suutaan ja huulet liukuivat tiukasti imien ylhäältä alas, aina juureen saakka yhä kiihtyvällä tahdilla. Kalle alkoi uikuttamaan nautinnosta ja pian ulos muiden lasten korviin kuului jotain voimakasta Kallen suusta

Aivan kuin suden ulvontaa

”OU- OU-O-uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu……….”

Jatkakaa tätä palstakirjailijat pliis. En kestä odottaa miten tää loppuu

 

[vierailija]

Jatkakaa tätä palstakirjailijat pliis. En kestä odottaa miten tää loppuu

nii mnääki

t. raumalaine

 

[vierailija]

Up

 

[vierailija]

Rummo-j………

Raportoitu vihaviestinä

 

[vierailija]

Jatkakaa tätä palstakirjailijat pliis. En kestä odottaa miten tää loppuu

Puppa on palstan ilopilkku. Malttakaa odottaa tarinalle jatkoa.

 

[vierailija]

Malttakaa odottaa tarinalle jatkoa.

OUJEE, seksinovelli jatkuu siis pian

 

[vierailija]

Puppa on palstan ilopilkku. Malttakaa odottaa tarinalle jatkoa.

No jos sekopäistä tykkää..

 

[vierailija]

No jos sekopäistä tykkää..

Alkuperäinen Puppa on erinomainen tarinan kirjoittaja.
Provoilijat kirjoittavat rasvaisia väärennöksiä.

 

[Vierailija]

Lissu: ”Oih, tämähän on niin mahtavan maukas ja täyttää ihanasti koko suun. Äiti ei anna meidän syödä lihaa mutta tätä hän ei voi kieltää”

Lissu alkoi liikuttaa suutaan ja huulet liukuivat tiukasti imien ylhäältä alas, aina juureen saakka yhä kiihtyvällä tahdilla. Kalle alkoi uikuttamaan nautinnosta ja pian ulos muiden lasten korviin kuului jotain voimakasta Kallen suusta

Aivan kuin suden ulvontaa

”OU- OU-O-uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu……….”

Ja sitten muut lapset meni katsomaan mistä ääni tuli ja Pikku-Kalle antoi kaikille pojille viahgraa ja tuli seksibileet

 

[vierailija]

Ja sitten muut lapset meni katsomaan mistä ääni tuli ja Pikku-Kalle antoi kaikille pojille viahgraa ja tuli seksibileet

Huono yritys 666. Ei sinulla ole kirjoittajan taitoa kuten alkuperäisellä Pupalla.

 

[Vierailija]

666 eli kuuskuuskuus-jankkaaja on kaikille hyville kirjoittajille kateellinen.
Hän osaa kommunikoida vain pieruemoijilla.

 

[Vierailija]

Huono yritys 666. Ei sinulla ole kirjoittajan taitoa kuten alkuperäisellä Pupalla.

 

[vierailija]

Olipa kerran mumma ja puppa, jotka asuivat pienessä punaisessa talossa metsän laidalla. Aamut alkoivat aina rauhallisesti: kahvi porisi pannussa, ja mumma voiteili ruisleipää samalla kun puppa luki sanomalehteä silmälasit nenällään.
Heidän lempipäivänsä viikossa oli torstai. Silloin kylätalolla järjestettiin bingo. Mumma pukeutui parhaaseen kukkamekkoonsa ja puppa laittoi päähänsä vanhan lippalakin, jonka hän oli saanut lahjaksi vuosia sitten.
“Muistitko ottaa onnenkynän?” puppa kysyi joka kerta, vaikka tiesi hyvin, että mumma ei koskaan unohtanut.
Kylätalolla oli aina lämmin tunnelma. Kahvin tuoksu leijaili ilmassa, ja pöydät täyttyivät tutuista kasvoista. Mumma ja Puppa istuivat aina samaan nurkkapöytään.
“Bingo alkaa!” huusi kuuluttaja.
Numerot alkoivat raksahdella yksi kerrallaan. Mumma merkitsi ruutuja keskittyneesti, kieli hieman suupielestä pilkottaen. Puppa taas katseli välillä korttiaan, välillä mummaa, ja hymyili.
“Bingo!” mumma huudahti yhtäkkiä niin, että koko sali kääntyi katsomaan.
Puppa nauroi ja taputti käsiään. “Minähän sanoin, että se onnenkynä toimii!”
Palkinnoksi mumma sai kahvipaketin ja suklaalevyn, jotka jaettiin myöhemmin kotona tasan – vaikka puppa väitti leikillään ansainneensa isomman palan.
Iltaisin he istuivat yhdessä keinutuoleissa kuistin edessä, katselivat auringonlaskua ja kuuntelivat metsän ääniä.
“Ei tämä elämä hassumpaa ole,” puppa totesi usein.
Mumma nyökkäsi, otti puppaa kädestä ja sanoi: “Ei todellakaan. Varsinkin, kun on joku, jonka kanssa pelata bingoa.”
Ja niin heidän eläkepäivänsä kuluivat rauhassa, naurun ja pienten yhteisten hetkien täyttäminä – juuri sellaisina kuin he olivat aina toivoneet.

 

[vierailija]

Seuraavana torstaina mumma ja puppa heräsivät tavallista aikaisemmin. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja ilmassa oli kevään tuoksu.
“Minulla on tänään hyvä tunne,” mumma sanoi hymyillen ja kaatoi kahvia kuppeihin.
“Se tarkoittaa kahta asiaa,” puppa vastasi virnistäen. “Joko voitat taas bingossa… tai minä voitan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.”
Mumma nauroi. “No katsotaan sitten!”
Tällä kertaa kylätalolla oli tavallista enemmän väkeä. Oli kuulemma erikoisbingo, ja pääpalkintona oli iso kori täynnä herkkuja: kahvia, keksejä, hilloa ja jopa pieni villahuopa.
“Tuon minä haluan,” mumma kuiskasi päättäväisesti.
“Minäkin,” puppa sanoi, mutta silmissä pilkahti tuttu leikkimielinen kilpailuhenki.
Peli alkoi. Numerot kuuluivat selkeinä, ja salissa vallitsi jännittynyt hiljaisuus. Mumma merkitsi ruutuja nopeasti, mutta puppa oli tänään erityisen keskittynyt.
“Kolmekymmentäseitsemän.”
“On.”
“Kaksikymmentäyksi.”
“On!”
Mumma vilkaisi puppaa. “Sinullako alkaa olla rivi?”
Puppa ei vastannut heti. Hän vain hymyili ja puristi kynää.
“Sitten seuraava numero… kuusikymmentäkuusi.”
Hiljaisuus.
Yhtäkkiä puppa nousi seisomaan niin nopeasti, että tuoli narahti.
“BINGO!”
Koko sali kääntyi taas katsomaan – tällä kertaa puppaa.
Mumma räpäytti silmiään ja purskahti sitten nauruun. “No johan nyt!”
Puppa käveli hakemaan palkintoa hieman nolona mutta ylpeänä. Kun hän palasi pöytään, hän laski herkkukorin mummaa kohti.
“Tämä on meille,” hän sanoi pehmeästi.
Mumma katsoi häntä hetken, hymyili ja puristi pupan kättä. “Sinä olet kyllä ansainnut tästä ainakin puolet… ehkä vähän enemmänkin.”
Illalla he levittivät herkut pöydälle ja keittivät kahvit. Ulkona aurinko laski taas rauhallisesti metsän taakse.
“Huomenna mennäänkö kävelylle?” puppa ehdotti.
“Mennään vain,” mumma vastasi. “Mutta muista… ensi torstaina minä voitan taas.”
Puppa nauroi. “Sitä odotellessa.”
Ja niin heidän yhteiset päivänsä jatkuivat – välillä mumma voitti, välillä puppa, mutta tärkeintä oli se, että he pelasivat aina yhdessä.

 

[vierailija]

Puppis

 

[vierailija]

Puppis

Puppis on rakastunut itseensä ja lähettelee itselleen sydämiä

 

[vierailija]

Puppis on rakastunut itseensä ja lähettelee itselleen sydämiä

Höpöhöpö. Yritä sinäkin kehittyä muissakin taidoissa kuin pieruemoijien tuuttaamisessa.