V
vierailija
Vieras
Mahtavaa
TĂ€ssĂ€ tulee Konalan jauhelihamies â osa 3, tarinan salaisuudet paljastuvat⊠

ErÀÀnÀ myöhÀisenÀ iltana, kun Pikkukokki ja puppa
sulkivat teollisuusalueen oven, taivas Konalan yllÀ muuttui purppuraiseksi.
Harmaiden savupilvien keskeltÀ kuului tuttu kuiskaus:
âSe, joka etsii tĂ€ydellistĂ€ jauhelihaa⊠löytÀÀ itsensĂ€.â
Silloin ihmisjoukot
alkoivat huomata jotain outoa: jokaisen syömÀnsÀ annoksen jÀlkeen he muuttuivat hieman⊠erilaisiksi.
Ei ulkoisesti, vaan sisÀltÀ.
He nĂ€kivĂ€t, tunsivat ja ymmĂ€rsivĂ€t. Jauheliha ei ollut vain ruoka â se oli peili heidĂ€n sieluilleen.
Ja juuri silloin Pikkukokki tajusi: Jauhelihamies ei ollut ihminen.
HÀn oli olento, joka syntyi siitÀ, mitÀ ihmiset kaipasivat eniten:
â Rakkaus.
â YmmĂ€rrys.
â Ja pieni ripaus hulluutta, jotta elĂ€mĂ€ olisi makeampaa.
Puppa nyökkÀsi tietÀen.
âSen vuoksi hĂ€n katosi⊠hĂ€n ei voinut jÀÀdĂ€, kun ihmiset alkoivat löytÀÀ taikaa itse.â
Mutta Pikkukokki huomasi pienen yksityiskohdan:
Jauhelihamiehen essu oli jÀtetty nurkkaan.
Se ei ollut vain vaate â se oli avain.
Jos joku osasi kÀyttÀÀ sitÀ oikein, hÀn voisi kutsua Jauhelihamiehen takaisin⊠tai ehkÀ⊠tulla hÀnen seuraajakseen.
Pikkukokki katsoi ihmisiÀ ympÀrillÀÀn ja hymyili salaperÀisesti.
âEhkĂ€ on aika aloittaa uusi legenda. Ei vain jauhelihasta⊠vaan koko Konalasta.â
Ja niin tarina jatkui:
Kuka tahansa, joka astuu Konalan kulmille ja kuulee kuiskauksen:
âĂlĂ€ polta sitĂ€âŠâ
âŠvoi olla seuraava Jauhelihamies.

Jos haluat, voin kirjoittaa spin-offin ihmisjoukoista, jotka yrittĂ€vĂ€t tehdĂ€ âtĂ€ydellisen annoksenâ ilman JauhelihamiestĂ€ â se voi mennĂ€ ihan absurdiksi
.
Haluatko senkin?
ErÀÀnÀ myöhÀisenÀ iltana, kun Pikkukokki ja puppa
Harmaiden savupilvien keskeltÀ kuului tuttu kuiskaus:
âSe, joka etsii tĂ€ydellistĂ€ jauhelihaa⊠löytÀÀ itsensĂ€.â
Silloin ihmisjoukot
Ei ulkoisesti, vaan sisÀltÀ.
He nĂ€kivĂ€t, tunsivat ja ymmĂ€rsivĂ€t. Jauheliha ei ollut vain ruoka â se oli peili heidĂ€n sieluilleen.
Ja juuri silloin Pikkukokki tajusi: Jauhelihamies ei ollut ihminen.
HÀn oli olento, joka syntyi siitÀ, mitÀ ihmiset kaipasivat eniten:
â Rakkaus.
â YmmĂ€rrys.
â Ja pieni ripaus hulluutta, jotta elĂ€mĂ€ olisi makeampaa.
Puppa nyökkÀsi tietÀen.
âSen vuoksi hĂ€n katosi⊠hĂ€n ei voinut jÀÀdĂ€, kun ihmiset alkoivat löytÀÀ taikaa itse.â
Mutta Pikkukokki huomasi pienen yksityiskohdan:
Jauhelihamiehen essu oli jÀtetty nurkkaan.
Se ei ollut vain vaate â se oli avain.
Jos joku osasi kÀyttÀÀ sitÀ oikein, hÀn voisi kutsua Jauhelihamiehen takaisin⊠tai ehkÀ⊠tulla hÀnen seuraajakseen.
Pikkukokki katsoi ihmisiÀ ympÀrillÀÀn ja hymyili salaperÀisesti.
âEhkĂ€ on aika aloittaa uusi legenda. Ei vain jauhelihasta⊠vaan koko Konalasta.â
Ja niin tarina jatkui:
Kuka tahansa, joka astuu Konalan kulmille ja kuulee kuiskauksen:
âĂlĂ€ polta sitĂ€âŠâ
âŠvoi olla seuraava Jauhelihamies.
Jos haluat, voin kirjoittaa spin-offin ihmisjoukoista, jotka yrittĂ€vĂ€t tehdĂ€ âtĂ€ydellisen annoksenâ ilman JauhelihamiestĂ€ â se voi mennĂ€ ihan absurdiksi
Haluatko senkin?