Puppa👴🏻 ou jee! 👴🏻💖🥳👍

[vierailija]

Puppis on rakastunut itseensä ja lähettelee itselleen sydämiä

Just näin.

Vähän tulee mieleen Mr. Bean, joka lähetti itse itselleen joulukortin.

 

[vierailija]

Jatkakaahan tarinaa

En jaksa odottaa!

 

[vierailija]

Mitä tälle ketjulle on tapahtunut?

 

[vierailija]

Mitä tälle keskustelupalstalle on tapahtumassa?

 

[vierailija]

Mitä tälle ketjulle on tapahtunut?

Mitä tälle keskustelupalstalle on tapahtumassa?

Alepa tuli vuosia sitten ja tuhosi kaiken

 

[vierailija]

Korjaus

Kaasupenan korjaukset ovat roskaa.
Eikö eläkeläispappa keksi elämäänsä mitään muuta sisältöä?

 

[vierailija]

Alepa tuli vuosia sitten ja tuhosi kaiken

Riehuu kuin Tasmanian tuholainen täällä

 

[vierailija]

Mihin pupan seksinovelli on kadonnut?

 

[Vierailija]

Mihin pupan seksinovelli on kadonnut?

Sitä minäkin ihmettelen
T. Raumalaine

 

[vierailija]

Olipa kerran pieni kylä metsän reunassa, jossa asuivat vanhat mutta iloiset ihmiset, Puppa ja Mumma. Heidän talonsa oli vanha puutalo, jonka ikkunat helisivät tuulessa ja jonka pihalla kasvoi suuri omenapuu.
Puppa oli rauhallinen ja vähän höpsö, hän unohti usein minne oli jättänyt silmälasinsa — joskus ne löytyivät hänen omasta hatustaan. Mumma taas oli lempeä ja viisas, ja hän osasi tehdä maailman parasta marjapiirakkaa.
Mutta heidän talossaan oli yksi erityinen asia.
Se oli vanha, kulunut vasu.
Vasu seisoi aina keittiön pöydällä, eikä se näyttänyt miltään ihmeelliseltä. Se oli tehty pajunoksista ja hieman vinossa. Mutta joka aamu, kun Mumma kurkisti siihen, hän hymyili leveästi.
Sillä vasussa oli aina karkkeja.
Eikä mitä tahansa karkkeja — vaan joka päivä erilaisia.
Yhtenä päivänä siellä oli värikkäitä hedelmäkarkkeja, jotka maistuivat kesältä. Toisena päivänä pehmeitä toffeita, jotka tarttuivat hampaisiin. Joskus taas pieniä suklaakarkkeja, jotka sulivat kielellä kuin salaisuus.Kuinkahan tämä on mahdollista?” Puppa ihmetteli joka aamu.
“Ehkä vasu tietää, mitä me tarvitsemme,” Mumma vastasi silmää iskien.
Eräänä päivänä kylän lapset kuulivat ihmeellisestä vasusta ja tulivat varovasti Puppan ja Mumman ovelle. Puppa avasi oven ja hymyili.
“Saammeko nähdä karkkivasun?” yksi lapsista kysyi ujosti.
Mumma nyökkäsi ja toi vasun pöydälle. Sinä päivänä siellä oli pieniä, kimaltelevia karamelleja, jotka rapisivat kuin lumi pakkasella.
Lapset henkäisivät ihastuksesta.
“Ottakaa vain,” Mumma sanoi.
Siitä päivästä lähtien Puppan ja Mumman talosta tuli kylän iloisin paikka. Lapset kävivät siellä usein, eivätkä vain karkkien takia — vaan siksi, että Puppa kertoi hassuja tarinoita ja Mumma kuunteli kaikkien murheet.
Ja vaikka kukaan ei koskaan saanut selville, mistä karkit tulivat, yksi asia oli varma:
Vasu ei koskaan täyttynyt vain makeisista.
Se täyttyi naurusta, ystävyydestä ja pienistä yllätyksistä, jotka tekivät jokaisesta päivästä hieman taianomaisemman.Mutta eräänä aamuna kaikki ei ollutkaan aivan ennallaan.
Kun Mumma kurkisti vasuun, hän ei hymyillyt heti.
“Puppa…” hän sanoi hiljaa.
Puppa kömpi paikalle tohvelit vinossa ja hiukset pystyssä. “Onko siellä lakritsia? Toivottavasti ei, ne tarttuvat viiksiin.”
Mumma pudisti päätään.
“Vasu on tyhjä.”
Puppa räpäytti silmiään. Hän kurkisti vasuun, koputti sitä kevyesti ja jopa kurkisti sen alle, ikään kuin karkit olisivat voineet piiloutua pöydän alle.
“Ehkä ne nukkuvat?” hän ehdotti.
Mutta vasu pysyi tyhjänä.
Sinä päivänä lapset tulivat tavalliseen tapaan ovelle. He nauroivat ja riisuivat kenkiään, mutta pysähtyivät, kun näkivät Mumman ilmeen.
“Ei karkkeja?” yksi heistä kysyi hiljaa.
Mumma hymyili lempeästi, vaikka silmissä häivähti pieni huoli. “Tänään ei ole karkkipäivä… mutta ehkä voimme keksiä jotain muuta.”
Puppa nousi seisomaan ja löi käsiään yhteen. “Tarina! Kerron teille elämäni hurjimman tarinan kalasta, joka luuli olevansa lintu!”Lapset kikattivat, ja pian huone täyttyi taas naurusta. Mumma keitti kaakaota ja leikkasi viimeiset marjapiirakan palat.
Ja vaikka vasu pysyi tyhjänä koko päivän, talo ei tuntunut yhtään tyhjältä.
Seuraavana aamuna Mumma kurkisti vasuun varovasti.
Tällä kertaa siellä ei ollut karkkeja.
Siellä oli pieni, taiteltu paperilappu.
Mumma avasi sen, ja hänen silmänsä suurenivat.
“Mitä siinä lukee?” Puppa kysyi, nyt jo silmälasit päässään — tosin väärinpäin.
Mumma luki ääneen:Kun annat iloa muille, vasu täyttyy. Ei aina karkilla — vaan sillä, mitä eniten tarvitaan.”
Puppa rapsutti päätään. “Tarvitaanko me… 40 vuoden jälkeen vihdoin seksiä?”
Mumma hymyili. “Ehkä.”
Sinä päivänä he päättivät kokeilla sitä.
Kun lapset tulivat, Mumma ja Puppa huohottivat väsyneinä olohuoneen karhuntaljalla. Mummalla oli rajussa leikissä repeytynyt kumi catsuit päällään ja Pupalla ruoska kädessään. Eikä jaksanut edes päätään nostaa taljaltaJa sitten puppa nousi ylös ja pudotti ruoskan lattialle ja nähtyään lapset puppa tuli nolostuneeksi ja naurahti ja sitten tuli syvä hiljaisuus...

"Puppa, lapset ovat täällä." Mumma sanoi.
"Taidettiin innostua vähän liikaa." Puppa sanoi.

Pupan ja mumman piti keksiä mitä sanoa lapsille...Öööh, mitä te teette?" Nuorin lapsista kysyi.
"Me öööh harjoiteltiin roolileikkiä." Puppa sanoi nolostellen.
"Me tästä lähdemmekin." Mumma sanoi.
Lapset jäivät sisälle taloon ihmetellen mitä tapahtui, sitten he huomasivat vasun olevan täynnä viagraa, mutta he eivät tienneet mitä se oli joten he laittoivat ne roskikseen ja lähtivät kotiinsa eikä lapsia enää käynyt mumman ja pupan talossa..
________________________________________

Ei tällä kertaa mitään pedojuttuja!

 

[vierailija]

”Siitä päivästä lähtien Puppan ja Mumman talosta tuli kylän iloisin paikka. Lapset kävivät siellä usein, eivätkä vain karkkien takia — vaan siksi, että Puppa kertoi hassuja tarinoita ja Mumma kuunteli kaikkien murheet.”
Tarinan loppukevennys oli myötähäpeää tuottavaa pakkopullaa. Tuskin seniorit haluavat pukeutua kissa-asuun kuten Batman-sarjan kissanainen.
Olisi mukava lukea pariskunnan nuoruusmuistoista. Ovatko he joskus matkustaneet idyllistä kotimökkiään kauemmas?
Iloa löytyy myös oman pihapiirin ulkopuolelta.
Ajattelin käydä halpiskaupassa ostamassa pienen karkkipussin, jota ei enää myydä Prismassa.
Ehkä Mumma katsoo samaa saippuasarjaa kuin allekirjoittanut, jonka Amerikan eilisessä jaksossa mustasukkainen nainen takoi pitsaa pyöreällä pitsaleikkurilla. Parisuhteessaan ei missään nimessä pidä rakastua terapeuttiinsa muuten saattaa saada kimppuunsa raivoavan potilaan puolison.
Jatka tarinointia. Jutustasi nousi paljon ajatuksia ja muistoja mieleen, mutta arvannet miksi jätän ne kertomatta.

 

[vierailija]

Olipa kerran pieni kylä metsän reunassa, jossa asuivat vanhat mutta iloiset ihmiset, Puppa ja Mumma. Heidän talonsa oli vanha puutalo, jonka ikkunat helisivät tuulessa ja jonka pihalla kasvoi suuri omenapuu.
Puppa oli rauhallinen ja vähän höpsö, hän unohti usein minne oli jättänyt silmälasinsa — joskus ne löytyivät hänen omasta hatustaan. Mumma taas oli lempeä ja viisas, ja hän osasi tehdä maailman parasta marjapiirakkaa.
Mutta heidän talossaan oli yksi erityinen asia.
Se oli vanha, kulunut vasu.
Vasu seisoi aina keittiön pöydällä, eikä se näyttänyt miltään ihmeelliseltä. Se oli tehty pajunoksista ja hieman vinossa. Mutta joka aamu, kun Mumma kurkisti siihen, hän hymyili leveästi.
Sillä vasussa oli aina karkkeja.
Eikä mitä tahansa karkkeja — vaan joka päivä erilaisia.
Yhtenä päivänä siellä oli värikkäitä hedelmäkarkkeja, jotka maistuivat kesältä. Toisena päivänä pehmeitä toffeita, jotka tarttuivat hampaisiin. Joskus taas pieniä suklaakarkkeja, jotka sulivat kielellä kuin salaisuus.Kuinkahan tämä on mahdollista?” Puppa ihmetteli joka aamu.
“Ehkä vasu tietää, mitä me tarvitsemme,” Mumma vastasi silmää iskien.
Eräänä päivänä kylän lapset kuulivat ihmeellisestä vasusta ja tulivat varovasti Puppan ja Mumman ovelle. Puppa avasi oven ja hymyili.
“Saammeko nähdä karkkivasun?” yksi lapsista kysyi ujosti.
Mumma nyökkäsi ja toi vasun pöydälle. Sinä päivänä siellä oli pieniä, kimaltelevia karamelleja, jotka rapisivat kuin lumi pakkasella.
Lapset henkäisivät ihastuksesta.
“Ottakaa vain,” Mumma sanoi.
Siitä päivästä lähtien Puppan ja Mumman talosta tuli kylän iloisin paikka. Lapset kävivät siellä usein, eivätkä vain karkkien takia — vaan siksi, että Puppa kertoi hassuja tarinoita ja Mumma kuunteli kaikkien murheet.
Ja vaikka kukaan ei koskaan saanut selville, mistä karkit tulivat, yksi asia oli varma:
Vasu ei koskaan täyttynyt vain makeisista.
Se täyttyi naurusta, ystävyydestä ja pienistä yllätyksistä, jotka tekivät jokaisesta päivästä hieman taianomaisemman.Mutta eräänä aamuna kaikki ei ollutkaan aivan ennallaan.
Kun Mumma kurkisti vasuun, hän ei hymyillyt heti.
“Puppa…” hän sanoi hiljaa.
Puppa kömpi paikalle tohvelit vinossa ja hiukset pystyssä. “Onko siellä lakritsia? Toivottavasti ei, ne tarttuvat viiksiin.”
Mumma pudisti päätään.
“Vasu on tyhjä.”
Puppa räpäytti silmiään. Hän kurkisti vasuun, koputti sitä kevyesti ja jopa kurkisti sen alle, ikään kuin karkit olisivat voineet piiloutua pöydän alle.
“Ehkä ne nukkuvat?” hän ehdotti.
Mutta vasu pysyi tyhjänä.
Sinä päivänä lapset tulivat tavalliseen tapaan ovelle. He nauroivat ja riisuivat kenkiään, mutta pysähtyivät, kun näkivät Mumman ilmeen.
“Ei karkkeja?” yksi heistä kysyi hiljaa.
Mumma hymyili lempeästi, vaikka silmissä häivähti pieni huoli. “Tänään ei ole karkkipäivä… mutta ehkä voimme keksiä jotain muuta.”
Puppa nousi seisomaan ja löi käsiään yhteen. “Tarina! Kerron teille elämäni hurjimman tarinan kalasta, joka luuli olevansa lintu!”Lapset kikattivat, ja pian huone täyttyi taas naurusta. Mumma keitti kaakaota ja leikkasi viimeiset marjapiirakan palat.
Ja vaikka vasu pysyi tyhjänä koko päivän, talo ei tuntunut yhtään tyhjältä.
Seuraavana aamuna Mumma kurkisti vasuun varovasti.
Tällä kertaa siellä ei ollut karkkeja.
Siellä oli pieni, taiteltu paperilappu.
Mumma avasi sen, ja hänen silmänsä suurenivat.
“Mitä siinä lukee?” Puppa kysyi, nyt jo silmälasit päässään — tosin väärinpäin.
Mumma luki ääneen:Kun annat iloa muille, vasu täyttyy. Ei aina karkilla — vaan sillä, mitä eniten tarvitaan.”
Puppa rapsutti päätään. “Tarvitaanko me… 40 vuoden jälkeen vihdoin seksiä?”
Mumma hymyili. “Ehkä.”
Sinä päivänä he päättivät kokeilla sitä.
Kun lapset tulivat, Mumma ja Puppa huohottivat väsyneinä olohuoneen karhuntaljalla. Mummalla oli rajussa leikissä repeytynyt kumi catsuit päällään ja Pupalla ruoska kädessään. Eikä jaksanut edes päätään nostaa taljaltaJa sitten puppa nousi ylös ja pudotti ruoskan lattialle ja nähtyään lapset puppa tuli nolostuneeksi ja naurahti ja sitten tuli syvä hiljaisuus...

"Puppa, lapset ovat täällä." Mumma sanoi.
"Taidettiin innostua vähän liikaa." Puppa sanoi.

Pupan ja mumman piti keksiä mitä sanoa lapsille...Öööh, mitä te teette?" Nuorin lapsista kysyi.
"Me öööh harjoiteltiin roolileikkiä." Puppa sanoi nolostellen.
"Me tästä lähdemmekin." Mumma sanoi.
Lapset jäivät sisälle taloon ihmetellen mitä tapahtui, sitten he huomasivat vasun olevan täynnä viagraa, mutta he eivät tienneet mitä se oli joten he laittoivat ne roskikseen ja lähtivät kotiinsa eikä lapsia enää käynyt mumman ja pupan talossa..
________________________________________

Ei tällä kertaa mitään pedojuttuja!

Palattuaan taloonsa mumma ja puppa etsivät viagraansa kaikkialta, mutta eivät löytäneet sitä. Seuraavana päivänä puppaaikoi viedä roskat ja huomasin viagrat roskiksessa. Puppa oli iloinen löydettyään ne ja puppa otti yhden ja meni mumman kanssa makuuhuoneeseen, josta alkoi pian kuuluua ihmeellisiä ääniä...
_______________________________________
Jatkakaahan tarinaa

 

[vierailija]

Mihin pupan seksinovelli on kadonnut?

Alepan leviään ahteriin