Luonne-erot ihmissuhteissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Pohdiskelin tuossa yön pimeinä tunteina, että toimivatko sellaiset parisuhteet ja ihmissuhteet ylipäätänsä paremmin, jossa osapuolet ovat luonteeltaan samanlaisia. Itse olen huomannut, että erityisesti ystävyyssuhteissa samanlaisista luonteista on etua, kun taas parisuhteessa luonteen samanlaisuus saattaa tehdä suhteesta hetkittäin jopa "tylsemmän". Kiinnostaisi kuulla muidenkin ajatuksia!
 
Minä en nuku huonosti mainitsemiasi asioita miettien.
Valitsin puolisoni aikoinaan mututuntumalla.
Kun selaan ja luen julkkisten parisuhdejuttuja totean, että olen tehnyt viisaan valinnan. Olen kuin Janni Hussi. Rakastan yksin olemista. Odotan tässä milloin ovikello kilahtaa.
Sain ilmoituksen, että huoltomies käy ilmaamassa patterit.
Tästä se eläkeläismamman päivä alkaa. Työn orjat ovat painuneet jo aikoja sitten töihin.
Kävin viikonloppuna tilaisuudessa, jossa mitattiin verenpaineeni. Nyt on viimeinen oljenkorsi käytettävissä.
Kaikki sokeria sisältävät tuotteet pois. Ei yhtäkään ilmaista maistiaisnamua suuhun. Askeettinen elämäntapa sopii minulle mainiosti. Ehkä joskus pääsen viimein eroon kirjoittamisesta, ja palstan Rummo-jankkaaja hihkuu ilosta hyppien kattoon. Hän rehvastelee toisessa ketjussa rahoillaan.
Hänellä on netti koko valveillaoloaikansa auki, ja alavalikossa sijoitussivujen ohella Kaksplus av.
Vauva av:nincel-ketju on pöyristyttävä. Meistä naisista inceleillä on hyvin sairaat ajatukset.
Neuvoni on. Nauti elämästäsi ja keskity vain itsesi hyvinvointiin. Ihminen voi muuttaa vain itseään ja kaikista ihmissuhteista oppii jotain hyvää jopa vaikeistakin.
 
Olemme mieheni kanssa ns naimanassut kaikessa. Olen sanonut että olemme edellisessä elämässä olleet yksi ja sama ihminen. Elämä on helppoa ja kun arvomaailma on samanlainen niin ongelmia ei tule. Emme ole riidelleet 28 vuoden aikana kun kerran ja syy oli kumpi saa imuroida.
 
Vauva av:lla on pitkä ketju, jossa kirjoittaja väittää muistavansa edellisen elämänsä. Hän on jopa löytänyt kyseisen henkilön tiedot ja ne muka pitävät paikkansa.
Minulla on sellainen tunne, että suurin rakkauteni on elänyt hyvin kauan sitten tai ei ole vielä syntynyt.
Ei täydellistä ihmistä ole olemassakaan ja se on ihana asia.
Ihaninkin parisuhde voi päättyä silmänräpäyksessä.
Kun on yksin, ei tarvitse pelätä eroa ja siitä seuraavaa surua.
 
Pohdiskelin tuossa yön pimeinä tunteina, että toimivatko sellaiset parisuhteet ja ihmissuhteet ylipäätänsä paremmin, jossa osapuolet ovat luonteeltaan samanlaisia. Itse olen huomannut, että erityisesti ystävyyssuhteissa samanlaisista luonteista on etua, kun taas parisuhteessa luonteen samanlaisuus saattaa tehdä suhteesta hetkittäin jopa "tylsemmän". Kiinnostaisi kuulla muidenkin ajatuksia!
Se riippunee aika pitkälti persoonista. Voihan kaksi varsin impulsiivista ihmistä saada aikaan kaikkea muuta kuin tylsän parisuhteen.
 

Yhteistyössä