K/B-komposti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aa ok. Millä sanoin? Sinänsä aika poikkeava suhteen kaari. Aloitetaan yhteisellä ulkomaanreissulla joten luottoa on ollut. Ja lainaillaan toisen laseja ja niin halailukaveria piti olla. Sitten yhtäkkiä loppu Ruissin jälkeen kun Bojan tuli. Aavistiko/näkikö E, että K:lla on liian lämpimät välit miehiin, että hän ei tule koskaan saamaan sitä suvereenia asemaa, mikä hänelle kuuluisi.
Eikö tämä nyt ole aika selvää. Toinen lörpöttelee kaikki jutut kaikelle kansalle ja toinen ei halua yksityiselämäänsä ollenkaan julkisuuteen. Todennäköisesti K on sen vasta tuossa vaiheessa tajunnut kunnolla. Bojan ei tähän liity, paitsi ehkä ovat jutelleet Dz:n pettämisjutusta ja tämä sai ehkä ne omat ajatuksetkin selvemmiksi oman tapailujutun suhteen. Tapailusuhteesta E puhui myös koko ajan, ei ole ollut seurusteluasteella.
 
Eikö tämä nyt ole aika selvää. Toinen lörpöttelee kaikki jutut kaikelle kansalle ja toinen ei halua yksityiselämäänsä ollenkaan julkisuuteen. Todennäköisesti K on sen vasta tuossa vaiheessa tajunnut kunnolla. Bojan ei tähän liity, paitsi ehkä ovat jutelleet Dz:n pettämisjutusta ja tämä sai ehkä ne omat ajatuksetkin selvemmiksi oman tapailujutun suhteen. Tapailusuhteesta E puhui myös koko ajan, ei ole ollut seurusteluasteella.
Näin on. Liian yksinkertainen tydy tais olla K:lle.
 
E kertoi podissaan, että on lapsen tasolla ja kokee itsensä huijariaikuiseksi. Ehkä se on myös tullut vastaan, kun ovat tutustuneet enemmän.
Kuulostaa samaistuttavalta. Itse koen vielä yli 40-vuotiaana, että aikuiselämän pyörittäminen on kuin joku larppi, jota pelaan miten kuten. Mulla on adhd-diagnoosi, mikä varmaan selittää osan tästä. Toisaalta olen puhunut tosi monenlaisten aikuisten kanssa, jotka kokee samoin. Aikuisena oloon kuuluu paljon järjestelyä ja admin-hommaa, mikä ei tuu ikinä tulemaan esim itseltäni luonnostaan. Ja lisäksi on paljon järjettömiä ja epätarkoituksenmukaisia sosiaalisia normeja, jotka vie energiaa ja vieraannuttaa autenttisesta itsestä (ja ennen kuin joku vänkää: toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen liittyvät normit ei oo minusta tällaisia, ja ei, mä en käyttäydy enkä halua käyttäytyä itsekkäästi).

Kiinnostaakin nyt oikeastaan, että koetteko te täällä kirjoittavat olevanne omia autenttisia itsejänne aikuiselämässä? Eikö täällä ole ketään muuta feikkiaikuista?
 
Kuulostaa samaistuttavalta. Itse koen vielä yli 40-vuotiaana, että aikuiselämän pyörittäminen on kuin joku larppi, jota pelaan miten kuten. Mulla on adhd-diagnoosi, mikä varmaan selittää osan tästä. Toisaalta olen puhunut tosi monenlaisten aikuisten kanssa, jotka kokee samoin. Aikuisena oloon kuuluu paljon järjestelyä ja admin-hommaa, mikä ei tuu ikinä tulemaan esim itseltäni luonnostaan. Ja lisäksi on paljon järjettömiä ja epätarkoituksenmukaisia sosiaalisia normeja, jotka vie energiaa ja vieraannuttaa autenttisesta itsestä (ja ennen kuin joku vänkää: toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen liittyvät normit ei oo minusta tällaisia, ja ei, mä en käyttäydy enkä halua käyttäytyä itsekkäästi).

Kiinnostaakin nyt oikeastaan, että koetteko te täällä kirjoittavat olevanne omia autenttisia itsejänne aikuiselämässä? Eikö täällä ole ketään muuta feikkiaikuista?
En ole koskaan tähdännytkään mihinkään "aikuisuuteen". En kestänyt edes valmistua yliopistosta
 
Kuulostaa samaistuttavalta. Itse koen vielä yli 40-vuotiaana, että aikuiselämän pyörittäminen on kuin joku larppi, jota pelaan miten kuten. Mulla on adhd-diagnoosi, mikä varmaan selittää osan tästä. Toisaalta olen puhunut tosi monenlaisten aikuisten kanssa, jotka kokee samoin. Aikuisena oloon kuuluu paljon järjestelyä ja admin-hommaa, mikä ei tuu ikinä tulemaan esim itseltäni luonnostaan. Ja lisäksi on paljon järjettömiä ja epätarkoituksenmukaisia sosiaalisia normeja, jotka vie energiaa ja vieraannuttaa autenttisesta itsestä (ja ennen kuin joku vänkää: toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen liittyvät normit ei oo minusta tällaisia, ja ei, mä en käyttäydy enkä halua käyttäytyä itsekkäästi).

Kiinnostaakin nyt oikeastaan, että koetteko te täällä kirjoittavat olevanne omia autenttisia itsejänne aikuiselämässä? Eikö täällä ole ketään muuta feikkiaikuista?
💯
 
Kuulostaa samaistuttavalta. Itse koen vielä yli 40-vuotiaana, että aikuiselämän pyörittäminen on kuin joku larppi, jota pelaan miten kuten. Mulla on adhd-diagnoosi, mikä varmaan selittää osan tästä. Toisaalta olen puhunut tosi monenlaisten aikuisten kanssa, jotka kokee samoin. Aikuisena oloon kuuluu paljon järjestelyä ja admin-hommaa, mikä ei tuu ikinä tulemaan esim itseltäni luonnostaan. Ja lisäksi on paljon järjettömiä ja epätarkoituksenmukaisia sosiaalisia normeja, jotka vie energiaa ja vieraannuttaa autenttisesta itsestä (ja ennen kuin joku vänkää: toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen liittyvät normit ei oo minusta tällaisia, ja ei, mä en käyttäydy enkä halua käyttäytyä itsekkäästi).

Kiinnostaakin nyt oikeastaan, että koetteko te täällä kirjoittavat olevanne omia autenttisia itsejänne aikuiselämässä? Eikö täällä ole ketään muuta feikkiaikuista?
Neuroepätyypilliselle normaalia. Suurin osa ei kuitenkaan ole sellaisia.
 
Itse taas arvelen, että oli K:n tahto jättää E toistaiseksi taakse. Veikkaan ihan aikatauluja ja mahdollisesti E:n asemaa julkisuudessa. Vähän kuin tapailisi Seiskan toimittajaa.

Just näin. E varmaan haluaa kumppanin, jolla on aikaa hänelle ja joka haluaa näyttäytyä hänen kanssaan eri tilaisuuksissa. Ja kun K ei varmaan halua tällaista, on paras olla tuhlaamatta toinen toisensa aikaa.
 

Yhteistyössä