K/B-komposti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Karvainen nainen ja Bojan seisoivat majakan huipulla, missä ulkosaariston viiltävä tuuli riepotteli heidän vaatteitaan. Euroviisujen kirkkaista valoista, areenoiden pauhusta ja jatkuvasta median salamavalojen välkkeestä oli kulunut aikaa, mutta heidän välisensä side ei ollut haalistunut. Täällä, kaukana kaikesta, oli vain kylmä graniitti, meri ja he kaksi.

Bojan veti nakkinsa kaulusta ylemmäs ja katsoi karvaista naista, jonka katse oli nauliutunut horisonttiin. Karvaisen naisen hiukset olivat sekaisin tuulesta, ja vaikka hänellä ei ollut yllään tuttua stringibikiniääm, Bojan näki hänen silmissään saman sähköisen energian, johon oli rakastunut Moskovan hämärissä takahuoneissa.

"Sä olet hiljainen", Bojan sanoi, ja hänen äänensä oli pehmeä kontrasti aaltojen jylinälle. Hän astui askeleen lähemmäs, kunnes heidän olkapäänsä koskettivat.

Karvainen nainen kääntyi hitaasti. Hänen kasvoilleen nousi se tuttu, hieman poikamainen virnistys, joka sai aina Bojanin sydämen jättämään lyönnin välistä.

"Mietin vaan... täällä ei oo vodkaa", karvainen nainen sanoi murretulla englannillaan ja naurahti matalasti. "Mutta täällä on sä. Se on parempi."

Bojan hymyili, ja se lämpö, joka hänen silmistään heijastui, tuntui murtavan saaren ympärillä vellovan syksyisen kylmyyden. Hän ei epäröinyt. Bojan nosti kätensä ja asetti sen karvaisen naisen tissille. Karvainen nainen hätkähti hieman yllätyksestä, mutta nojasi sitten kosketukseen ja sulki silmänsä.

"Olen kaivannut tätä", Bojan kuiskasi. "Tätä rauhaa. Sinua."

Kun karvainen nainen avasi silmänsä, niissä ei ollut enää tylsyyttä, vaan pelkkää aitoutta ja haavoittuvuutta. Hän tarttui Bojanin ranteeseen, pitäen käden tiukasti poskellaan, ja astui vieläkin lähemmäs, kunnes heidän välistään ei mahtunut edes merituuli.

"Mäkin olen kaivannut", karvainen nainen vastasi hiljaa. "Joka päivä, Bojan."

Bojan kumartui eteenpäin ja painoi huulensa karvaisen naisen huulille. Suudelma oli aluksi hidas ja tunnusteleva, täynnä kaikkea sitä ikävää, mitä kuukausien etäisyys ja pitkät puhelut olivat rakentaneet. Se syveni nopeasti, muuttuen yhtä intensiiviseksi ja polttavaksi kuin se palo, joka heidän välillään oli syttynyt ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Hampaat kalisivat toisiaan vasten. Karvaisen naisen vapaa käsi löysi tiensä Bojanin niskaan, sormien hukkuessa tämän rasvaisiin hiuksiin.

Kun he lopulta irtaantuivat toisistaan hengittäen raskaasti, majakan suuri valo heidän yläpuolellaan syttyi välähtäen käyntiin. Se pyyhkäisi heidän ylitseen, valaisten pimeyteen laskeutuvan saaren ja heidän toisiinsa kietoutuneet siluettinsa.

Bojan painoi otsansa karvaisen naisen napaa vasten ja huokaisi onnellisena. He olivat palanneet majakalle – paikkaan, jossa maailma ei voinut saavuttaa heitä.
 
Muut ovat poistuneet jo suihkun kautta jäähdyttelemään, mutta Bojan ja karvainen nainen jäävät vielä hetkeksi löylyihin. Karvainen nainen kääntyy hikisen ja alastoman Bojanin puoleen, joka istuu lauteilla hänen vieressään. Saunassa on kuuma, mutta vielä kuumempi on tuo hänen vieressään istuva jumalainen olento, jonka ruumiin kaaret, hieltä haiseva ihonsa, kutsuva rakkaushymynsä ja täynnä pehmeyttä oleva pier unhaisteluilmeensä saavat karvaisen naisen suunniltaan. Kolmen päivän ajan he ovat kosketelleet ja hullutelleet, jonka molemmat koittivat uskotella itselleen ja muille olevan pelkkää esitystä. Jokainen leikkimielinen kosketus ja katse herättivät heissä kuitenkin palavan halun viedä leikkiä entistä pidemmälle.

Bojanin ja karvaisen naisen katseet kohtaavat ja he tuntevat hengityksensä tihenevän ja sydämensä pamppailevan. Bojan puraisee hitaasti huultaan ja kuiskaa: Ludmila, tarttuen samalla karvaisen naisen märkiin hiuksiin. "Mun Bojka" karvainen nainen vastaa ja liuttaa kättään Bojanin alastomalla ja hikisellä vartalolla. "You look so amazing, I love you so much", hän jatkaa ja painautuu lähemmäs Bojanin vartaloa. Bojan ja karvainen nainen kietovat kätensä toistensa ympärille ja vaihtavat intohimoisen suudelman, joka saa heidät haluamaan toisiaan entistä enemmän. Karvainen nainen suutelee Bojanin kaulaa, nuolee vartalolta jokaisen haisevan hikipisaran. Bojan voihkaisee ja se saa karvaisen naisen suunniltaan. Hän tarttuu Bojania käsistä ja painaa hänet tiukasti saunan seinää vasten. Bojanin silmät suurenevat ja hänen suupielillään karehtii onnellinen hymy. Bojan antautuu täysin karvaisen naisen halulle ottaen nautinnolla vastaan jokaisen kosketuksen ja suudelman. "This is what I always wanted, Ludmila" hän kuiskaa. "Me too", vastaa karvainen nainen, "Me too" hän toistaa Bojanin kietoessa jalkansa karvaisen naisen vartalon ympärille. Karvainen nainen nostaa Bojanin saunan seinää vasten ja he antautuivat täysin intohimojensa valtaan. Saunan hämärässä kaksi rakastavaista saavat vihdoin toisensa muun maailman jäädessä kauas taakse...



Bojan ja karvainen nainen makasivat raukeina saunan lauteilla. Karvaisen naisen pää lepäsi Bojanin rintakehällä Bojanin kietoessa kätensä karvaisen naisen olkapäiden ympärille. Hänen leukansa lepäsi karvaisen naisen päätä vasten ja kumpikin tunsi eriskummallista rauhaa ja tyyneyttä, jota he eivät olleet tunteneet pitkiin aikoihin.

He vilkaisivat toisiaan ja samantien tuttu naurunremakka täytti saunan. "Ludmilaa", sanoi Bojan, "what was THAT?" Hetkeä aikaisemmin karvainen nainen oli työntänyt hänet saunan seinää vasten ja ottanut hänet ahnaasti Bojanin kietoessa pyöreät ja löysät reitensä karvaisen naisen lantion ympärille. Rytmikkäin pumppauksin karvainen nainen vei heidät kohti hekumaa samalla näyttäen, kuinka paljon hän olikaan Bojania halunnut jo kuukausien ajan. "I just want to make you feel good" vastasi Ludmila. "Hope you liked it". "I loved it" vastasi Bojan. "You don't know how happy I am at this moment". "I think I have an idea" kuiskasi karvainen nainen ja silitti rakkaansa poskea. "Come on, let's go to shower together, I will wash your... back". Bojan väläytti rakkaushymyn ja repesi nauramaan tuttua hevosmaista nauruaan, joka oli aidoimmillaan hänen ollessaan karvaisen naisen seurassa. He syleilivät toisiaan antautuen vielä yhteen kiihkeään suudelmaan. Kuinka paljon rakastankaan tätä, ajatteli Ludmila mielessään, enkä tule päästämään häntä luotani enää milloinkaan pois.
 

Yhteistyössä