Rakastuin serkkuuni

[balik]

Tää serkku soittelee ja viestittää mulle koko ajan. Viikon aikana on tullut päivittäin yli kymmenen soittoyritystä (en ole uskaltanut vastata) ja kymmenkunta viestiä. Itken niitä viestejäkin. Ne on niin ihania. Osa runojakin. Suurin osa itkee ikävää, mutta joissakin haukkuu veljeään, kun pilasi hänen elämänsä parhaan asian.

Mitä ihmettä mä teen??? En uskalla toimia suuntaan tai toiseen. Pelkään menettäväni läheiset sukulaiseni, mutta kun musta tuntuu, että ihan oikeasti rakastan tuota miestä. Se on just sellasta, mistä luen harlekiineista. En uskonut että sitä olisi oikeasti olemassa...

Ota yhteyttä häneen ja selvittäkää asia, joka tapauksessa sitä ei kannata jättää selvittämättä sillä se seuraa teitä lopun elämäänne.

Tehkää kuten parhaaksi näette, koska kyseessä on teidän parisuhde ja sinun lapset.
Onnea jatkoon, mitä ikinä päätättekin!

 

[Mahoton mirri]

Hei sulle. Tee todellakin niin kuin itsestäsi tuntuu. Älä kuuntele muita. Jutelkaa edes niin saatte jotain päätöksiä tehtyä.

 

[Dietorelle]

no mulla ei oo mies serkkua mutta e mä sitä nyt kauheen pahana nää. eri isä ja äiti sillä on.ja koska on laissa hyväksytty niin ei varmaan oo mitään geenistä haittaakaan,niinkuin sisaruksen lapsilla( toi on jo sairasta musta )
Mutta mieti mitä haluat ,haluatko serkkusi?

 

[Tiuku]

Niin kai se on, että itse sitä on oman elämänsä ja onnensa seppä. Ei kannata välittää arvostelijoista vaan pitää miettiä mikä on itselle ja tietysti omille lapsille parasta. Toisten tuomitseminen ja arvosteleminen on helppoa. Jos olisit minun sisko, serkku, kaveri tai muu läheinen kehottaisin sinua varmaankin kuuntelemaan oman sydämmesi ääntä. Ja miettimään mahdollista suhteen aloittamista kuitenkin todella tarkasti, ettei mitään tarvitse jälkikäteen katua. Ehdottomasti vastaa kuitenkin serkkusi soittopyyntöön/viestiin sillä ystävyyttä ja sukulaissuhdetta ei tuon takia kannata kuitenkaan katkaista.

 

[Layla23]

Kiitos ihanista viesteistä. En olisi uskonut, että saan näin paljon tukea. Itseasiassa taisin tulla hakemaan kieltäviä ja herjaavia vastauksia, että olisi helpompi tehdä päätös olla erossa serkusta. Nyt olen aivan solmussa.

Kehtaisinko mennä ja kysyä äidiltä ja sisaruksiltani, että mitä he ovat mieltä? Vain heidän mielipitellään on väliä minulle tässä asiassa. Ihan sama vaikka menettäisin muut sukulaiset. Olen kyllä aina ollut meidän perheen kiltti tyttö ja vähän ujokin. Miten tällaisen asian voi ottaa puheeksi? Laukaisenko yhtäkkiä kesken sunnuntaiaterian, että hei, oon muutes rakastunu siihen x-serkkuun. Saanko olla sen kanssa? *kikatuskäkätys*

 

[Tiuku]

Mieti asia ensin kuntoon serkkusi kanssa ja sen jälkeen vasta muiden juttusille.

 

[vieras]

Mieti asia ensin kuntoon serkkusi kanssa ja sen jälkeen vasta muiden juttusille.

Niin justiin, eli ensin yhteyttä mieheen ja mietitte molemmat mitä haluatte. Sen jälkeen voit kertoa asian äidillesi/siskolle ja etköhän saa heidän hyväksyntänsä jos sinua vähänkään ymmärtävät. Kaikkea hyvää!

 

[Layla23]

Tässä yksi viesti serkultani:

"Oli ihana tavata sinut pitkän ajan jälkeen. Tunnuit niin tutulta ja silti uudelta ihmiseltä. Ihastuin sinuun heti, mutten tiennyt mitä tehdä. Ajattelin, että olisit pitänyt minua kuvottavana, jos olisin lähestynyt sinua. Meillä oli tosi hauskaa silloin clubilla. Rakastin nauruasi. Oli ihana kiusoitella sinua. Silmäsi loistivat ja saivat minutkin syttymään. Kun viimein rohkaistuin suutelemaan sinua, oli upeaa, että sinä vastasit. Ja voi, sinä kyllä vastasit! Kaipaan sinua. Miksi et vastaa minulle?"

 

[nibbler]

Tässä yksi viesti serkultani:

"Oli ihana tavata sinut pitkän ajan jälkeen. Tunnuit niin tutulta ja silti uudelta ihmiseltä. Ihastuin sinuun heti, mutten tiennyt mitä tehdä. Ajattelin, että olisit pitänyt minua kuvottavana, jos olisin lähestynyt sinua. Meillä oli tosi hauskaa silloin clubilla. Rakastin nauruasi. Oli ihana kiusoitella sinua. Silmäsi loistivat ja saivat minutkin syttymään. Kun viimein rohkaistuin suutelemaan sinua, oli upeaa, että sinä vastasit. Ja voi, sinä kyllä vastasit! Kaipaan sinua. Miksi et vastaa minulle?"

lähettäs mun mies tollasia viestejä en pahemmin päästäs menee

 

[Layla23]

"Kulkisin vaikka tuulessa ja tuiskussa nämä sadat kilometrit luoksesi, jos vain huolisit minut. Joko saan tulla?"

Tässä viimeisin. Voi, minä en osaa olla enää vastaamatta. Haluan hänen syliinsä. Kiitos teidän, se ei enää tunnu yhtään väärältä.
Soitan nyt serkulle.

 

[nibbler]

kerrtohan meille kaiken jookos?

*tiimarivihko valmiina*

 

[yks vaan]

Siis niinkuin mikä siinä nyt oli se paha juttu?

Ilmaisussasi on hämääviä yksityiskohtia, saisiko tuon faktoina, ilman tunneosuutta ja joenrantoja?

Niin, siis serkuksethan saavat mennä vaikka naimisiin, mitä se uskovainen sukulainen juttuun liittyy?

Milläs vuosisadalla sä elät? Mä oon kyllä käsittäny, että vain neljännet serkut saa mennä naimisiin. Muuten on liikaa samoja geenejä.

Höpsistä. Saa mennä ekat serkutkin naimisiin, ei ole samoja geenejä liikaa!

Nimin. kokemusta on ja asiat selvitetty

 

[Layla23]

Nyt mä oon yhtä hymyä! Ei tarvinu kauaa jutella. Se meni jotakuinkin näin:
Kädet täristen hain sen numeron puhelimen luettelosta. Varman viis kertaa painoin "soita" ja heti perään "Lopeta". Sitten en painanukaan lopeta:a..
Serkku: Sä soitit!
Mä: Öh...Joo... (punastelin ja änkytin)
Serkku: Mullon ollu kamala ikävä. Saanko mä tulla?
Mä: Mulla kans. Tuu vain. Jutellaan.
Serkku: Upeeta! Mä hyppään heti autoon! En jaksa oottaa, että pääsen suutelemaan sua! Sä maistut niin hyvältä!
Mä: Sä oot ihana. Pidä kiirettä.
Serkku: Okei. Mä lähen tulemaan. Hei kulta.
Mä: Hei.

Sitten mun oli pakko lopettaa puhelu, kun kumpikin odotti, että toinen sulkee ensin. Se oli jo Hands Freetä ottamassa esille, että oltas juteltu koko sen matka, mutta en nyt sentäs halunnu että se ajaa metsään. Se oli ihanan innoissaan ja ääni seksikkään käheä. Mä en jaksa odottaa...

 

[vieras]

"Kulkisin vaikka tuulessa ja tuiskussa nämä sadat kilometrit luoksesi, jos vain huolisit minut. Joko saan tulla?"

Tässä viimeisin. Voi, minä en osaa olla enää vastaamatta. Haluan hänen syliinsä. Kiitos teidän, se ei enää tunnu yhtään väärältä.
Soitan nyt serkulle.

Hmmmmm.... Menee nyt kyllä hikkua jo rakkausromaanin puolelle tää juttu. Mä veikkaan todellakin provoksi tän jutun, sori vaan romantiikannälkäiset kanssasisareni.

 

[vieras]

Nyt mä oon yhtä hymyä! Ei tarvinu kauaa jutella. Se meni jotakuinkin näin:
Kädet täristen hain sen numeron puhelimen luettelosta. Varman viis kertaa painoin "soita" ja heti perään "Lopeta". Sitten en painanukaan lopeta:a..
Serkku: Sä soitit!
Mä: Öh...Joo... (punastelin ja änkytin)
Serkku: Mullon ollu kamala ikävä. Saanko mä tulla?
Mä: Mulla kans. Tuu vain. Jutellaan.
Serkku: Upeeta! Mä hyppään heti autoon! En jaksa oottaa, että pääsen suutelemaan sua! Sä maistut niin hyvältä!
Mä: Sä oot ihana. Pidä kiirettä.
Serkku: Okei. Mä lähen tulemaan. Hei kulta.
Mä: Hei.

Sitten mun oli pakko lopettaa puhelu, kun kumpikin odotti, että toinen sulkee ensin. Se oli jo Hands Freetä ottamassa esille, että oltas juteltu koko sen matka, mutta en nyt sentäs halunnu että se ajaa metsään. Se oli ihanan innoissaan ja ääni seksikkään käheä. Mä en jaksa odottaa...

SinäMinä??? Regina??? Joku muu???

 

[Alma Puunaula]

Mulle ei nyt ihan uppoa tama tarina,

mutta tosiaan serkut voivat lainmukaan menna naimisiin.

 

[haukankatse]

ei varmaan silti kannata lisääntyä ettei tule kummajaisia,tai siis epämuodostumia.

Riskit tähän ovat aivan olemattomat kun on kyse serkuksista. Siksihän serkusten avioliitotkin ovat nykyisin sallittuja.

 

[Vakkari harmaana]

Vähän tönköltä tuo teidän puhelu kuulosti, mutta kai sen nyt ymmärtää kun olit ihan hermona.

Ihanan romanttiia kyllä noi viestit, mitä mies kirjotti. :heart:

Kehotan sinuakin puhumaan hänestä "miehenä" tai sen nimellä, enkä serkkuna. hämmentäis varmaan vähemmän.

 

[Layla23]

Siis niinkuin mikä siinä nyt oli se paha juttu?

Ilmaisussasi on hämääviä yksityiskohtia, saisiko tuon faktoina, ilman tunneosuutta ja joenrantoja?

Niin, siis serkuksethan saavat mennä vaikka naimisiin, mitä se uskovainen sukulainen juttuun liittyy?

Vaikea krjoittaa ilman tunteita, mutta tässä sulle:

Minun isäni ja serkkuni äiti ovat sisarukset. Meidän perhe on asunut Keski-Suomessa 20 vuotta, serkun perhe keskellä Etelä-Suomea, siis isäni syntymäpaikassa iät ajat. Välimatka on pitänyt meitä erossa. Kun olin n. 13v. isälläni tuli riitaa sukunsa kanssa niin ei sitten enää käyty siellä päin. Nyt menin niinku vieraita ihmisiä katsomaan lasteni kanssa. Mummoni kanssa vain puhunut puhelimessa muutaman kerran vuodessa.

 

[merenneitonen]

kautta aikain on serkukset saaneet menneet keskenään naimisiin, sillä eiväthän he mitään liian läheistä sukua ole toisilleen.
Sinuna Layla23 ottaisin reippaasti yhteyttä siihen mieheen ja olkaa välittämättä ahdasmielisistä uskovaisista sukulaisista. Nauttikaa toisistanne!

Olen aikalailla samaa miltä. Lykkyä

Tätä peesailen,l rohkeutta. Itselleni tuntuisi oudolta noin läheiset välit serkun kanssa, mutta onhan toi kuitenkin ilmeisesti melko yleistä.

 

[merenneitonen]

ei sitten kovin moni kehdannu mustana ilmoittaa kannattavansa sukurutsaa!

Tollo!

 

[yäk]

Kannattaa miettiä asiaa myös lastenkin kannalta. Kiusatuksi tulemisen vaara, sukulaisten häviäminen elämästä jne.

Kieltämättä taidan olla hiukka ahdasmielinen, kun minua tuo kahden serkuksen välinen suhde oudoksuttaa..

No et ole ainoa!!!

Minua myös oudoksuttaa serkusten välinen rakkaus ja tuntuu väärältä.

Muta tämä serkkuni ei tunnu serkulta lalisinkaan. Se on ihan erinäköinenkin kuin silloin lapsena, kun hänet oppi serkkuna tuntemaan. Tuntuu niin kuin olisin tavannut ihan uuden miehen, jonka kanssa on helppo jutella ja olla. Mun sydän itkee ikävää...

Tää serkku soittelee ja viestittää mulle koko ajan. Viikon aikana on tullut päivittäin yli kymmenen soittoyritystä (en ole uskaltanut vastata) ja kymmenkunta viestiä. Itken niitä viestejäkin. Ne on niin ihania. Osa runojakin. Suurin osa itkee ikävää, mutta joissakin haukkuu veljeään, kun pilasi hänen elämänsä parhaan asian.

Mitä ihmettä mä teen??? En uskalla toimia suuntaan tai toiseen. Pelkään menettäväni läheiset sukulaiseni, mutta kun musta tuntuu, että ihan oikeasti rakastan tuota miestä. Se on just sellasta, mistä luen harlekiineista. En uskonut että sitä olisi oikeasti olemassa...

Ei mitään serkkujen suhteita vastaan, mutta lopeta toi harlekiinien lukeminen...

 

[Lunatic]

Ihan hyvä provo. :flower:

 

[misu]

Siis niinkuin mikä siinä nyt oli se paha juttu?

Ilmaisussasi on hämääviä yksityiskohtia, saisiko tuon faktoina, ilman tunneosuutta ja joenrantoja?

Niin, siis serkuksethan saavat mennä vaikka naimisiin, mitä se uskovainen sukulainen juttuun liittyy?

Milläs vuosisadalla sä elät? Mä oon kyllä käsittäny, että vain neljännet serkut saa mennä naimisiin. Muuten on liikaa samoja geenejä.

Minä tiedän moniakin serkkuja jotka ovat naimisissa, jotenka saavat he mennä, ihan täysserkut siis.

Näin on! Ota ihmeessä yhteyttä serkkuus ja katsokaa mitä tulee!

 

[Layla23]

Siis niinkuin mikä siinä nyt oli se paha juttu?

Ilmaisussasi on hämääviä yksityiskohtia, saisiko tuon faktoina, ilman tunneosuutta ja joenrantoja?

Niin, siis serkuksethan saavat mennä vaikka naimisiin, mitä se uskovainen sukulainen juttuun liittyy?

Milläs vuosisadalla sä elät? Mä oon kyllä käsittäny, että vain neljännet serkut saa mennä naimisiin. Muuten on liikaa samoja geenejä.

Minä tiedän moniakin serkkuja jotka ovat naimisissa, jotenka saavat he mennä, ihan täysserkut siis.

Näin on! Ota ihmeessä yhteyttä serkkuus ja katsokaa mitä tulee!

Soitin jo. Se on tulossa. Joskus tuossa iltapäivällä perillä.