Ja olisinhan minä toki iloinen, jos se tännekin suunnalle tois jonkun kirjeen silloin tällöin. :)
Kirjekamuja hakee siis pian viiden (0-11v) lapsen äiti (30+), jolla on jostain syystä joutoaikaa niin paljon, että kirjettä ois mukava rustata jonkun toisen päivien iloksi.
Laitelkaahan siis...
juhlin 30-vuotispäivääni. Vieraiden poistuttua, siinä kahvikuppeja tiskatessani ajattelin, että "Tässäkö tämä oli? Kävi vanhemmat, isovanhemmat, anoppi, lankomies, täti ja setä tulevat vielä myöhemmin illalla. Eikö mulla todellakaan ole lähipiirissä ihmistä, joka ei kuulu jotain kautta sukuun?"...
Joskus valitetaan, että ihmiset ovat liian itsekkäitä, mutta jos kerran muut niin miksei mekin? Toisinaan on vaan valittava se asia, mikä itselleen on tärkeintä. :)
Mun mielestä ystävyyteen kuuluu avoimuus ja molemminpuolinen kunnioitus. Eli puhu ystävällesi tästä sua ärsyttävästä asiasta suoraan ja katso reaktio.Kerro mikä sua loukkaa. Älä tyydy asemaasi roskiksena (mä kutsun tota kaatopaikaksi).
Kyllä ystäville pitää voida puhua suoraan Kaikesta. Joskus...
oli tossa sellai asia, johon voisin pari sanaa sanoa..
Usein mielestäni just lapsettomat ystävät meille "lapsellisille" ovat niitä oharin tekijöitä ja katoavia kavereita.
Ihan kuin he luulisivat, ettei meillä ole muuta elämää.
Seurustelu alkaa, niin ystävä jätetään, koska hänellä ei...
Todella kurja kuulla, että meitä yksinäisiä, ihmisten potkimia, on muitakin.
Varsinkin tämän edellä mainitun (sori, unohdin nimen) tarina sai aikaan todella pahan mielen. Koskaan ei pitäisi joutua valitsemaan ystävien ja rakkaan välillä. Usein olen tähän tilanteeseen törmännyt (en henk.koht.)...
Ole hyvä vain. :hug: Itseäkin helpotti kyllä tämä lukeminen ja oman ajatuksen purkaminen.
Pyysin eilen miestäni lukemaan nuo meidän molempien tekstit ja hän sanoikin, että kylläpä siinä on paljon asiaa, joista ei koskaan oikein missään puhuta.
Itsekin olen ihmetellyt sitä, että miehelleni...
Kuule, ihan samaa olen itsekin ajatellut.
Olisiko ne ystävät pitänyt saada silloin lapsuudessa? Itselläni oli kaksi parasta ystävää eri aikaan, mutta kasvoimme ilmeisesti erilleen murrosiässä. Tämän jälkeen en ole sellaista tosiystävää tavannut. Silti vielä ystäviä toivon löytäväni ja...
Jaahas.. Tuleekohan tää nyt oikein.. *jännittää*
Heipparallaa!
Täällä kirjeystävää vailla 30v. naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Ajatusten vaihtoa ja muuta mukavaa ois kiva kirjotella. Lapsista kaksi on kouluiässä ja kolmas vielä vauvaikäinen. Lähettelehän mailia osoitteeseen...