M
Mirella80
Vieras
moi,
ollisiko vinkkejä mitä tehdä kun puolitoistavuotiaani raapii, repii, tarraa naamasta kiinni muita lapsia, isompiaakin, jos vain pääsee lähietäisyydelle? Tilanteet, joissa näin on käy, eivät ole olleet mitenkään uhkaavia, "syyksi" on riittänyt jos joku lapsi on vain eksynyt liian lähelle. Tätä on jatkunut nyt jo n. 3 kk, eikä loppua näy. Ensimmäiset oireilut alkoivat ottamalla pienemmän serkun kädestä lelut ja tönäisemällä tämä istumasta kumoon.
Olen jokaisen tapahtuman jälkeen heti kyykistynyt pojan tasolle, pyytänyt tiukalla äänellä katsomaan silmiin (nykyään ei enää katso vaan väistää katsettani) ja sanonut että ei saa raapia/repiä/töniä, siitä tulee paha mieli ja se sattuu. Kaveri kyllä tuntuu ymmärtävän että tekee väärin, mutta käyttäytyy tosi välinpitämättömästi asian jälkipuinnissa.
Poika ei ole kokenut kohdallaan tai edes nähnyt mitään vastaavaa ennen kuin alkoi itse mäiskimään.
Onkohan kyseessä vain kausi, kuten kaikki mulle lupailee? Tuskin kukaan tykkää kun lapsensa käyttäytyy huonosti, mutta minä tunnun ottavan moisen käytöksen tosi henkkoht ja haluaisin asiaan nopeasti muutosta. Eristäytymistä muista lapsista en ole harkinnutkaan. Jotain muuta, mitä? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!
ollisiko vinkkejä mitä tehdä kun puolitoistavuotiaani raapii, repii, tarraa naamasta kiinni muita lapsia, isompiaakin, jos vain pääsee lähietäisyydelle? Tilanteet, joissa näin on käy, eivät ole olleet mitenkään uhkaavia, "syyksi" on riittänyt jos joku lapsi on vain eksynyt liian lähelle. Tätä on jatkunut nyt jo n. 3 kk, eikä loppua näy. Ensimmäiset oireilut alkoivat ottamalla pienemmän serkun kädestä lelut ja tönäisemällä tämä istumasta kumoon.
Olen jokaisen tapahtuman jälkeen heti kyykistynyt pojan tasolle, pyytänyt tiukalla äänellä katsomaan silmiin (nykyään ei enää katso vaan väistää katsettani) ja sanonut että ei saa raapia/repiä/töniä, siitä tulee paha mieli ja se sattuu. Kaveri kyllä tuntuu ymmärtävän että tekee väärin, mutta käyttäytyy tosi välinpitämättömästi asian jälkipuinnissa.
Poika ei ole kokenut kohdallaan tai edes nähnyt mitään vastaavaa ennen kuin alkoi itse mäiskimään.
Onkohan kyseessä vain kausi, kuten kaikki mulle lupailee? Tuskin kukaan tykkää kun lapsensa käyttäytyy huonosti, mutta minä tunnun ottavan moisen käytöksen tosi henkkoht ja haluaisin asiaan nopeasti muutosta. Eristäytymistä muista lapsista en ole harkinnutkaan. Jotain muuta, mitä? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!