1,5-vuotias ei syö vielä mitään itse...

[rimppakintun äiti]

Meidän poika 1v.7kk ei syö vielä itse muuta kuin leipää (ja sekin menee usein vain heittelyksi). Nokkamukista oppi itse juomaan 1v.2kk. Poika on aina ollut hoikka (ruoka kuitenkin maistui vauvavuotena), mutta vuoden iässä kun korvikkeesta luovuttiin pojan paino putosi vaarallisen alas. Neuvolassa neuvottiin pistämään lisärasvaa pojan ruokaan. Ongelmahan olikin siinä että poika ei suostunut syömään! Lakkasi siis yht äkkiä syömästä hieman sen jälkeen kun korvikkeesta luovuttiin. Kun oppi itse juomaan mukista niin loppui se vähäkään syöminen. Poika olisi mieluusti elänyt vain maidolla!

Ruokailut oli meillä monta kuukautta helvettiä... Poika huusi pöydässä, eikä suostunut edes maistamaan. Maitoa annoin aina juoda ensin vähän ja sitten yritin saada syömään. Usein kävi niin että tunnin tappelun jälkeen annoin sitten sitä maitoa, eikä se tietenkään mahaa pitkäksi aikaa täytä. Oli oikeasti sellaisia päiviä, että lapsi ei syönyt murenen murenta! Aamuisin katsoin vaippasillaan olevaa poikaani jolla kylkiluut paistoivat ja itkin...

No, nyt pojalle maistuu ruoka suurin piirtein joka toinen päivä. Annokset ovat edelleen pieniä ja on paljon ruokia joihin ei koske ollenkaan. Puolen vuoden ruokarumba sekoitti kuitenkin tuon itse syömään opettelun. Jos pojalle silloin antoi lautasen eteen tai lusikan käteen niin voi olla varma että se lensi vain seinään.

Nyt tuo ei lusikkaan koskekaan ja jos annan lautasen eteen niin menee syöminenkin leikkimiseksi. En oikein tiedä kuinka häntä opettaisi kun onhan tuo tuiki tärkeä taito kutenkin! Lopulta päädyn aina syöttämään itse! En uskalla laskea senkään varaan että kyllä poika syö sen minkä jaksaa kun vasta on alkanut paino nousemaan. Pelkään että ruokalakko iskee taas.

Hirveän pitkä sepustus yksinkertaisesta asiasta! Mutta jos joku jaksoi lukea niin kiitos! Ja jos jollakulla on ruokailuvinkkejä niin kiitos!

 

[kyllä se siitä]

Älä stressaa suotta. Tärkeintä on, että lapsi saa ravintoa ja voi hyvin. Ei itse syöminen ole niin ihmeellinen taito, etteikö sitä ehtisi myöhemminkin opettelemaan. Tuossa iässä siihen on toki hyvät valmiudet, mutta mun mielestä teidän tilanteessanne nyt tuo paino on paljon tärkeämpi asia.

Mitä kamalaa tapahtuu, jos syötät yhä lasta? Takuulla se oppii itse vielä syömään, et joudu sitä enää koulussa syöttämään.

Eli nyt vaan relaat, teet kuten teille sopii ja annat ajan kulua. Kenellekään ei ole mitään vaaraa siitä, jos lapsesi oppii vähän myöhemmin syömään itse. Ei kukaan tule kymmenen vuoden kuluttua kysymään oppiko lapsesi syömään itse 1,5-vuotiaana vai 2,5 vuotiaana. Tai vaikka vasta viisivuotiaana.

 

[vauvahaaveita]

täällä samaa..tyttö 1v7kk osaa syyä, mutta toinen asia että alkaako syömään :headwall: :headwall:

 

[jojo]

Sanoit, että isoon osaan ruoista poika ei koske. Laitat varmaan kuitenkin hänelle tarjolle sellaista, mikä kelpaa? Vaikka ruokavalikoima olisi suppea, voisi olla hyvä, että kaikki tarjottu ruoka on tuttua, ettei siitä tule vaikeuksia.

Sinuna syöttäisin vielä vaikka kuukauden kaksi antamattakaan lapsen syödä itse, mutta voit silti antaa lusikan pöydälle eteen, ottaa käteen sitten, jos on ottaakseen. Ei sinulla ole kiirettä vielä opettaa lusikan käyttöä, tärkeämpää on saada lapsi syömään.

Onko teillä mahdollista ruokailla niin, että samaa aikaan syömässä olisi muitakin lapsia, joilta lapsi voisi nähdä esimerkkiä?

Tsemppiä sinulle ja kovasti jaksamista asian kanssa!

 

[mietteitä]

Hankala tilanne, voimia toivottelen.

Syöthän yleensä samaan aikaan poikasi kanssa? Yhteiset ruokailut antavat lapselle mallin, ja toisaalta omaan ruokaan keskittyminen estää tilannetta, jossa lapsi kokee olevansa "painostuksen alla". Mitä jos kokeilisit toimia vähän samoin kuin ne vanhemmat, jotka alusta asti antavat noin puolivuotiaan vauvan sormiruokailla - laittaisit lapselle eteen sopivia paloja esim. keitettyjä kasviksia, perunaa, pastaa, jauhelihaa vaikkapa ihan siihen pöydälle, ettei lautanen voi lentää seinään. Jos putoaa lattialle, palan voi nostaa pöydälle uudelleen, jos lattia nyt on suht. samana vuonna pesty.

Jos poikasi on sitä mallia, ettei ruokapöydässä malta keskittyä tarpeeksi syödäkseen, voisitte tehdä vaikka "eväsretkiä" ihan pihalle tai lähimaastoon, siellä voisi olla hauskaa napostella pieniä sormiruokapaloja vaikka äidin kädestä tarjoiltuna. "Pöydän ääressä syödään" -säännöt ehtii oppia myöhemmin, ja syödäänhän sitä toisaalta muutenkin muuallakin.

Oma tyttäreni oli "isona vauvana" (alle 1 v) vähän nafti syömään ja hoikahko, omia hermoja rauhoittaakseni annoin sitten usein energiapitoista ruokaa, kuten rasvaista kalaa, avokadoa, öljylisää puuroon jne.

Helppoa olisi sanoa, että koeta ottaa rennosti ruokailuiden kanssa, mutta tiedän, että se on vaikeaa, varsinkin, jos lapsi on kovin hoikkaa tekoa.

 

[jojo]

Tuli mieleen - kelpaisiko siitä nokkamukista tarjottuna vaikka laiha sosekeitto tai marjasoppa? Testaa ensin lusikalla, onko maku lapsen suuhun sopiva, ettei nokkamuki ala inhottaa lasta, jos sieltä tuleekin paha maku suuhun. Hommaa vaikka nestemäiselle ruoalle erinäköinen nokkis, kuin mistä maitoa annetaan. Ettei lapsi ala hylkiä sitten maitoannostaankin.

 

[myös]

Meillä oli sama juttu. Nyt poika on 2 ja ruoka alkaa vähän enemmän kiinnostamaan. Koska lasta ei ruoka kiinnostanut, annettiin korviketta normaalia pidempään. Meillä ei auttanut oikeastaan muu kuin aika. Annettiin maitoa ja mitä ikinä poika ehkä olisi halunnut syödä. Pääasia oli, että poika sai edes suunnilleen tarpeeksi energiaa. Vieläkään ei todellakaan mennä minkään suositusten mukaan (kasvikset...), mutta syöminen on alkanut helpottaa. Jonkin verran auttoi se, kun poika alkoi tulla matkimisikään, niin yritettiin syödä samaan aikaan. Edelleenkään lapsi ei syö täysin itse, vaan aika usein pitää syöttää, mutta nyt sentään nielee sitä ruokaa suunnilleen tarpeeksi.

Tsemppiä ja hyviä hermoja! Ruoasta kieltäytyvä ja laihtuva lapsi on raastava.

 

[Satku-]

No voihan nenä..millaisia ruokia annat hänelle? itse tehtyä vaiko valmiita?
onko jotain lempiruokaa mistä hän tykkää?
Itselläni suunnilleen samanikäinen poika ja hän kyllä syö itse,vaikkakin
puolet tippuu syliin ja joskus syötän jos tilanne sitä vaatii.
Eli olisiko paikallaan että antaisit sellaista ruokaa, minkä hän voisi syödä
sormin? jos sekään ei toimi, suosittelen että syötät, koska kyllähän
ne jossain vaiheessa oppivat tuon syömisen, se ei ole nyt teillä se tärkein asia.

 

[ap]

Sanoit, että isoon osaan ruoista poika ei koske. Laitat varmaan kuitenkin hänelle tarjolle sellaista, mikä kelpaa? Vaikka ruokavalikoima olisi suppea, voisi olla hyvä, että kaikki tarjottu ruoka on tuttua, ettei siitä tule vaikeuksia.

Sinuna syöttäisin vielä vaikka kuukauden kaksi antamattakaan lapsen syödä itse, mutta voit silti antaa lusikan pöydälle eteen, ottaa käteen sitten, jos on ottaakseen. Ei sinulla ole kiirettä vielä opettaa lusikan käyttöä, tärkeämpää on saada lapsi syömään.

Onko teillä mahdollista ruokailla niin, että samaa aikaan syömässä olisi muitakin lapsia, joilta lapsi voisi nähdä esimerkkiä?

Tsemppiä sinulle ja kovasti jaksamista asian kanssa!

Yritän tarjota monipuolisesti ruokia, mutta jos näyttää ettei maistamisestakaan tule mitään niin varalla on aina itse tehtyjä hieman soseutettuja ruokia jotka kaikkein varmimmin menevät. Tämä on kuitenkin niin päivästä kiinni. Toisina päivinä poika saattaa uusia juttuja maistaakin ja toisena ei kelpaa edes herkku! Enää ei ole kuitenkaan sellaisia päiviä ollut ettei mitään söisi ja aamupuuro menee takuuvarmasti ainakin suurimmaksi osaksi.

Ruokapöydässä meitä viihdyttää myös 3-vuotias isosisko jota poika muissa asioissa matkii paljonkin, mutta ruokahalusta ja syömisestä ei ole vielä ottanut oppia.

 

[kyllä se siitä]

Minäkin ehdottaisin tuota sormiruokailua. Ja tuon ikäiset nuohoavat lattialla niin paljon, ettei haittaa mitään vaikka ruoat kävisivät lattian kautta. Meillä vähän pienempänä mä en edes siivonnut lattiaa heti ruokailun jälkeen, sillä lapsi tykkäsi käydä syömässä ne sormiruoat sieltä lattialta. Pöydältä eivät kelvanneet ollenkaan niin hyvin. Löytämisen ilo oli kuitenkin niin suuri, että sieltä ruoka oli "pakko" laittaa suuhun.

Nyt kesällä usein lapsi syö lounaan vaunuissa matkalla puistosta kotiin. Erilaisia sormiruokia ja hyvin uppoaa, kun liikkuvissa vaunuissa malttaa istua.

 

[ap]

Poika ei tykkää yhtään syödä "paloja". Siis esim.leipää ,porkkanaa, banaania tms. Jos annan jonkun palan käteen poika saattaa nuolaista sitä ja alkaa sitten repimään ja heittelemään lattialle. Banaania ja omenaa syö jos pilkon ja syötän lusikalla paloina. Leipää tuo on syönyt varmaan kerran.

Jugurtteja syö ja niitä tarjotaan jos muu ei kelpaa. Ruuat teen itse. Syö siis samaa kuin muukin perhe. Soseita ei pitkään annettu, mutta pahimpina epätoivon kuukausina kokeiltiin niitäkin, eikä maistunut senkään vertaa. Hedelmäsoseita saattaa nykyään syödä.

 

[jojo]

Leipä on hankalan kuiva ja karkea tuote monille. Onko lapsen vaikea saada palaset rikki ja nieltyä? Suun motoriikkahan voisi olla vielä sen verran kankeaa, että palat eivät siksi ole mieleisiä.

 

[ap]

Leipä on hankalan kuiva ja karkea tuote monille. Onko lapsen vaikea saada palaset rikki ja nieltyä? Suun motoriikkahan voisi olla vielä sen verran kankeaa, että palat eivät siksi ole mieleisiä.

Kyllähän se tietysti jotain kertoo suun motoriikasta sekin, ettei pojalla ole käytössään vielä kovin montaa sanaa. Mutta tosiaan ainoa "sormiruoka" joka pojalle maistuu ovat nuo maissinaksut. Niillä ei vain oikein taida saada ateriaa aikaiseksi.

Mutta ehkä tosiaan keskityn nyt tuohon painon lisäämiseen ja alan sitten hiljalleen ottamaan esiin uusiakin ruokia. Ja lykkään sitä syömisen opettelua vielä hetken. Kiitoksia kaikille paljon vastauksista ja tsempityksistä!

 

[jojo]

Toivotaan pikaista kehitystä asiassa

 

[miten on]

Ettei olisi kehari?