1,5v jäähylle?

[??]

Meillä aika uhmakas 1,5v. Varsinkin väsyneenä alkaa tekemään kaikkea kiellettyä, että saisi kaiken huomion itseensä. Repii verhoja, paukuttaa ikkunaa, koittaa kiivetä uuniin/pesukoneeseen, rämpsyttää valoja jne. Kiellot ei auta, huomion siirtäminen muualle toimii tasan niin kauan kuin saa täysin jakamattoman huomion. Jos lapsi vaikkapa nappaa kännykän ja koitan vaihtaa sitä leluun tms. niin ei todellakaan mene lankaan. Tai jos koitan nostaa pahanteosta lelujen ääreen niin juu ei auta. Olen sitten sanonut vaan lapselle että ei, vien omaan huoneeseen miettimään. Ja jos jatkaa, niin vien omaan huoneeseensa, suljen oven n. 10 sekunniksi (lapsi raivoaa ja huutaa) ja sitten päästän. Jos jatkaa tuhmuuksia, toistan. Auttaa viimeistään parin toiston jälkeen, jonka jälkeen jatkaa omia leikkejään. Onko tämä nyt sitten väärin ja jotenkin haitallista lapsen kehitykselle?

 

[pohjantähdenalla]

Itse en ole sulkenut noin pientä huoneeseen,mutta meillä jäähypaikka on sohva,jossa istutaan nätisti.

 

["a p"]

Itse en ole sulkenut noin pientä huoneeseen,mutta meillä jäähypaikka on sohva,jossa istutaan nätisti.

Ei 1,5v ainakaan missään sohvalla jäähyään istu. En oikein ymmärrä että miten muuten osoitan lapselle että olen tosissani ja tuhmuuksien on loputtava. Kun huutaa en halua eikä se varmaan auttaisikaan, käsiksi en käy eikä mikään huomion toisaalle siirtäminen tähän lapseen tehoa.

 

["diudau"]

meillä pian 1v3kk ja tekee "pahojaan" myös päivittäin eli monesta kiellosta huolimatta tekee samat asiat yhä uudelleen ja uudellleen, mutta en ole kyllä raaskinut yksin huoneeseen laittaa. meillä toimii kun korottaa ääntä ja sanoo EI, välillä joutuu karjaisemaan ihan kunnollakin. mutta se toimii vain hetken ja kohta ollaan taas tutkimassa vääriä paikkoja ja esineitä mut ohihan toi menee aikanaan.. pitää vaan jaksaa juosta perässä ja kieltää tekemästä..

 

[pohjantähdenalla]

Toinen hyvä konsti on tiukka syli,josta ei pois pääse huutamalla eikä kipeää tekemällä,vaan sitten vasta kun on rauhoittunut.

 

["silakka"]

Muuten ok jos toimii, mutta toi oven sulkeminen ei mielestäni hyvä juttu.

Meillä 2-vuotias jäähyilee niin että kun alkaa menemään ylikierroksilla niin sitten viedään hänet makkarin matolle ja sanotaan että sitten saa tulla kun on rauhoittunut tai että mene hakemaan hyvä mieli sieltä. Eihän se siellä kauaa ole, mutta meillä vielä toiminut tällainen "pehmoilu", poika ei edes ajattele sitä rangaistukseksi vaan itsekin tajuaa sen jollain tasolla että sinne mennään rauhoittumaan.

 

["annika"]

jähyä meillä käytetty lähinnä rangaistuksena väkivaltaisuudesta, muuten on pyritty pärjäämään muilla keinoin. yksin ei tuon ikäistä lasta kannata jättää raivoamaan vaan jäähypaikka pitää olla semmoinen että näkee sinut, vaikket kiinnittäisi häneen mitään huomiota.

uhmaikäisen tai varsinkaan tuommoisen esiuhmiksen ei tarvitse osata käsitellä negatiivisia tunteitaan yksin, vaan sinun täytyy tehdä lapselle selväksi että sinä ymmärrät kyllä että lapsella on paha mieli, mutta rakastat häntä silti ja se paha mieli menee kyllä ohi. jos lapsi ei itsekseen rauhoitu niin sitten otat hetken päästä syliin rauhoittumaan.

 

["silakka"]

Toinen hyvä konsti on tiukka syli,josta ei pois pääse huutamalla eikä kipeää tekemällä,vaan sitten vasta kun on rauhoittunut.

Tämä oli myös meillä käytössä jossain kohtaa kun meni pojalla vähän lujempaa. Ja toimi.

 

["joku"]

on suoritettu aina ns. tapahtumapaikalla.
Pienempänä niin, että itse olin vieressä kyykyssä ja tarvittaessa palautin pojan istumaan paikoilleen. Nyt isompana riittää, että käsken jäähylle istumaan ja näytän paikan mihin istua.
Itse en pidä siitä että lasta eristetään yksikseen.
Meillä myös halitaan aina hyvät mielet ja pyydetään anteeksi.

 

["annika"]

[QUOTE="a p";25754847]Ei 1,5v ainakaan missään sohvalla jäähyään istu. En oikein ymmärrä että miten muuten osoitan lapselle että olen tosissani ja tuhmuuksien on loputtava. Kun huutaa en halua eikä se varmaan auttaisikaan, käsiksi en käy eikä mikään huomion toisaalle siirtäminen tähän lapseen tehoa.[/QUOTE]

no jos ei istu niin sitten istut vieressä, selin lapseen ja pidät vaikka kädestä kiinni, tai sitten tosiaan pidät sylissä jäähyllä.

 

[Maira]

Toinen hyvä konsti on tiukka syli,josta ei pois pääse huutamalla eikä kipeää tekemällä,vaan sitten vasta kun on rauhoittunut.

Tätä olen ihmetellyt kun terkkakin meinas et näin pitää toimia..

Miten ihmeessä te pidätte ne lapsenne väkisin sylissä?

Mä olen pari kertaa kokeillut ja lopputulos oli musta poskipää, kynsien jäljet naamassa, tukko hiuksia pienessä kädessä jne..Vaikka kuinka koitin pitää käsiä ja jalkoja kiinni..Ja johan se väkisin kiinni pitäminen sattuu siihen lapseenkin ja meillä ei ainakaa rauhotu siinä vaan päinvastoin alkaa käymään tuplasti kuumempana..

 

[yhty]

Mä en tajua tota sylijuttua. Luulisis, että lapsi alkaa pitää syliä sitten aina rangaistuspaikkana. Tulee ikäviä fiksaatioita sylin suhteen kun siinä väkisin pidetään?

 

["a p"]

Toinen hyvä konsti on tiukka syli,josta ei pois pääse huutamalla eikä kipeää tekemällä,vaan sitten vasta kun on rauhoittunut.

Olen koittanut, mutta ei tämä kestä sitäkään, alkaa ihan hysteerisenä huutaa niin että melkein oksentaa. Ei se kapalossakaan ole koskaan ihan pienenäkään viihtynyt eikä minkään sortin makuupusseissa. Huutaminen ei todella auta, vaikka miten kovasti sanoisin. Joskus hermostuttua on tullut karjaistua aika kovaakin, mutta nauraa vaan.

 

["a p"]

[QUOTE="annika";25754886]jähyä meillä käytetty lähinnä rangaistuksena väkivaltaisuudesta, muuten on pyritty pärjäämään muilla keinoin. yksin ei tuon ikäistä lasta kannata jättää raivoamaan vaan jäähypaikka pitää olla semmoinen että näkee sinut, vaikket kiinnittäisi häneen mitään huomiota.

uhmaikäisen tai varsinkaan tuommoisen esiuhmiksen ei tarvitse osata käsitellä negatiivisia tunteitaan yksin, vaan sinun täytyy tehdä lapselle selväksi että sinä ymmärrät kyllä että lapsella on paha mieli, mutta rakastat häntä silti ja se paha mieli menee kyllä ohi. jos lapsi ei itsekseen rauhoitu niin sitten otat hetken päästä syliin rauhoittumaan.[/QUOTE]

Mielestäni ei joudu käsittelemään tunnetta yksin. Ymmärtää kyllä, kun sanon että lopeta tai vien huoneeseen, koska usein silloin lopettaa. Jos on liian villissä mielentilassa eikä lopeta, toteutan uhkauksen, jäähy kestää sen max. 10 sekuntia ja sitten otan syliin, halitaan ja rauhoittelen ja sanon että ei saa tehdä tuhmaa, mene leikkimään. Kysyn että onko hän äitin kulta ja pussaan, uskoisin että ymmärtää olevansa silti rakastettu vaikka joutui miettimään. Lapsi rauhoittuu ja mielentilasta riippuen joko menee heti leikkimään tai sitten otetaan kerran kaksi uusintana tuo jäähy+sylittely kunnes uskoo. En mielestäni jätä lasta raivoamaan, vaan tilanne on ohi alle 20 sekunnissa. Jos koittaisin rauhoittaa sylissä tai pidellä väkisin jossain, niin kestäisi varmaan hiukkasen kauemmin.

 

["silakka"]

Mä en tajua tota sylijuttua. Luulisis, että lapsi alkaa pitää syliä sitten aina rangaistuspaikkana. Tulee ikäviä fiksaatioita sylin suhteen kun siinä väkisin pidetään?

Näin mäkin luulin enkä ole koskaan aiemmin sitä ymmärtänyt kunnes poika sai välillä sellaisia raivokohtauksia ettei millään rauhoittunut. Sitten kerran otin syliin ja pidin siinä, en pitänyt lapsesta kiinni vaan tein periaatteessa sellaisen "suljetun sylin", loppu viimeksi en edes pitänyt pojasta kiinni vaan hän itse tinttasi siinä sylissä ollessaan. Itse vain sen verran pidin kiinni ja varoin ettei putoa tai loukkaa itseään ja nopeasti hän sit rauhottuikin. Enkä olisi täysin väkisin alkanut siinä pitämään tai jos minua olisi alkanut huitomaan tai vaikka naamaan lyömään.

 

["a p"]

[QUOTE="joku";25754905]on suoritettu aina ns. tapahtumapaikalla.
Pienempänä niin, että itse olin vieressä kyykyssä ja tarvittaessa palautin pojan istumaan paikoilleen. Nyt isompana riittää, että käsken jäähylle istumaan ja näytän paikan mihin istua.
Itse en pidä siitä että lasta eristetään yksikseen.
Meillä myös halitaan aina hyvät mielet ja pyydetään anteeksi.[/QUOTE]

Olen koittanut kyykistyä lapsen tasolle, katsoa tiukasti silmiin ja kieltää. Olen koittanut laittaa istumaan johonkin tapahtumapaikan lähelle, mutta rimpuilee pois ja heittäytyy veltoksi jos koitan laittaa istumaan. Jos annan maata niin koittaakin taas karata. Halimme kyllä jäähyn (joka siis tosissaan on sen max. 10 sekuntia pitkä, oikeastaan pelkkä oven sulkeminen riittää) jälkeen aina ja sovimme.

 

[????]

Luuleeko ihmiset jotenkin että se lapsi oppii heti kerrasta mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä?

Väkisin sylissä pitämistä en ymmärrä jäähykeinona. Vain sillon jos lapsi on ihan ulalla kaikesta. Mikään ei ole hyvin.

Jäähyllä lapsi pysyy jos itse istut vieressä ja ilman katsekontaktia. Palautat vaan heti takaisin jäähypaikalle jos lähtee siitä.

Eihän se lapsi mikään robotti ole. Älkää luovuttako heti. Kyllä se vaan on toistoa toistoa ja toistoa tämä kasvatus.

Ilmeisesti nykyajan trendi on luovuttaa heti kun lapsi vähän itkee tai vinkuu. Ja en todellakaan hyväksy sitä että lasta lyötäisiin.

 

["silakka"]

[QUOTE="a p";25754961]Mielestäni ei joudu käsittelemään tunnetta yksin. Ymmärtää kyllä, kun sanon että lopeta tai vien huoneeseen, koska usein silloin lopettaa. Jos on liian villissä mielentilassa eikä lopeta, toteutan uhkauksen, jäähy kestää sen max. 10 sekuntia ja sitten otan syliin, halitaan ja rauhoittelen ja sanon että ei saa tehdä tuhmaa, mene leikkimään. Kysyn että onko hän äitin kulta ja pussaan, uskoisin että ymmärtää olevansa silti rakastettu vaikka joutui miettimään. Lapsi rauhoittuu ja mielentilasta riippuen joko menee heti leikkimään tai sitten otetaan kerran kaksi uusintana tuo jäähy+sylittely kunnes uskoo. En mielestäni jätä lasta raivoamaan, vaan tilanne on ohi alle 20 sekunnissa. Jos koittaisin rauhoittaa sylissä tai pidellä väkisin jossain, niin kestäisi varmaan hiukkasen kauemmin.[/QUOTE]
Niin, hmm.. Tää oven sulkeminen on vähän verrattavissa näihin "äiti lähtee sitten ja sä jäät yksin sisälle jos et nyt tule"-uhkailuihin. Eli voi olla että lapsi ajattelee että äiti voi tilanteen tullen mut jättää yksin. Ja tuon ikäinen on sellainen ettei ymmärrä rangaistusta ja syy-seuraus-suhteet on vielä hukassa.

 

["annika"]

[QUOTE="a p";25754961]Mielestäni ei joudu käsittelemään tunnetta yksin. Ymmärtää kyllä, kun sanon että lopeta tai vien huoneeseen, koska usein silloin lopettaa. Jos on liian villissä mielentilassa eikä lopeta, toteutan uhkauksen, jäähy kestää sen max. 10 sekuntia ja sitten otan syliin, halitaan ja rauhoittelen ja sanon että ei saa tehdä tuhmaa, mene leikkimään. Kysyn että onko hän äitin kulta ja pussaan, uskoisin että ymmärtää olevansa silti rakastettu vaikka joutui miettimään. Lapsi rauhoittuu ja mielentilasta riippuen joko menee heti leikkimään tai sitten otetaan kerran kaksi uusintana tuo jäähy+sylittely kunnes uskoo. En mielestäni jätä lasta raivoamaan, vaan tilanne on ohi alle 20 sekunnissa. Jos koittaisin rauhoittaa sylissä tai pidellä väkisin jossain, niin kestäisi varmaan hiukkasen kauemmin.[/QUOTE]

no sitten se systeemi voi sopia teille hyvin. oon silti sitä mieltä että parempi ois jos lapsi näkis sut. mä oon tolle pienemmälle (14kk) käyttäny ny 'jäähynä' sitä että nostan sen syöttötuoliin jossa on turvavyö. yksinkertaisesti siitä syystä että tavallisimmat riidanaiheet on konflikteja astianpesukoneen tai keittiön laatikoiden kanssa.. esikoisen aikaan meillä oli rattaat eteisessä, silloin saatoin laittaa rattaisiin rauhoittumaan kun ei päässyt itse turvavöistä irti, näki siitä silti mut kun puuhailin esim keittiöissä.rattaisiin laitetaan nykyään vieläkin jos eivät osaa ulkona liikkuessa käyttäytyä. tai sitte jos teillä on matkasänky niin ehkä sen vois tuoda olohuoneen nurkkaan rauhoittumispaikaksi joksikin aikaa, että pääsisitte tuosta kissanhännänvedosta irti, yleensä 1,5v iän jälkeen lapsia alkaa lelut ja leikit kiinnostaa enempi ku 'ympäristön tutkiminen' mutta se saattaa jäädä päälle jos se on hyvä tapa saada äidin huomio. tuon huomion antamisen välttäisit sillä että kahden kiellon jälkeen kylmästi nostaisit lapsen sinne matkasänkyyn hetkeksi ja jatkaisit omia puuhiasi. lapsen omaa sänkyä en käyttäisi jäähypaikkana ettei sitä kohtaan synny fobioita.

 

["silakka"]

Luuleeko ihmiset jotenkin että se lapsi oppii heti kerrasta mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä?

Väkisin sylissä pitämistä en ymmärrä jäähykeinona. Vain sillon jos lapsi on ihan ulalla kaikesta. Mikään ei ole hyvin.

Jäähyllä lapsi pysyy jos itse istut vieressä ja ilman katsekontaktia. Palautat vaan heti takaisin jäähypaikalle jos lähtee siitä.

Eihän se lapsi mikään robotti ole. Älkää luovuttako heti. Kyllä se vaan on toistoa toistoa ja toistoa tämä kasvatus.

Ilmeisesti nykyajan trendi on luovuttaa heti kun lapsi vähän itkee tai vinkuu. Ja en todellakaan hyväksy sitä että lasta lyötäisiin.

Jep, lapsiahan ne on ja niiden pitää kiukuta ja hangoitella, monet monet kerrat, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja itse tiedän että me ollaan tähän asti päästy helpolla. Ja aapeella näyttää olevan selkeästi vaikeampi "tapaus"

 

["silakka"]

[QUOTE="silakka";25755054]Jep, lapsiahan ne on ja niiden pitää kiukuta ja hangoitella, monet monet kerrat, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja itse tiedän että me ollaan tähän asti päästy helpolla. Ja aapeella näyttää olevan selkeästi vaikeampi "tapaus" [/QUOTE]
Näyttääpäs tyhmältä tuo viimeinen lauseeni. Tarkoitus oli vaan sanoa että lapsia ne on ja kaikki niin erilaisia mutta kaikki yhtä tärkeitä!

Ja lisättäköön vielä että mulla tässä sylissä tuleva superuhmailija.

 

["a p"]

[QUOTE="annika";25755024]no sitten se systeemi voi sopia teille hyvin. oon silti sitä mieltä että parempi ois jos lapsi näkis sut. mä oon tolle pienemmälle (14kk) käyttäny ny 'jäähynä' sitä että nostan sen syöttötuoliin jossa on turvavyö. yksinkertaisesti siitä syystä että tavallisimmat riidanaiheet on konflikteja astianpesukoneen tai keittiön laatikoiden kanssa.. esikoisen aikaan meillä oli rattaat eteisessä, silloin saatoin laittaa rattaisiin rauhoittumaan kun ei päässyt itse turvavöistä irti, näki siitä silti mut kun puuhailin esim keittiöissä.rattaisiin laitetaan nykyään vieläkin jos eivät osaa ulkona liikkuessa käyttäytyä. tai sitte jos teillä on matkasänky niin ehkä sen vois tuoda olohuoneen nurkkaan rauhoittumispaikaksi joksikin aikaa, että pääsisitte tuosta kissanhännänvedosta irti, yleensä 1,5v iän jälkeen lapsia alkaa lelut ja leikit kiinnostaa enempi ku 'ympäristön tutkiminen' mutta se saattaa jäädä päälle jos se on hyvä tapa saada äidin huomio. tuon huomion antamisen välttäisit sillä että kahden kiellon jälkeen kylmästi nostaisit lapsen sinne matkasänkyyn hetkeksi ja jatkaisit omia puuhiasi. lapsen omaa sänkyä en käyttäisi jäähypaikkana ettei sitä kohtaan synny fobioita.[/QUOTE]

Tämä lapsi on osannut avata vyöt rattaista ja syöttötuolista jo vuoden ikäisenä. Tuo matkasänky voisi olla hyvä, meillä ei vaan ole sellaista. Tosin lapsi osaa kiivetä jo pinnasängystäkin pois, niin näinköhän pysyisi matkasängyssä? Ei sitä oikein sitoakaan voi . Luulen, että tämänsorttinen jäähy on meille ja tälle lapselle oikea ja hyvä tapa. En usko että hän kokee sitä hylkäämisenä, koska odotan oven takana, joskus ovi on jopa raollaan ja tilanne kestää vain sekuntteja. En usko että edes ehtii pelästyä että olen kadonnut johonkin, koska en ole ikinä häntä minnekkään jättänyt. Otan heti syliin kun oven avaan. Lapsi saa paljon hellyyttä ja on paljon sylissä, joten en usko että tämä yksittäinen, noin kahdesti viikossa tapahtuva 1-3 max.10sekunnin jäähy särkee hänen luottamustaan.

 

[oho]

Meillä ei koskaan käytetä mitään rangaistuksia noin pienille. 1-vuotias ei vielä tee "pahoja" vaan tutkii maailmaa omalla tavallaan. Mun mielestä vaan huomion siirtäminen muualle toimii. Samalla muistuta itselles että pysyt rauhallisena, vaihe menee kyllä ohi. Esim. jos lapsi repii verhoja, sano "Verhot, verhoja ei revitä, verhot roikkuu. Katso, tässä on ikkuna, koputetaan, kop, kop, kuuluu ääni" ja sitten siirryt muualle lapsi sylissä. En sitten tiedä onko meillä ollut erityisen helpot lapset mutta emme ole koskaan käyttäneet rangaistuksia noin pieninä.

 

[Meillä]

Meillä ei koskaan käytetä mitään rangaistuksia noin pienille. 1-vuotias ei vielä tee "pahoja" vaan tutkii maailmaa omalla tavallaan. Mun mielestä vaan huomion siirtäminen muualle toimii. Samalla muistuta itselles että pysyt rauhallisena, vaihe menee kyllä ohi. Esim. jos lapsi repii verhoja, sano "Verhot, verhoja ei revitä, verhot roikkuu. Katso, tässä on ikkuna, koputetaan, kop, kop, kuuluu ääni" ja sitten siirryt muualle lapsi sylissä. En sitten tiedä onko meillä ollut erityisen helpot lapset mutta emme ole koskaan käyttäneet rangaistuksia noin pieninä.

Meillä 1v4kk ja toimin yleensä samoin. Enemmänkin ohjaan tekemään oikein asioita kuin kiellän tuollaisista verhojen repimisistä tms. Jos toista satuttaa komennan tiukasti EI, tai jos kyseessä on joku oikeasti vaarallinen juttu. Mutta en rankaise sitten sen enempää. Esikoista aloin laittaa jäähylle minuutiksi jo 1v ikäisenä. Nyt kun ajattelen niin ihan hullua touhua taisi olla, varmaan pidin häntä vanhempana mitä olikaan. :/

 

["a p"]

Meillä ei koskaan käytetä mitään rangaistuksia noin pienille. 1-vuotias ei vielä tee "pahoja" vaan tutkii maailmaa omalla tavallaan. Mun mielestä vaan huomion siirtäminen muualle toimii. Samalla muistuta itselles että pysyt rauhallisena, vaihe menee kyllä ohi. Esim. jos lapsi repii verhoja, sano "Verhot, verhoja ei revitä, verhot roikkuu. Katso, tässä on ikkuna, koputetaan, kop, kop, kuuluu ääni" ja sitten siirryt muualle lapsi sylissä. En sitten tiedä onko meillä ollut erityisen helpot lapset mutta emme ole koskaan käyttäneet rangaistuksia noin pieninä.

Noin minäkin luulin ennen kuin oma tuli reilun vuoden ikään. Jos koittaisin tälle vetää noin tuota verho-juttua, luultavasti katsoisi kuin tyhmää, ehkä kiltisti ja ymmärtäväisesti naurahtaisi vähän hölmölle äidille ja kirmaisi sitten repimään lakanat sängystä.

Tiedän, että ei tee tuhmuuksia pahuuttaan, vaikka se siltä tuntuukin. Tekee niin, koska hänestä on jännittävää nähdä vanhempien reaktiot + että on hauskaa esim. repiä lakanat sieltä sängystä. Tämä lapsi on aina ollut hyvin toimelias ja osaava oman tiensä kulkija. Leikkii kyllä paljon leluillaan ja mielstäni hyvin monimutkaisiakin leikkejä. pyyhkii esim. paperilla nukkevauvan nenää, vie paperin roskikseen ja palaa antamaan lusikalla ruokaa nukelle, näyttää sille leluja jne. Mutta sitten on nuo kielletyt asiat.. Niiden tekeminen liittyy tilanteisiin, joissa on hieman väsynyt ja haluaisi kaiken huomion. Hän ei vielä selviä sen väsymyksensä kanssa yksin. Esim. kun teen lounasta ja laitan sitä jäähtymään ja katan pöytää, lapsi on jo väsynyt tietenkin ennen päiväuniaikaa ja minulla on muuta puuhaa --> tuhmuuksia. Tämä menee varmasti ohi ja on ihan normaalia käytöstä, vaikkakin lapseni ehkä onkin hieman keskivertoa villimpi. Nyt tähän hetkeen olen koittanut löytää toimivan keinon lopettaa tuo käytös ja saada tilanteet sujumaan ja meillä se on ollut tuo (olemattoman lyhyt) jäähy. Hienoa, että jonkun taapero ei kaipaa rangaistuksia. Meillä niitä kaivataan valitettavasti. Eiköhän tilanne helpota, kun lapsi oppii paremmin ymärtämään puhetta ja tunteitaan.