Toggle sidebar

1,5v:n ruokailu - äidin hermot pahasti koetuksella!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja riekaleena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

riekaleena

Vieras
Nyt alkaa mennä hermo.. Kun lusikka lentää kolmatta kertaa täynnä soosia lattialle (ja pitkin seiniä & kaappeja) niin mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? On koitettu eri lähestymistapoja kun asian huomioimatta jättämistä eikä rähinä tai huutokaan asiaan auta (ei pelästytä lasta, melkeinpä innostuu enemmän ja saa tuiman ilmeen kasvoille). Muuten olen lehmänhermoinen mutta tää ruokailuasia saa mut kiehumaan niin, että tekisin mieli heittää se lusikka päin syöjän näköä!!

Hieman taustaa siis; poika on tähän asti syönyt hyvin, mutta 1kk sitten asia muuttui eikä aterioilla syönyt enää lusikallistakaan. Silloin ajattelin, että no hän haluaa ilmeisesti syödä itse ja näin useimmiten kävikin; hieman auttamalla sitä ruokaa meni ihan omatoimisesti lusikalla suuhun. Nyt tilanne on taas se, että ruokaa ei edes maisteta, vaan lusikka saattaa lentää ihan suoraan lattialle. Joisi vaan maitoa. Poikkeustilanteena on kyllä ne hetket, kun hänellä on todella nälkä (esim. päivällisellä, jos sitä on edeltänyt aamupala:maitoa, lounas:kurkunviipaleita ja leipäsuikale, välipala: nokare banaania, puoli desiä jugurttia)... Aamulla tietenkin olisi ollut puuroa ja lounaalla liharuokaa tarjolla.

Huh, mutta antakaa nyt vinkkejä miten jaksan näitä ruokailuhetkiä? Ja kauanko tämän vaiheen voisi olettaa kestävän....olisi parempi asennoitua.
 
Anna ruokaa vain, kun lapsi on oikeasti nälkäinen. Lapsi saa oman lusikan käteen ja syötät ruuan toisellä lusikalla. Kokeile vaikka viikko ja sitten voi lapsi taas KOKEILLA itse syömistä ja itse näet, että mikä on ruuan tarve oikeasti. Monet asiat voivat viedä hetkeksi kiinnostuksen ruokaan, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa maistua.:)
 
Minun 1,5 v tyttö tekee aivan samaa. Ja on tehnyt jo kauan. Hänellä todettiin 1kk sitten pahoja ruoka-aineallergioita ja nyt kun noita allergisoivia aineita vältellään, on tilanne hieman helpottanut. Mutta edelleen siis välillä kieltäytyy ruoasta täysin ja silloin kun syö, niin ainoastaan kaurapuuro kelpaa. Maitoa joisi litratolkulla, jos vain antaisi.

Minä en jaksa enää lapselle ruokaa tyrtkyttää. Jos lusikka lentää, niin sitten joutuu pois pöydästä ja yritetään uudelleen seuraavalla ruokailulla. :)
 
Kuulostaa liiankin tutulta, meillä tyttö oli aiemmin syönyt todella mallikkaasti, mutta puolentoista vuoden iässä tuli stoppi. Ruokaa ei niinkään lentänyt tietentahtoen pitkin seiniä, mutta mahansa olisi tahtonut maidolla täyttää. Monesti kokeiltiin lopettaa maidon tarjoaminen kokonaan ja välillä syönti parani, kunnes loppui taas kokonaan. 2v lapsi lopetti syömisen kokonaan, ihan kokonaan, vietiin lääkääriin ja vaatimalla vaadittiin tutkimuksia, joissa todettiin lapselle maitoallergia. Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä, ainoa mitä lapsi joi tai halusi syödä oli maito, lääkärikin myönsi, että lapsi oli ollut pitkään syömättä hyvin (olin siis ehtinyt olla useita kertoja yhteydessä eri lääkäreihin ja neuvolaan lapsen syömättömyyden vuoksi, mutta heidän mielestä se kuului ikään), mutta maidon ansiosta oli kuitenkin sikseenkin hyvässä kunnossa. Nyt meillä on takana 2kk maidotonta ruokavaliota, vielä ainakin 4 kk edessä, kovasti toivotaan, että ruokahalu palautuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR:
Ruoka pois kun sillä aletaan selkeesti vaan leikkimään.

Oikeestaan ehkä niin että yks varoitus ja jos ei tehoa niin sitten ruoka pois.
Click to expand...

Tätä ollaan kokeiltu. Jos ruoalla aletaan leikkimään, laitan sen takaisin jääkaappiin. Mutta tää on vaikeeta siksi, että ei kuitenkaan tunnu korreloivan nälän kanssa; jos poika näkee jotain muuta ruokaa niin osoittaa haluavansa sitä. Ja minä mietin että annanko vai enkö.. Välillä olen antanut ja välillä olen sitten nostanut pois pöydästä ja on juonut vain vettä (aina tarjolla) seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Meillä on siis säännölliset ruoka-ajat eikä niiden välillä napsita mitään ja ruoka syödään pöydässä.
 
Mulla murtui viime viikolla varvas, kun meidän 1v9kk paiskasi puurokulhon alas pöydältä. Sattui osumaan sopivasti mua isovarpaaseen.

Tutulta siis kuulostaa ja hermot palaa mullakin tähän touhuun. Meillä lähtee poika samantien pöydästä pois, kun joku asia sieltä lentää. En tosin osaa sanoa onko tästäkään mitään hyötyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja riekaleena:
Tätä ollaan kokeiltu. Jos ruoalla aletaan leikkimään, laitan sen takaisin jääkaappiin. Mutta tää on vaikeeta siksi, että ei kuitenkaan tunnu korreloivan nälän kanssa; jos poika näkee jotain muuta ruokaa niin osoittaa haluavansa sitä. Ja minä mietin että annanko vai enkö.. Välillä olen antanut ja välillä olen sitten nostanut pois pöydästä ja on juonut vain vettä (aina tarjolla) seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Meillä on siis säännölliset ruoka-ajat eikä niiden välillä napsita mitään ja ruoka syödään pöydässä.
Click to expand...

Meillä sama homma. Olenkin miettinyt jätänkö kersan ilman vettäkin, sen kauhean huudon saattelemana.

Meillä myös siinä ruokailujen välissä roikutaan jääkaapin kahvassa karjumassa leipää tai maitoa, jos ruoka-aikaan ei ole ruoka maistunut tai on poistettu pöydästä. Se raivoaminen on rasittavaa kuunneltavaa enkä oikein tiedä miten siihenkään tulisi suhtautua, mutta ohjaan pojan aina topakasti leikkimään tms. pois keittiöstä.
 
[QUOTE="vieras";28538027]Anna ruokaa vain, kun lapsi on oikeasti nälkäinen. Lapsi saa oman lusikan käteen ja syötät ruuan toisellä lusikalla. Kokeile vaikka viikko ja sitten voi lapsi taas KOKEILLA itse syömistä ja itse näet, että mikä on ruuan tarve oikeasti. Monet asiat voivat viedä hetkeksi kiinnostuksen ruokaan, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa maistua.:)[/QUOTE]

Myös tätä kokeiltu.. Alkuun meillä olikin kaksi lusikkaa, toinen lapsella ja toinen aikuisella, mutta nyt homma ei enää toimi. Söhrää itse omalla lusikallaan ruokaa pöydälle tai hakkaa lautasta (tai heittää lusikan menemään). Ja ei hyväksy syöttämistä, suu pysyy tiukasti kiinni. Voi huoh..
 
"Kiva" kuulla että ei olla ainoita jotka painiskelee tämän ongelman kanssa. Ei tuossa syömättä jättämisessä mitään olisikaan, ellei ne ruoat ja lusikat lentelisi pitkin keittiötä. Mun mieli tekisi kyllä opettaa sillä tyylillä, että jos alkaa pelleilemään niin sitten ei saa ruokaa ja otan välittömästi pöydästä pois. Näin mä olen tehnytkin mutta en valitettavasti kovin johdonmukaisesti, koska sitten alan sääliä toista ja ajatus siitä, että "tahallaan" pidän lasta nälässä tuntuu sekin myös pahalta. Ja on tilanteita, esim. kun tiedän että ollaan lähdössä jonnekin, vaikka uimaan, jolloin on kyllä pakko saada jotain lapselle syötettyä koska fyysistä toimintaa on paljon ja seuraavaan ateriaan aikaa, on sitten lipsuttava ja annettava sitä leipää että edes jotain söisi... Mutta ne lentelevät lusikat....

Ja tänään sitten tuli uutta takapakkia, eli paluuta takaisin vanhaan! sain puolet puurosta syötettyä ja kokonaisen lounaan (puolikas pilttipurkki (ennen meni aina kokonainen)) lukemalla pojalle kirjaa pöydän ääressä! Näin tehtiin siis ennen tätä omatoimisuuden harjoittelua.
 
Kyllä tuttua on. Meidän poika jo kohta 3 v. ja saattaa olla, että syö päivän aikana aamupalan ja iltapalan (puuro joka näyttää maistuvan). Lämmintä ruokaa saattaa vaan katsoa ja todeta, pahaa en syö. Nyt olemme pojan kanssa sopineet, että kaikkea maistetaan. Jos ei syö niin sitten ruoka pois ja seuraavalla aterialla seuraavan kerran ruokaa tarjolla. Tuntuu vaan , ettei se auta koska ei hän kinua muuta ruokaa tai valita nälkää ruokailujen välillä. Saattaa vaan olla, ettei syö seuraavallakaan ruokailukerralla. No katsotaan alkaako jossain vaiheessa näkymään painossa. Muuten jaksamiseen se ei vaikuta, touhuaa niin kuin ennenkin.
 
Meillä oli tuollaista. Toi ikä on kyllä hankala, meillä ainakaan ei vielä kieltoja toteltu yhtään, otti vaan ovelan ilmeen naamalle ja teki just sen mitä kiesin, katsoen reaktiotani. Mikä hyvänsä reaktio aiheutti naurun.
Jos lapsi perseili, niin sitten vaan syötin, en antanut omaan käteen lusikkaa sillä ruokailulla. Tää rupesi tehoamaan vasta parin kk:n päästä, kun järkeä tuli vähän enemmän, eli tuon ikäisenä paljon paruttiin.... Tsemppiä ja pitkää pinnaa!
 
1,5 v lapsi meillä ja tuttuja tunteita. Kylläpä ruokailu osaa meitä vanhempia itkettää ja vihastuttaa, kun ei onnistu :D

Itse syötän lusikalla ja lapsi syö samalla omalla lusikalla, siis "syö", eli muussaa ruokaa pöytään paitaansa ja joskus laittaa suuhun . Tähän yhtälöön lisätään kireäpinnainen äiti, pikkusisar joka huutaa vieressä sitterissä, sekä lukuisat ruokaaine- allergiat sekä lisäksi maito- ja vilja-allergia.

Eniten ärsyttää, että ruoalla temppuilevalle lapselle pitää tarjota sitä muutamaa ruoka-ainetta, joka yllätys yllätys - ei useinkaan tietysti maistu (kuka jaksaisi aina syödä samaa).
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa