1 tai 2 lasta: säälittävää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "qwe"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on kaksi lasta. Toinen heistä kuoli hyvin pienenä. Tämä fyysisesti ainoamme on parasta ja rakkainta mitä minulla ja miehelläni on. Enempää emme saa lääketieteellisistä syistä. En halua ruikuttaa omaa "kohtaloani" vaikka se raskaalta välillä tuntui, MUTTA VITTU AJATTELE NYT AP MITÄ SÄ SUUSTAS PÄÄSTELET. Voi reikä millasia ajatuksia ihmisillä onkaan.
 
Itse olen suuressa perheessä kasvanut (viisi lasta) ja voin sanoa, että olisin todellakin kasvanut mieluummin perheessä jossa lapsia on enimmillään kolme. Useimmilla ystävilläni (lapsuusajalta) on yksi sisarus tai ovat ainoita lapsia. Miten aina kadehdinkaan sitä miten heille oli varaa ostaa uutta eikä aina ja iänkaikkisesti vain sitä isosiskon vanhaa vaatetta tai lelua. Mutta vielä enemmän kadehdin sitä aikaa, mitä heidän vanhemmillaan oli antaa. Yhä edelleen (kun koko sisarusparvemme on aikuisia ja neljällä meistä lapsia) tuntuu, ettei aikaa ole tarpeeksi. Ei meille lapsille, eikä varsinkaan lapsenlapsille yksilöllisesti. Onneksi mieheni on kaksilapsisesta perheestä, joten hänen vanhemmillaan on aikaa olla mummuna ja pappana.

Rakastan sisaruksiani ja he ovat mielestäni suuri rikkaus. Enkä tietenkään enää voisi luopua yhdestäkään. Silti.. vähempikin lapsimäärä olisi riittänyt. Olisi sitten riittänyt aikaa ja huomiota jokaiselle tarpeeksi JA ehkä myös vanhempieni avioliitto paremmassa kuosissa, kun sitä kahdenkeskistäkin aikaa olisi joskus edes ollut.

Jokainen tehköön lapsia niin monta kuin halua on, mutta muistakaa myös että aikaa riittää huomioida jokainen erikseen ja viettää aikaa jokaisen kanssa erikseen päivittäin. Muuten voi jäädä tällaiset kivat aikuisiän katkeruudet :(
 
Mulla yksi sosiaalinen lapsi ja hänellä paljon kavereita ja mielikuvitustakin. Oma valinta, halusin vain yhden lapsen tähän elämäntilanteeseen. Täytyy sanoa, että helpolla olen päässyt, tämän yhden lapsen kanssa on ollut niin helppoa. Ja olen joo vähän sellainen hiljaisuutta ja rauhaa rakastava ihminen, sitä olen siis saanut, yhden lapsen kanssa.
 
Pakko vielä korjata edelliseen viestiin, että kaikkien mielestä viisi lasta ei tietenkään ole suurperhe, mutta aina jos tulee puhetta siitä kuinka monta sisarusta minulla on, on vastauksena "oho, niin monta". Ilmeisesti minun ikäluokassani (29v) ei ole normaalia olla tuollaista määrää sisaruksia ilman jotain uskonnollista vakaumusta (mikä onkin yleensä se seuraava kysymys)
 
Liisan tilityksen kanssa samaa mieltä! Minullakin on kolme sisarusta, mikä ei 80-luvulla ollut kovin tavallista, ja kyllä olin kateellinen kavereille, jotka pääsivät joskus äitinsä kanssa kaksistaan kaupoille yms. saivat huomiota omana itsenään molemmilta vanhemmilta. Ja minun vanhempani ovat ihan suoraan sanoneet, että halusivat monta lasta sen takia, että meillä on seuraa toisistamme eikä tarvitse kuljetella harrastuksiin ja kavereille (maalla asuttiin). No tapeltiin sitten verissä päinkin välillä...
Itselläni on 2 lasta reilun 4vuoden ikäerolla, ihan sen takia että molemmat saavat yksilöllistä huomiota ja omia juttuja vanhempien kanssa. Ja sitäpaitsi 2 lapsen kanssa on niin paljon helpompi matkustellakin.
 
onko minulla oudot lapset? eivät tappele juuri koskaan, harvoin tulee mitään. ovat ennemminkin kuin paita ja peppu. puuhaavat tosi paljon yhdessä.

10v ja 7v pojat kyseessä.
 
Peesaan Liisaa ja Hellua.

Meitä on neljä sisarusta. Eikä ole ihme, että yhdellä meistä on kaksi lasta ja kahdella vain yksi, eikä enempää haluta tehdä. Vielä lapseton pikkusiskoni haluaa korkeintaan kaksi lasta. Kai tässä yritetään antaa omalle lapselle/lapsille sitä mitä vaille itse lapsuudessa jäi: tarpeeksi aikaa ja huomiota.
 
[QUOTE="qwe";22558717]no, mä tarkoitin niitä, joilla jo on yksi tai kaksi lasta, ja jotka ei halua edes enempää, koska kuvittelevat että iso perhe on säälittävä luuseriperhe. tarkoitus ei ollut vähätellä kenenkään lapsettomuutta tai vaikeuksia saada lapsia.[/QUOTE]

Ihan ny tarkennukses teille, jotka veditte herneen syvälle nenuun, että tommosen kirjoitin aiemmin.

ja mä uskon, että mä saan monta lasta helposti. mä olen sopivan ikäinen lisääntyyn enkä mikään 4kymppinen vanhus.
 
[QUOTE="qwe";22561366]Ihan ny tarkennukses teille, jotka veditte herneen syvälle nenuun, että tommosen kirjoitin aiemmin.

ja mä uskon, että mä saan monta lasta helposti. mä olen sopivan ikäinen lisääntyyn enkä mikään 4kymppinen vanhus.[/QUOTE]

Jaa... Mä sain kaksi lasta pitkästi yli 30-kymppisenä vaikka ne olisivat saaneet tulla jo reilusti alle sen iän, mutta, mutta...
 
[QUOTE="qwe";22558405]en siis ymmärrä sitä, miksi jotkut tekee vaan yks tai kaksi lasta. ykslapsisten vanhemmat joutuu IHAN KOKO AJAN oleen sen kersan kanssa, kun se haluu viihdykettä. Kaks lasta tappelee IHAN KOKO AJAN eikä vanhemmilla ole hetken rauhaa. Sit vanhemmat vinkuu, kun ei ole omaa aikaa.

Isot perheet on jees.[/QUOTE]

hhih. on kai se noinkin. kyllä ne kerran vuoteen yllättävät. ja ovat sovussa.
 
Kyllä mä ainakin säälin enemmän niitä luusereita, jotka ei osaa käyttää ehkäisyä vaan sikiävät enemmän kuin on varaa jälkikasvua elättää. Sitten ollaan sossun elättejä ja lässytetään siitä, kuinka rakkaus on ainoa, mikä merkitsee.

Hohhoijaa.
 
Hm, meitä oli kolme ja muistan lapsuudestani lähinnä sen, miten tappelin veljeni kanssa KOKO ajan. Itse asiassa emme nyt aikuisinakaan tule toimeen keskenämme, sen verran syvät haavat lapsuudesta jäi. Ehkä meitä olisi sitten pitänyt olla neljä tai viisi?
 
miks ylipäätään pitää tapella jostain lasten lukumäärästä. Joillekin riittää se yks tai kaks, joillekin se ykski on liikaa ja jotkut haluis useamman lapsen mut ei saa (minä), jotkut sikiää jo siitä et suunnilleen kattooki miestä päin. Mäkin luulin et niit vaa tulee ja helposti nää olemassa olevat tuliki mut ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Mun kohalla ei ainakaan sovi suunnitella asioita liian pitkälle ja tarkkaan, opin sen kantapään kautta. Asiat ei todellakaan mee aina niinku ite aattelis.
 

Yhteistyössä