1 v. nukutus vie hermot

[vierailija_]

Huoh. Meidän vaavi on aina ollut sellainen tapaus, että nukkumaan mennessä ei rauhoituta, vaan lisätään kierroksia. Lopulta riehutaan puoliunessa, mutta unelle ei voida antaa periksi. Asia oli vielä hallittavissa siinä vaiheessa, kun lapsi ei noussut istumaan / pystyyn, mutta istumaan nousun oppimisen jälkeen tää on revennyt käsistä.

Sängyssä ei suostuta olemaan makuuasennossa millään. Heti kierähdetään istumaan tai konttaamaan, pahimmassa tapauksessa jo ilmalennon aikana eli silloin, kun lasketaan sänkyyn.

Kaksi viikkoa sitten unikoulutimme lapsemme eli yksien päiväunien aikana nukutimme hänet sänkyyn ja joka kerta, kun lapsi nousi ylös, hänet laskettiin takaisin sänkyyn. Lopputulos oli se, että huutoa riitti 1½ tuntia, mutta seuraavilla unilla protestoitiin vain 10 min. ja nukahdettiin.

Kiitin jo itseäni hyvästä suorituksesta, mutta nyt taidetaan olla taas lähtöruudussa. Vaavimme saa vielä tissimaitoa iltaisin ja on nyt muutamana iltana väsähtänyt ja nukahtanut tissiin. Lopputulos oli se, että tänään sänkyyn nukuttamista huudettiin aivan hirveästi. Eli muutama ilta nukuttamista ns. helpommalla tavalla tuhosi unikoulumme heti. :headwall:

Onko kohtalotovereita? Onko kukaan huudattanut lastaan uneen eli jättänyt lapsen yksin huoneeseen ja miten tämä on toiminut? Suositellaanko sitä edes enää nykyoppien mukaan? Välillä en millään jaksaisi tätä nukuttamista, en sitten millään. Voisiko lapset tilata valmiiksi viisivuotiaina...?

 

[nasaharmaa]

Meillä melkolailla samanlaista, tyttö vähän yli vuojen ja aina ollut nukkumaanmeno vaikeaa. Päiväunet ei sinällään ongelma, mutta yöunille laitto... Joudumme yhä esim. tuudittaan tyttö sylissä uneen. Me on myös yritetty kaikenmoista, myös tätä sänkyyn jättämistä, mutta ei mitään apua, kun tyttö nousee seisomaan ja huutamaan. En siis huudata tyttöä, liian julmaa ja varmastikin vain pahentaa asiaa. Monesti meilläkin on miehen kanssa hermot lujilla. Toivottavasti autto edes tieto, ettette ole ainoita tämän asian kanssa.. :hug:

 

[Tittamaari]

Tutun kuuloista. Meillä yliväsyneenä "taistelu" kestänyt kolmatta tuntiakin. Unikoulutus taas helppojen iltojen jälkeen uudelleen... Huudattaminen tuntuu kurjalta, mutta kun siinä kuulee uhmaa niin kyllä sen jaksaa ja seuraava ilta on taas helpompi. Itselle ja lapselle. Ei häntä hylätä, vaikka ollaankin pois huoneesta ettei vanhemmille tarvitse esittää temppuja, vaan voi käydä nukkumaan. Käydään aina välillä silittämässä. Viimeisellä kerralla yleensä nukahtaakin silittelyyn nopeasti kun ei enään nouse seisomaan.

 

[maitsu83]

meil kans on toisinaan hirvee taistelu nukkumaan menemisen kans.onneks mies tuli töistä joku aika sit =) hermot kireel pikkasen :snotty: vielki tult kamarist kuuluu ääntä.jospa kossi nukahtas äkkiä!päikkäreiden kans on nyt joku aika sit tullu kans ongelmia,ei taho millään nukkua jos en lähde lenkille. ulkona yleensä nukkuu 2päikkärit? Voima :hug: muille äideille joil on sama ongelma,meki tarvitaan sitä.

 

[Jasmine]

Meidän nyt jo 3v lapsi on myös ollut aina vaikea nukahtamaan. Teki tuota samaa pienempänä, että ennen makasi ja huusi kun laitettiin maate, sitten kun oppi nousemaan, sitten noustiin huutamaan. Auttoi vain se että äiti jäi viereen pinniksen luo, silitteli, taputteli ja sitten vain oli vieressä. pois ei saanut lähteä ennenkuin nukahti. Heräili kyllä myös öisin usein, tehnyt sitä aina. Tuttu tuo tunne ettei nukuttamista jaksaisi. Ei jaksaisi tätä ramppaamista lapsen luona monasti yössäkään. Nyt helpottaa se kun päästää lapsen vanhempien väliin nukkumaan. Makuullemeno ja siellä pysymisen vaikeus (se huuto!) tosin kertoi siitä että lapsellamme olikin sairaus, vatsahapot nousevat makuulla ylös ruokatorvessa ja kärventävät siellä. Lääkitys auttaa mutta vieläkään ei yöheräilyt ja nukahtamisvaikeudet ole ohi. Jaksamistani olen pönkittänyt sillä ajatuksella että oikeasti nämä vuodet menevät niiin nopsaan että kohta nämä nyt meitä vanhempia valvottavat ja hyppyyttävät lapsemme ovat jo koulunpenkillä... Vaikeaa se välillä on uskoa kun väsyttää kovastikin, ja voimia ei vain kertakaikkiaan tunnu olevan. Tuntuu kuin elämä olisi vain sitä yhtä samaa nukutusrumbaa, päivät, yöt. Mutta kaikki ne oppivat nukahtamaan ja nukkumaan ongelmitta jossain iässä. Meidän eka lapsikin tuossa 10v iässä... Voimia ja jaksamista meille ihanien pikkuriiviöiden valvottamille vanhemmille! :hug:

 

[taustalla]

Meillä oli ihan sama ongelma ja nukutinkin tosi pitkään lapsen syliin,mutta kun siinäkin alkoi kestää jo yli puoli tuntia niin päätin et nyt riittää. Meillä auttoi se, kun kävin itse pimeään huoneeseen lapsen sängyn viereen omaan sänkyyn ja leikin nukkuvaa.En reagoinut vaikka vähän itki/nousi pytyyn,välillä saatoin kaataa takaisin makuulle mutta yleensä kävi itsekin kun huomasi että minäkin "nukun". Ei varmasti toimi kaikilla,mutta nyt meillä nukkumaan käyminen on helppoa,juo maidon pullosta ja käy itse omaan sänkyyn :heart:

 

[Taa]

Ihana huomata, että muillakin on samoja ongelmia kuin meillä! tyttö on nyt vuoden ikäinen ja nukkumaan ei millään meinaisi asettua. "Höpöttelee" vain sängyssä ja leikkii milloin milläkin (esim. lakanalla).

En oo raskinut tytärtä jättää yksin huoneeseen huutamaan, vaan olen meidän sängyllä makoillut ja laulellut... Kyllä siihen nukahtaa aikanaan... Joskus äkkiä, mutta useimmiten menee jonkin aikaa.