Toggle sidebar

1 vai 2i lasta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?????
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

?????

Vieras
Onko kahden lapsen kanssa paljon vaikeampaa kun yhden?
Oliko sinulla pelkoja ajatuksesta toisesta lapsesta?

Mulla on aina ollut haaveena kaksi lasta. Esikoinen on nyt vuoden ja jätimme ehkäisyn pois. Silti mua kalvaa ajatus että onko tämä sittenkään hyvä ajatus :O Tiedän että jos emme yrittäisi toista niin katuisin vielä.

Jotenkin mua silti hirvittää että jos en pärjääkään kahden kanssa. Pelkäsin jo ensimmäisen kohdalla ja olemme pärjänneet ilman mitään ongelmaa. Siksi mietinkin onko tämä taas sitä normaalia ajatuksenjuoksua ennen isoa elämänmuutosta.

Nautin vauva-ajasta ja meidän lapsi on aina ollut helppo. Silti moni asia tuntuu nyt helpommalta kun lapsi kasvaa. Entäs kun mukaan tulisi pieni vauva.
 
Mikä kiire teillä on? Jos esikoinen on vasta vuoden, niin minä odottaisin vielä ennen kuin aloittaisin yrittämään seuraavaa. Tietysti jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Nuo sinun ajatukset kuulostavat ihan normaaleilta. Onhan se normaalia jännittää miten pärjää kahden lapsen kanssa. Varsinkin kun etukäteen ei voi yhtään tietää millainen vauva tulee.
 
Helppoo on.. Toki pelottihan se sillon heti positiivisen testin jälkeen (esikoinen oli tuolloin 1,5v), mut noppeesti se meni siitä ohi. Nyt kun ajattelen ni mittään en toisin tekis, lapsilla on just sopiva ikäero ja arki jopa liiankin helppoa ollu tähän asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vierras:
Mikä kiire teillä on? Jos esikoinen on vasta vuoden, niin minä odottaisin vielä ennen kuin aloittaisin yrittämään seuraavaa. Tietysti jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Nuo sinun ajatukset kuulostavat ihan normaaleilta. Onhan se normaalia jännittää miten pärjää kahden lapsen kanssa. Varsinkin kun etukäteen ei voi yhtään tietää millainen vauva tulee.
Click to expand...

Olen kolmekymppinen enkä halua odottaa koska en luota siihen että raskautuisin helposti vaikka ensimmäinen tärppäsikin toisesta kierrosta. Jos nyt tärppäisi heti niin lapsille tulisi ikäeroa kuitenkin jo 2 vuotta.
 
Onhan se aika-ajoin raskasta,mutta hetkeekään en kadu sitä että meidän muksuilla on 1 v 8 kk ikäeroa. Meilläkin jätetiin ehkäsy kun eka oli vuoden. Natsas heti ja kuopus otti varaslähdön maailmaan niin lyheni viä kuukaudelka ikäero.

Nyt nuorempi on 2 ja vanhempi on 3 v 8 kk niin kivasti jo leikkivät yhdessä ja heistä on tosi paljon seuraa toisilleen vaikka ovat eri sukupuoltakin. Mun miehellä on sisaruksiinsa 3 vuoden ikäerot ja heillä ei kuulemma koskaan leikit oikein osuneet yksiin. Mulla on siskoni kanssa 1v 9 kk ikäeroa ja kivasti on siskosta ollut seuraa lapsuudessa. Ihan maailman parasta on kattoo kun noi pikkuihmiset tohottaa menemään yhteisiä leikkejään niin sisällä kun ulkonakin.
 
Toisaalta olet päätöksesi jo tehnyt, joten tämä voi olla turhaa... Mutta meillä ikäeroa 2,5 vuotta ekan ja tokan välillä ja ovat eri sukupuolta - elämä on ollut nyt todella raskasta jo lähes neljä vuotta! Eivät millään mahdu saman katon alle ilman jatkuvia päällekarkauksia puolin ja toisin... Kolmatta eivät ihan niin paljon hakkaa... En todellakaan tiennyt että tämä voi olla tälläistä, halusin kamalasti lapsille sisaruksia... Nykyisin usein mietin miten helppoa yhden kanssa olisi, lapset kun ovat ehdottomasti parhaimmillaan yksin ja silloin sen yhden kanssa olemisesta nauttiikin.

Toisaalta, varmaan on eri kokemus jos lapsilla lyhyt ikäero ja ovat samaa sukupuolta...
 
Meillä ikäeroa lähes 3v ja on ollut hyvä. Esikoinen oli jo aika omatoiminen kun kuopus syntyi (puki, söi, kävi potalla..), joten ei kaikki aika mennyt niihin rutiineihin. Leikit menee tosi hyvin yksiin ja ikävöivät toisiaan heti jos erossa olevat. Toki tappelevatkin kuten sisarusten kuuluukin.
Mä itse kannatan hieman pidempää ikäeroa jotta esikoinenkin saa olla rauhassa pieni mutta kukin tavallaan. Meillä saattoi vaikuttaa sekin, että esikoinen oli vaativa vauva eikä leppoisa taaperonakaan. Eka uhma oli meillä 1v7kk ikäisenä, siihen jos ois vauva tullut niin olis ollut katastrofi.
 
[QUOTE="Kolmen äiti";30020162]Toisaalta olet päätöksesi jo tehnyt, joten tämä voi olla turhaa... Mutta meillä ikäeroa 2,5 vuotta ekan ja tokan välillä ja ovat eri sukupuolta - elämä on ollut nyt todella raskasta jo lähes neljä vuotta! Eivät millään mahdu saman katon alle ilman jatkuvia päällekarkauksia puolin ja toisin... Kolmatta eivät ihan niin paljon hakkaa... En todellakaan tiennyt että tämä voi olla tälläistä, halusin kamalasti lapsille sisaruksia... Nykyisin usein mietin miten helppoa yhden kanssa olisi, lapset kun ovat ehdottomasti parhaimmillaan yksin ja silloin sen yhden kanssa olemisesta nauttiikin.

Toisaalta, varmaan on eri kokemus jos lapsilla lyhyt ikäero ja ovat samaa sukupuolta...[/QUOTE]


Miksi halusitte kolmannen? Luulitteko, että kolmas korjaa kahden ensimmäisen välit?
 
Haaveenani oli aina ollut useampi lapsi. Mutta senkin kokemuksen halusin tuoda julki, että aina se ei ole kauhean helppoa jos lapsia on monta - eivät välttämättä tulekaan hyvin toimeen tai leiki keskenään niinkuin monissa perheissä taas tekevät. Yksilapsisuudessakin on puolensa, yhden kanssa on paljon helpompi olla häiriöttä hyvä äiti ja keskittyä hetkeen, yhdelle lapselle pystyy paremmin tarjoamaan kiireetöntä aikuisen vuorovaikutusta yms. ja sitten taas jos lapsia on monta ja ovat vaativia, niin pakostakin tulee riittämättömyyden tunne. Täytyy vaan toivoa että vuosien varrella helpottaisi ja kaikki ponnistelut ryhmäyttämisen suhteen toimisivat.
 
Kahen lapsen kanssa mun mielestä helpompaa kuin yhden (sen eka vuoden jälkeen), ovat toistensa leikkikaverit. Ja myös turva; isoveli ei suostunut nukkumaan omassa huoneessa ennen kun sai pikkusiskon sinne kaveriksi :) en tosin kovin pitkää ikäeroa olis jättäny itse, mutta jokainen toki itse löytää sen sopivan ikäeron :)
 
2 lasta, ikäero 2v. Elämä näiden kanssa ollut tosi helppoa. Seuraa toiselleen ja tokan aikaan olin jo paljon rennompi kuin ekan aikaan. Mulla on iso ikäero sisarukseen ja en halunnut samaa omille lapsille. Oli myös alusta asti selvää, että lapsiluku jää tähän, joten me on nautittu tästä vaiheesta, kun ne on tässä lähellä. Kohta jo molemmat kouluiässä.
 
Meillä 2 lasta ja ikäeroa 1 v 7 kk. Tytöt leikkivät keskenään ja olen erittäin onnellinen, että uskallettiin aloittaa yritys :) nuorempi on nyt vähän yli 2-vuotias. Älä suotta jännitä! Sujuu varmasti hyvin! Otat vaan isomman heti mukaan pienen hoitoon. Meilläkin oli esikoisen uhma alkanut ennen syntymää, mutta ei hän saanut holtittomasti mellastaa eli aika nopsaan ymmärsi, missä rajat...vaikka toki yritystä löytyy :)
 
Ikäeroa vajaa vuosi ja ihan loisto ratkaisu. Alku oli toki käsityötä mut onhan meitä kaksi aikuista perheessä. Nyt 5v ja 6v. Leikkivät keskenään, touhuavat ja puuhailevat. En ole leikittäjä tai aina leikkivä äiti. Heistä siis seuraa toisilleen. Mitään en vaihtais. Ollaankin alettu puhua miehen kanssa jos tehtäs viel toinen pari. Tupla iltatähdet ;) pienellä ikäerolla.
 
Niin ja mun kokemuksesta se isomman ei tarvitse kasvaa "isoksi" kun uusi vauva tulee. Höpsis. Kaksi on kainaloa. Päikkyt yhdessä kasassa, jos on vaipat niin sit on. Työelämökin on raskaampaa noin työ määrällisesti. Ainoa joka voi vaikuttaa onvalvominen. Mut sit hommia tasataan puolison kanssa. Ah kuin ihania unia otin kun mies töiden jälkeen vei lapsoset kärrylenkille 1-2h ajaksi. Sai samaloa juoksu lenkkinsä
 
[QUOTE="mie";30020282]Ikäeroa vajaa vuosi ja ihan loisto ratkaisu. Alku oli toki käsityötä mut onhan meitä kaksi aikuista perheessä. Nyt 5v ja 6v. Leikkivät keskenään, touhuavat ja puuhailevat. En ole leikittäjä tai aina leikkivä äiti. Heistä siis seuraa toisilleen. Mitään en vaihtais. Ollaankin alettu puhua miehen kanssa jos tehtäs viel toinen pari. Tupla iltatähdet ;) pienellä ikäerolla.[/QUOTE]

Meillä on juuri niin, pareittain lapset. Ekojen kohdalla ikäero 4v on mielestäni turhankin suuri kun yhteiset leikit loppui nopeasti. Nyt tulee 1 v8kk nuorimmille. Tuo puolitoistavuotias kaipaa nyt jo seuraa tosi paljon.
 
Olen aina toivonut vähintään kahta lasta. Ekaan meni viisi vuotta, toinen tuli heti, kun "tilattiin". Ikäeroa tuli vähän yli kaksi vuotta.

Ensimmäinen lapsi oli todella helppo ja rauhallinen vauvana. Uhmaikä iski hiukan ennen pikkusisaruksen syntymää ja sillä tiellä ollaan yhä yli vuoden päästäkin. Olen joskus heikkona hetkenä miettinyt, että ehkä kolmen vuoden ikäero olisi sittenkin ollut parempi. Nuorempi on ollut vähän vaativampi vauva, mutta ei mikään koliikkinen kuitenkaan. Yöheräilijä, kovaäänisempi, seuraa vaativampi, vikkelämpi, kovempi kaatuilemaan ja loukkaamaan itseään, dramaattisempi jne. Kiirettä on siis pitänyt :D

Mutta sen pienen hetken, kun nuo kaksi joskus leikkivät sulassa sovussa ja nauraa räkättävät kilvan, tallennan kyllä sydämeeni ja koitan sen avulla jaksaa taas ne raskaatkin päivät.

Toisen odotusaikana pelkäsin kyllä kovin, että miten pärjään ja ekat kuukaudet olivatkin aikamoista selviytymistä tunnista toiseen silloin, kun olin lasten kanssa yksin (ja tätä tapahtui paljon). Nyt tuntuu, että kolmas sujahtaisi tähän paljon helpommin mukaan ja osaisi ehkä ottaa rennommin, antaa asioiden mennä painollaan ja höllätä hiukan.
Silti olen vakaasti sitä mieltä, että ikäeron pitäisi seuraavaksi olla lähemmäs kolmea vuotta, jos nyt edes kolmatta saamme koskaan. Sitäkään ei näillä taustoilla voi varmaksi sanoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Meillä on juuri niin, pareittain lapset. Ekojen kohdalla ikäero 4v on mielestäni turhankin suuri kun yhteiset leikit loppui nopeasti. Nyt tulee 1 v8kk nuorimmille. Tuo puolitoistavuotias kaipaa nyt jo seuraa tosi paljon.
Click to expand...

;)

Pientä ikäeroa pelätään turhaan. Vallankin jos molemmat puoliskoista on mukana hommassa (niinkuin mun mielestä pitääkin). Meillä on nykyisin "liiankin" helppoa ;) ollaan toki tosi paljon lasten kanssa. Mut heistä on myös niin paljon toisilleen seuraa. Eikä aikuinen vaan koskaan vastaa ikäistä seuraa.
 
[QUOTE="mie";30020317];)

Pientä ikäeroa pelätään turhaan. Vallankin jos molemmat puoliskoista on mukana hommassa (niinkuin mun mielestä pitääkin). Meillä on nykyisin "liiankin" helppoa ;) ollaan toki tosi paljon lasten kanssa. Mut heistä on myös niin paljon toisilleen seuraa. Eikä aikuinen vaan koskaan vastaa ikäistä seuraa.[/QUOTE]

Kyllä minuakin kieltämättä vähän jännittää että miten tulee menemään. Tuo 1v 8kk on super helppo, ollut aina, joten vähän kauhulla odotan millainen tämä ensinviikolla ( viimeistään) syntyvä onkaan. Miten jaksetaan jne. Mutta meillä on tosiaan ne 2 osallistuvaa vanhempaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Kyllä minuakin kieltämättä vähän jännittää että miten tulee menemään. Tuo 1v 8kk on super helppo, ollut aina, joten vähän kauhulla odotan millainen tämä ensinviikolla ( viimeistään) syntyvä onkaan. Miten jaksetaan jne. Mutta meillä on tosiaan ne 2 osallistuvaa vanhempaa.
Click to expand...

Fiiliksellä ja toinen toistaan tukien,bsieltä se oikea tie löytyy. Meil rutiinit oli "sarja"työstöä. Toinen pesi ihanuudet, toinen vaihtoi vaipat jne. Mä luulin hommaa vaikeammaks kuin oli. Me ihmiset ollaan kekselijäitä kun halutaan ja löydetään ne omalle perheelle parhast jutut kun ei vaan kangistuta ajatukseen : ai kamala, meil on kaksi vauvaa tms.

Hyvin se kuule menee. Veikkaan et tuut liputtamaan pienemmän ikäeron nimiin vastasuudessa. Alku toki voi olla hakemista. Mut niin se on aina. Oli ikäero mikä hyvänsä.
 
[QUOTE="a.p";30020340]Ehkä nämä pelot on normaaleja. Jotenkin pelkään sitäkin että riittääkö rakkaus toisellekin :D Kun tuota pientä ihmettä rakastaa niin paljon.[/QUOTE]

Voi kuule. Rakkaus ei jakaannu. Se tuplaantuu.
 
[QUOTE="mie";30020353]Fiiliksellä ja toinen toistaan tukien,bsieltä se oikea tie löytyy. Meil rutiinit oli "sarja"työstöä. Toinen pesi ihanuudet, toinen vaihtoi vaipat jne. Mä luulin hommaa vaikeammaks kuin oli. Me ihmiset ollaan kekselijäitä kun halutaan ja löydetään ne omalle perheelle parhast jutut kun ei vaan kangistuta ajatukseen : ai kamala, meil on kaksi vauvaa tms.

Hyvin se kuule menee. Veikkaan et tuut liputtamaan pienemmän ikäeron nimiin vastasuudessa. Alku toki voi olla hakemista. Mut niin se on aina. Oli ikäero mikä hyvänsä.[/QUOTE]

Ihana viesti. Kiitos :).
 
Lainaaminen ei onnistu kännykällä...

Tuota toisen rakastamista minäkin mietin kun odotin kuopusta. Mutta kävikin niin että rakastan esikoista enempi kuin ennen kuopuksen syntymää ja kuopusta aivan yhtä paljon. Rakkaus vaan lisääntyi :) Ap, sitä ei tarvitse miettiä. Tajusin jälkeenpäin aivan turhaksi murheeksi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Ihana viesti. Kiitos :).
Click to expand...

Ei käy kiittäminen. Onnea teille, pärjäätte varmasti. Älkääkä säästelkö ideoita. Kuten sanoin, ihminen keksii kyllä ratkaisun kun haluaa. Ja nautiskele. Pidä niitä kahta vauvaasi kainalossa. Imettäessäkin toinen kaikku on vapaa. Ja isomma -no heillehän on kunnia saada osallistua janisompina opettaa pienempiään.

Ja muista sinäkin hakeutua sen puolison kainaloon. Me äiditkin tarvitsemme hetkemme. Kuten isitkin. Silloin jaksaa. Läpi vuorten. Nimimerkillä meidän molemmat syntynyt pikku keskosina. Pikku haaste mut ei maata kaatava
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa