1-vuotiaan äidin uniongelmat

[heräilevä lapsi]

Meillä on ikänsä levottomasti nukkunut taapero. Imetys ja yösyötöt on lopetettu, mutta lapsukainen heräilee vielä muutamia kertoja öissä ja itkeskelee, kääntyilee jne. myös unissaan. Asunnon koosta johtuen nukutaan kaikki samassa huoneessa. En tiedä olisiko parempi nukkua erilläänkään, silloin joutuisi vaan juoksemaan pidemmän matkan lapsen luo (nyt sänky meidän sängyssä kiinni, vähän helpompi hyssyttää tarvittaessa). Tuntuu, että aiemmin imetin ja nukahdin itsekin uudelleen samantien sen jälkeen, mutta nyt on paljon vaikeampaa saada enää unenpäästä kiinni. Nyt saatan valvoa pari tuntia sen jälkeen kun lapsi itkenyt ja noussut pystyyn ja olen joutunut tassuttelumenetelmällä pistämään takaisin lepoon.

Välillä lapsi itkee kun tutti tippuu suusta, välillä ei välitä asiasta mitään - pitäisikö ainakin tutti nyt jättää? En usko, että siltikään yöt rauhoittuu. Lapsi nukahtaa itsekseen, ei siis saa yöllä syötävää - mitä keinoja enää siihen että alkaisi nukkumaan heräilemättä? Minua huolettaa nämä omat alkaneet uniongelmani, että valvoskelen niin paljon öisin ja olen päivisin siksi väsynyt. Jos nukun sohvalla, kuulen sinne lapsen itkeskelyt eikä mies herää niin nopeasti että ehtisi reagoimaan ennen kuin lapsi jo seisoskelee sängynlaitaa vasten (ja itkee sitten äitiä).

Pelottaa, että minulle jää tästä pysyvät uniongelmat, kun aiemmin olen ollut hyvä nukkuja. Muutenkin, saisi jo helpottaa kun vauva-aika ohi. Vinkkejä?

 

[----neito---]

Meillä ainakin neuvolasta saa apua uniongelmiin, joten kehottaisiin kääntymään terkkarin puoleen. Jo ennen seuraavaa tarkastuskäyntiä. Meillä on terkkari on lupaillut järjestää ylimääräistä aikaa uniongelmien mahdollisten uniongelmien takia. Jos äiti saa nukuttua, niin sitä jaksaa hoitaa lastaan huomattavasti paremmin. Myös lapsi itsekin rupeaa voimaan paremmin, kun saa itsekin nukuttua paremmin. Halvemmaksi sitä tulee kunnalle järjestää uniopastusta kuin sitten korjailla väsymyksestä täysin zompiksi tuleen äidin jälkiä... Eikä meilläkään tuo kunta mikään järin rikas ole, pikemminkin päinvastoin.

 

[alkuper.]

Olen puhunut joka neuvolakäynnillä huonost nukkuvasta lapsestamme ja hieman apua onkin tullut yösyöttöjen lopetuksesta ja tassutteluista, mutta tenava siltikin herättelee ja tosiaan hyörii ja itkeskelee unissaankin. Neuvola sanoi, ettei muuta enää voi neuvoa, aika auttaa lasta oppimaan levollisemmaksi nukkujaksi. Mutta siis, minun uniongelmat johtuvat suoraan noista lapsen herättelyistä, jos hän oppisi nukkumaan niin kyllä minäkin. Mitään lääkkeitä en tähän kaipaa! Joutuisinhan joka tapauksessa nousemaan lapsen kanssa.

 

[meillä tepsi tämä]

Koitapas ottaa se lapsi samaan sänkyyn nukkumaan ja hyssytät heti kun meinaakin herätä. Meillä tämä tepsi ja yht'äkkiä lapsi nukkuikin putkeen koko yön, äiti kyllä heräili ja valvoi klo 3-5 muutaman yön, sitten nukkui äitikin aamuun asti.

 

[alkuper.]

Meillä oli vieressä, mutta ei missään nimessä siihen takaisin - kaikkien uni kärsi! Lapsi potki, kiskoi tukkaa, heittelehti vaikka miten.. Eli ei tosiaan onnistunut. Ja kyllä heräsin helposti hyssyttämään, muttei auttanut millään tavalla nukkumaan paremmin, pikemminkin päinvastoin.

 

[Niin ja sitten...]

Meillä oli vieressä, mutta ei missään nimessä siihen takaisin - kaikkien uni kärsi! Lapsi potki, kiskoi tukkaa, heittelehti vaikka miten.. Eli ei tosiaan onnistunut. Ja kyllä heräsin helposti hyssyttämään, muttei auttanut millään tavalla nukkumaan paremmin, pikemminkin päinvastoin.

... seuraava taistelu onkin kun opetat lasta nukahtamaan omaan sänkyyn ja mielellään itsekseen...

 

[szgd]

Meillä helpotti, kun lapsi sai oman huoneen 1v 2kk iässä. Nukumme kaikki paremmin. Juuri oltiin pääsiäinen mummolassa, ja nukuin parvuotiaan kanssa samassa huoneessa. Sitä levottomuuden ja ähinän ja unissahöpöttämisen ja huokailun määrää... Kun nukumme eri huoneissa, ei lapsen unitemmellys häiritse, jos on vakavaa hätää, itkuhälyttimen kautta kuuluu kyllä.

 

[tiinaliisa]

Asunnon koosta johtuen nukutaan kaikki samassa huoneessa. En tiedä olisiko parempi nukkua erilläänkään, silloin joutuisi vaan juoksemaan pidemmän matkan lapsen luo (nyt sänky meidän sängyssä kiinni, vähän helpompi hyssyttää tarvittaessa). Tuntuu, että aiemmin imetin ja nukahdin itsekin uudelleen samantien sen jälkeen, mutta nyt on paljon vaikeampaa saada enää unenpäästä kiinni. Nyt saatan valvoa pari tuntia sen jälkeen kun lapsi itkenyt ja noussut pystyyn ja olen joutunut tassuttelumenetelmällä pistämään takaisin lepoon.

Meillä esikoinen sai oman huoneen 1v2kk iässä niin, että vanhempien sänky oli olohuoneessa. Auttoi jonkin verran yöheräilyyn (vaikka tietty on rankempaa kun joutuu nousemaan ja menemään toiseen huoneeseen tassuttelemaan lapsen nukkumaan, mutta toisaalta jos joka tapauksessa et saa enää unta pariin tuntiin niin ehkä siinä ei ole eroa nouseeko ylös...) Mutta siis jonkin verran paremmin lapsi nukkuu omassa rauhassa. Kaikki eivät silti opi nukkumaan läpi yön vielä 1-vuotiainakaan, meillä esikoinen on nyt 3v. ja vieläkin heräilee, vaikka ei ihan joka yö. Kuopus taas on paljon parempi nukkumaan ollut alusta asti, nukkui täysiä öitä jo 3kk:n ikäisestä. Mitään poppakonstia tuohon ei ehkä ole... Tai jos on, niin mäkin haluaisin sen kuulla

 

[vauvan unesta..]

Toisaalta pienten lasten unihäiriöistä puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että hyvin harvoin on todella kyse nimenomaan lapsen nukkumisvaikeudesta, vaan useimmiten ongelman taustalla on se, että vauvan univalverytmi sotkee muun perheen elämänrytmin ja haittaa muiden perheenjäsenten nukkumista. Myös kulttuuritekijät vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälaiset asiat koetaan ongelmiksi. Toisaalta joskus vanhemmilla saattaa olla myös virheellisiä käsityksiä siitä, kuinka vauvan tulisi nukkua ollakseen normaali.

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii.

 

[meillä tepsi tämä]

Meillä oli vieressä, mutta ei missään nimessä siihen takaisin - kaikkien uni kärsi! Lapsi potki, kiskoi tukkaa, heittelehti vaikka miten.. Eli ei tosiaan onnistunut. Ja kyllä heräsin helposti hyssyttämään, muttei auttanut millään tavalla nukkumaan paremmin, pikemminkin päinvastoin.

... seuraava taistelu onkin kun opetat lasta nukahtamaan omaan sänkyyn ja mielellään itsekseen...

Meillä siis reilu 2v nukkuu vieressä tai sivuvaunussa, eli nukahtaa viereen, jossain vaiheessa yöllä siirtyy omaan sänkyynsä ja aamulla tulee taas viereen noin tunniksi ennen heräämistä. Ei ole haittaa lapsen liikkeistä, ääntäkään ei juuri kuulu, joskus saatta höpötellä unissaan - ihanaa ennemminkin, mutta ehkä tämä on asennekysymys. Lapsi nukahtaa viereen itsekseen, riittää kun makoilee siinä hiljaa, en pidä "nukutusta" todellakaan minään ongelmana. Uskon, että jossain vaiheessa alkaa nukahtamaan myös oman sänkynsä puolelle ja tuskin aikuiseksi asti samassa huoneessakaan nukkuu Meillä ei ole kiirettä, yritämme nauttia koko pikkulapsiajasta

 

[mun mielipide]

Asunnon koosta johtuen nukutaan kaikki samassa huoneessa. En tiedä olisiko parempi nukkua erilläänkään, silloin joutuisi vaan juoksemaan pidemmän matkan lapsen luo (nyt sänky meidän sängyssä kiinni, vähän helpompi hyssyttää tarvittaessa).

Välillä lapsi itkee kun tutti tippuu suusta, välillä ei välitä asiasta mitään - pitäisikö ainakin tutti nyt jättää? En usko, että siltikään yöt rauhoittuu.

mitä keinoja enää siihen että alkaisi nukkumaan heräilemättä?

Jos nukun sohvalla, kuulen sinne lapsen itkeskelyt eikä mies herää niin nopeasti että ehtisi reagoimaan ennen kuin lapsi jo seisoskelee sängynlaitaa vasten (ja itkee sitten äitiä).

Vinkkejä?

Itse aika hyvin pystyt arvioimaan tilanteenne ja olet paras asiantuntija tapauksessanne. Hyvin pystyt miettimään, miksi toinen keino ei auttaisi ja siinä olet varmaan oikeassa.

Mun kommentit sun kysymyksiin:

ei olisi parempi nukkua erillään, koska se ei estäisi lapsen heräilyä kuitenkaan - hän joutuisi heräämään kunnolla saadakseen jommankumman luokseen ja uneen pääsy pitkittyisi. Hän tarvitsee selkeästi läheisyytenne öisin herättyään - eikä lapsi siitä opi poiskaan. Eli heräilyt jatkuisi yksinkin.

Ei kannata luopua tutista. Hommatkaa 7 tuttia sänkyyn, pian hän oppii itse laittaa sen suuhun ja aina joku osuu käteen.

Tuohon heräilyyn ei auta kuin aika! Vauvoilla ja lapsilla on biologinen taipumus heräillä unisyklin kevyimmässä kohdassa. Näin on myös aikojen alussa turvattu eloonjääminen. Jaksamisia. VAin aika on tosiaan puolellasi. Toimi niin mikä auttaa.

 

[heräilijän äippä myös]

meillä ei ole auttanut mikään.. kovin huono nukkuja, ikää likemmäs 3v. harvassa ovat putkeen nukutut yöt. Eikä mitään tajua siitä, milloin nukkuu putkeen ja milloin ei... joskus olen huomannut, että nukkuisi paremmin kun on oltu vain perheen kesken kotona, mutta toisinaan nukkuukin yön putkeen esim. jos palataan reissusta kotiin illalla vasta... Kuopus nukkuu vähän paremmin ja heräilee n.3 krt yössä (1v).

Meillä neuvolassa kerrottiin, että on normaali lapsi. Ja että normaalisti lapset heräilevät öisin... vaikka en sitten tiedä kuin yhden toisen tenavan, joka on yhtä mahdoton ollut vauvana heräilemään tyyliin puolen tunnin välein. Tutista luovuttiin heti reilu 1v eikä auttanut. Omaan huoneeseen siirto 1,5v ei auttanut. Tiedä sitten mikä auttaisi...