1-vuotiaan eroahdistus!

[Kinsella]

Hei!

Mulla on vuoden ikäinen tyttö, joka kävelee tukea vasten.

Nyt on parina päivänä ilmennyt jonkin sortin "eroahdistusta". Eli hän haluaa olla vain kanssani ja leikkiä lattialla. Minun pitää istua lattialla hänen kanssaan ja silloin leikkii tyytyväisenä ja välillä tulee syliini kiehnäämään. Asia ei minua haittaa, mutta kun olisi kotiaskareitakin hoidettavana. :/

Yöllä on alkanut sellaiset ongelmat, että jos hän näkee että lähden pois, kun jätän hänet sänkyynsä alkaa kamala huuto. Jos tyttö on sopivan väsynyt, huuto lakkaa ja hän nukahtaa, mutta jos tyttö menee yliväsyneenä sänkyyn huuto ei lopu eikä tyttö suostu jäämään yksin sänkyyn vaan seisoo piitä vasten. Yhdesti jätin hänet huutamaan vähän pidemmäksi aikaa ja oli pakko ottaa pois koska hänelle tuli melkein paniikki siitä missä minä olen.

Viime yönä tyttö nukahti, mutta kolmen tunnin päästä itkeskeli pudonnutta tuttia. Menin laittamaan suuhun, mutta alkoi kamala huuto eikä suostunut jäämään sänkyyn. Tytöllä on nyt vähän nuha joten annoin hänen tulla meidän keskeemme. Siellä oli sitten loppujen lopuksi tyytyväinen.

Tytölle puhkesi vasta viikko sitten ylähampaat ja kävelee kovasti tukea vasten.

Onko vielä yleistä että eroahdistusta on 1-vuotiaalla? 8kk iässä hänellä oli sama homma että alkoi huuto jos laittoi sänkyyn mutta se katosi itsestään.

Äiti kelpaa, mutta isi ei aina tahdo kelvata. Seuraa minua kaikkialle ja pitäisi vain leikkiä hänen kanssaan lattialla. Leikin paljon hänen kanssaan, sylittelen ja suukottelen usein. Tuntuu pahalta että hän pelkää olla erossa minusta.

Onko kellään mitään niksejä tuohon nukkumaan menoon ajatellen?

 

[wb]

on viel ja se menee kyl ohi. anna olla sylissä ja jossain vaiheessa se osaa ottaa taas vapautta

 

[wb]

nii ja ei se tahallaan tai ärsyttääkseen illalla itke vaan että oikeesti ahdistaa. mä nukutan joskus väliin jos on vaikeeta ja koitan siirtää takas omaan jossa aina siis nukkuu jos ei satu heräilemään. nuhaisena on viel kurjempaa ni hyvä jos saa kölliä välissä..

 

[Kinsella]

niin kyllä tiedän ettei tahallaan sitä tee. Päivisin tyttö alkaa heti ulisemaan jos menenkin toiseen huoneeseen. Toivottavasti menee joskus ohitse!

 

[ole lähellä]

Hän etsii turvallisuutta sinusta, ja kasvaa itsenäiseksi kun olet hänen lähellään tarvittaessa. Vastaa hänen pyyntöönsä ja läheisyyteen, hän tarvitsee vielä syliä aina tarvittaessa. Itsenäisyys karttuu turvallisuuden tunteesta, ettei häntä koskaan jätetä ja hylätä.

 

[vieras]

Eroahdistuksen kesto on yksilöllistä. Se saattaa kestää puolen vuoden iästä kahden vuoden ikään, ja yleensä se ajoittuu 7-9 kk iästä puolitoistavuotiaaksi, kertoo vauvaperhetyöntekijä, perheterapeutti Miika Tervo.

Pienet vauvat on biologisesti koodattu niin, että yksin jääminen ei ole suotuisaa. Siksi vauvat reagoivat siihen itkulla kutsuakseen hoitajansa takaisin.

7-9 kk iässä lapsi alkaa oivaltaa, että hän on oma erillinen yksilö ja että hänellä on oma kokemusmaailmansa ja äidillä tai isällä omansa. Lapsi alkaa vaatia ymmärrystäomalle kokemukselleen, eli pelkkä hoiva ei enää riitä. Läheinen hoitaja ymmärtää lapsen sisäistä kokemusta paremmin kuin vieras, ja lapsi tietää tämän. Lapsi saattaa protestoida rajusti erotilanteissa, eikä hän enää suostu vieraaseen hoitajaan. Silloin puhutaan eroahdistuksesta.

Miten sen tunnistaa?
Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä.
Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua.

Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti.
Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan.

Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi "analysoida" kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun.

Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän.

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon.

Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin.

Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet - meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? - Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa.
Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä "toinen mahdollisuus".

Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde.

Näin helpotat eroahdistusta:
Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen.

Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin.

Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois.

Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen.
Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on

Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa

Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan.

Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko.

(KaksPlus 01/2007)

 

[Mamma06&08]

Meillä vappuna vuoden tullut pikkumies ja tutulta kuulostaa ongelma. Päivisin viihtyy kyllä hyvin itsekseen mutta käy vähänväliä tankkaamassa syliä. Parhaiten nukkuu ne yöt jolloin on illalla ehtinyt istua VAIN hänen kanssaan lattialla ja pussaillu&halaillu, mutta nyt meillä n.viikon ajan ollut yöt semmoisia että, poika herää n.klo.2 höpöttelemään ja kun siihen ei kukaan reagoi, niin alkaa armoton huuto. Kun menen paijaamaan niin hän välillä rauhoittuu mutta itkuu alkaa taas vartin päästä uudestaan. Tämä kaava toistuu n.tunnin ajan kunnes hän vihdoin nukahtaa ja silloin kukaan muu ei enää nuku. Esikoisen kanssa toimi niin että kävi vain johdonmukaisesti laittamassa lapsen makuulle, peitto päälle "nyt nukutaan" ja ovi kiinni perässä. Aina vasta kovemmasta huudosta menin uudestaan suorittamaan tämän koska joskus tyttö huusi 2min. ja nukahti ja koko tämä "vaihe" meni ohi 1-2 viikossa. Meidän poika on kyllä ihan eri sorttia, luulen että hänen kanssa tapellaan vielä juhannuksenakin!=)
Vinkkini kuitenkin on tämä "makuulle, peitto päälle "nyt nukutaan" ja ovi kiinni perässä. Toisaalta lapset on niin erilaisia, että jotkut voi mennä liian hysteeriseksi ja tarvisivat enemmän silittelyä tms. mutta tämä tyyli toimi ainakin meillä esikoisen kanssa ja nyt kokeillaan samaa tämän toisen kanssa. 4 yötä takana.....=)

 

[huh]

Meillä vappuna vuoden tullut pikkumies ja tutulta kuulostaa ongelma. Päivisin viihtyy kyllä hyvin itsekseen mutta käy vähänväliä tankkaamassa syliä. Parhaiten nukkuu ne yöt jolloin on illalla ehtinyt istua VAIN hänen kanssaan lattialla ja pussaillu&halaillu, mutta nyt meillä n.viikon ajan ollut yöt semmoisia että, poika herää n.klo.2 höpöttelemään ja kun siihen ei kukaan reagoi, niin alkaa armoton huuto. Kun menen paijaamaan niin hän välillä rauhoittuu mutta itkuu alkaa taas vartin päästä uudestaan. Tämä kaava toistuu n.tunnin ajan kunnes hän vihdoin nukahtaa ja silloin kukaan muu ei enää nuku. Esikoisen kanssa toimi niin että kävi vain johdonmukaisesti laittamassa lapsen makuulle, peitto päälle "nyt nukutaan" ja ovi kiinni perässä. Aina vasta kovemmasta huudosta menin uudestaan suorittamaan tämän koska joskus tyttö huusi 2min. ja nukahti ja koko tämä "vaihe" meni ohi 1-2 viikossa. Meidän poika on kyllä ihan eri sorttia, luulen että hänen kanssa tapellaan vielä juhannuksenakin!=)
Vinkkini kuitenkin on tämä "makuulle, peitto päälle "nyt nukutaan" ja ovi kiinni perässä. Toisaalta lapset on niin erilaisia, että jotkut voi mennä liian hysteeriseksi ja tarvisivat enemmän silittelyä tms. mutta tämä tyyli toimi ainakin meillä esikoisen kanssa ja nyt kokeillaan samaa tämän toisen kanssa. 4 yötä takana.....=)

Mun mielestä kuulostaa tosi julmalta puuhalta. Lapsen paikka on öisinkin samassa huoneessa vanhemman kanssa....voi pikkuisia. Niin kova tarve itsenäistää ennen aikojaan. Kai tiedät, että huudattamisesta ei seuraa mitään hyvää lapsen henkiselle kasvulle?