Toggle sidebar

10 vuotta sitten, miten ajattelit elämäsi nyt olevan ja onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kasa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kasa

Jäsen
04.09.2008
484
0
16
Mä kirjotin ysillä et 10vuoden päästä:

-Asun Helsingin keskustassa
-Sinkku
-Sairaanhoitaja
-Tärkeintä on oma hyvinvointi ja ulkonäkö
-Ei koskaan lapsia, ei koskaan naimisiin, hyi v****!

Nyt:

-Asun maalla, käpykylässä
-Naimisissa
-Melkein Lähihoitaja, valmis erityislasten kouluavustaja
-Tärkeintä lapset, oma hyvinvoint, koti, oma rakas, ystävät, perhe
-Kohta kolme lasta ja naimisissakin tosiaan

:whistle: :saint:
Niin se elämä vie ja tuo =)
 
10 vuotta sitten mä olin kuudennella luokalla ja ajattelin jo silloin, että 22v:na "tarvis" olla naimisissa ja ainakin pari lasta.. ainoa, mikä ei ihan pitänyt "suunnitelmassa" oli toteutumisjärjestys ja nykyinen opiskelupaikka.. mun piti olla yliopistossa lukemassa lakia.. mutta jos sitten 10 vuoden päästä..
 
En ole tuollaista listaa koskaan kirjoittanut, mutta olen kyllä todella eri ammatissa kuin koskaan olisin kuvitellut ja lapsia pitäisi olla jo useampi. Mutta erittäin onnellinen olen nykytilanteeseen.
 
9-vuotiaana ajattelin muistaakseni että "isona" asun maalla hevosten ja lampaiden ympäröimänä ja olen laulaja ammatiltani. Pojat oli tietenkin ihan tyhmiä, joten ei missään nimessä naimisiin ja vauvatkin on ihan tylsiä :whistle:

Ja asun kaupungissa aviomiehen, poikavauvan ja kissan kanssa, ja suunnittelen sosionomiopintoja. Omasta lampaasta haaveilen edelleen :heart:
 
Mä jännitin 10 vuotta sitten ihan sikana :) hääkutsut oli juuri postitettu ja kiirettä ja tohinaa piisasi. Sitten siihen saumaan päätettiin vielä että aloitetaan kokeilemaan josko meidänkin perhekoko kasvaisi (esikoinen täyttää 9v viikon päästä) :) =) =)
 
Mä olin aika varma että multa on mennyt henki. Oli niin vahva tunne ettei mulla ole mitään virkaa elää.

Onneksi nyt on käynyt toisin. Naimisissa (vaikka vannoin etten ikinä mene), on lapsi (halusin niitä toki - muttei mun pitänyt saada lääkäreiden mukaan), vakituinen työpaikka ja iso koti.

Elämä ei tosiaan ole mennyt niinkuin ajattelin - vaan paljon paremmin :heart:
 
Muistaakseni haaveilin jotakuinkin: etä minulla olis lapsia, ihana ukko, kiva ammatti, iso talo maalla, eläimiä =)

Nyt minulla on ihana lapsi ja mies. Haaveillaan/etsitään kokoajan taloa "maalta", aloitan siihen kivaan ammattiin opiskelut tammikuussa, ja sittenkun joskus (viimeistään opiskelujen loputtua) muutetaan sinne maalle saan niitä eläimiä :D
 
10 vuotta sitten mun elämä oli sellaista, että en tainnut ajatella edes seuraavaa päivää... enkä uskonut olevani edes hengissä 10vuoden päästä. Nyt on kuitenkin 2 ihanaa lasta (8v ja 4v) ihana aviomies, vakituinen työpaikka ja koti. Olen siis saavuttanut kaiken sen mistä en edes 10 vuotta sitten olisi voinut kuvitellakkaan saavuttavani.
 
likka oli ihan pieni alle 1kk ja mistään ei ollut niin epävarma kuin siitä että kuin menee.. hyvin menny sillon olin niin paljon pienikin ite siis kokoon nähden :p ...no silleen se on menny ku ajattelin.. saman miehen kans samassa kaupungissa ja samassa uskonnossa ja lisää on lapsiakin tehny.. :D
 
10 vuotta sitten meillä ei vielä ollut lapsia, ajatus ja unelma heistä oli kyllä jo olemassa- ainakin minulla. Miehen unelmissa ja suunnitelmissa he eivät olleet vielä niin selkeästi- ja elinkin suhteessamme sellaista lähteäkö vai jäädäkö vaihetta.
Jäin. =) Ja kolme unelmaani muuttui todeksi..

Mutta jos menemme ajassa taaksepäin vaikkapa 15 vuotta, silloin en olisi osanut ajatella- että olisin tässä - missä nyt olen =)
 
Mulla ei oo koskaan ollu mitään tarkkaa suunnitelmaa, mä en vieläkään tiedä esim.unelma ammattia sun muuta. Lapsia ei kans pitäny tehdä, mut se päätös nyt oli semmosta teini angstia.. B) Ihan hyvältä vaikuttaa, eipä paljon enempää voisi pyytää.
 
Aika hyvin on toiveet toteutuneet. Yläasteella haaveilin, että opiskelen korkeakoulututkinnon ja saan mukavan työpaikan hyvällä liksalla ja tämän jälkeen löydän ihanan miehen ja ostan oman asunnon. Näin on käynytkin. Mies löytyi jo opiskelujen aikana tosin :). Kaikki on toistaiseksi toteutunut oikeassa järjestyksessä, katotaan nyt sitten, miten jatkossa käy :). Olen kyllä töitäkin tehnyt sen eteen, että olen haaveeni toteuttanut.
 
10 vuotta sitten olin 19 vuotias juuri valmistunut merkonomi, töissä Instrumentariumissa ja muuttanut yhteen poikaystäväni kanssa.

Haaveilin perheestä, halusin lapsia pian. Olin lapsesat asti halunnut kampaajaksi ja haudannut sen toiveen, koska läheisessä ammattikoulussa se linja ei alkanut silloin, kun minä pääsin peruskoulusta. Siksi kävin kauppiksen ja olin siihen tyytyväinen ja tuo mieskin sieltä löytyi.

Tänä päivänä tuo poikaystävä on siis aviomies, jonka kanssa olen ollut 13 vuotta. Lapsia on kolme eli juuri sen verran kuin haaveilin. Parturi-kampaajaksi valmistuin 23 vuotiaana eli sekin haave ihan yllättäin toteutui sittenkin. :)

Elämä on siis mennyt aika pitkälti niinkuin olen halunnut/toivonut, mutta mieheni sairasti syövän muutama vuosi sitten ja sellaista en osannut kuvitella kohdalle tässä iässä. Mutta siitäkin selvittiin ja olemme jatkaneet eteenpäin entistä vahvempina ja saaneet vielä sen ihastuttavan kolmannen lapsen. :)
 
Seurustelin 10v. sitten pijan kanssa ja molemmat luultiin että yhdessä ollaan aina. Lapsista haaveilin ja ammatista jossa oikeasti viihdyn. Asuisin kaupungissa tämän silloisen miehen kanssa lapsinemme ja koira =)
Mies vaihtui, lapsia on jo 3, valmistunut ammattiin jota haluaisin tehdä, mutta työpaikkani on jotainaivan muuta. asumme maalla keskellä peltoja ja metsiä ja koira on nyt uusin tulokkaamme.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa