11-v:n uniongelmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja klaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

klaava

Jäsen
04.06.2005
472
0
16
Kertokaa mitä ihmettä vois tehdä 11-vuotiaan tytön uniongelmia helpottaakseen? Yö toisensa jälkeen menee joko niin, ettei tytär saa unta illalla tai herää yöllä ja herättää sitten itkullaan kaikki toisetkin, kun ei kuulemma saa unta.

Uni tulee ainoastaan vanhempien huoneen lattialla olevalla varapatjalla. Alkaa olla pinna melko tiukalla, kun ei ensinkään koskaan saa olla omassa rauhassa edes sängyssä ( :whistle: ) ja lisäksi öiset itkut herättää sitten 2-vuotiaan kuopuksen ja sittenhän meikäläisen yöunet on mennyttä, koska 2-vuotias haluaa tietysti viereen.

Kaikenlaista on koetettu. Yövalot on. Mitään pelottavia ei saa katsoa tv:stä, eilkä kyllä tytär itsekään halua, koska pitää asiaa itsekin ongelmana. Illalla tyttö valvoo lähelle kymmentä ja menee sänkyyn vasta kun väsyttää.


Liikkuu paljon ja syö hyvin.


Tätä hommaa on jatkunut nyt sellaisen puolitoista vuotta ajoittain. Välillä menee muutama viikko tai kuukausikin ihan hyvin, mutta jostain sitten tulee taas uusi heräte näille valvomisille. Aikanaan ongelma alkoi siitä, kun tytär ja poika (8v) saivat omat huoneet. Siihen saakka nukkuivat samassa huoneessa. Muutto samaan huoneeseen ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska poika ei taas saa unta, jos on valot. Huoh.

Mistä apu? Oisko kellään mitään vinkkiä.
 
Turvattomuuden tunnetta, ja epävarmuutta, onko ystäviä, harrastuksia, miten menee koulussa? Herkkä jos on, kannattaa ehkä kokeilla palkitsemista - jokaisesta kokonaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä saa merkin, ja esim. 10 merkin jälkeen pääsee leffaan. Seuraavan 10 jälkeen kampaamoon jne. Jos herää, laatikaa selkeät ohjeet, miten toimia. Voiko esim. lukea hetken? Hakea keittiöstä kaakaon (joka on valmiina)? Voimia! Älä särje herkkää tyttöä, anna aikaa ja usko, että pärjää vielä.
t: itsekin äidin viereen juossut arka hiiri
 
Jos hänellä on kaikki perusasiat kunnossa, siis ei kiusaamista tms, niin uskoisin että tyttö ei vain kertakaikkiaan ole vielä valmis nukkumaan ihan yksin.

Minulla on nyt reilu 12v poika joka ei vielä montaa kuukautta ole nukkunut yksin omassa huoneessa, nytkin pitää sängyn olla ison veljen huoneen puoleisella seinällä.
Aiemmin poika halusi nukkua pienten sisarusten (reilu 3v ja vajaa 2v) kanssa yhteisessä huoneessa.

 
Ehkä jotain ongelmia ollut johtuen siitä, että monet 5-luokkalaiset ovat yks´kaks teinejä ja meidän tyttö vielä ihan melkein lapsi. Oletettavasti tästä johtuen saa kuulla kaikenlaista kommenttia "lapsellisuudestaan". Tai näin olen ainakin aistinut.

Kavereita kuitenkin on eli ei tytär yksinäinekään ole. Koulu menee ihan hyvin, jotkut aineet tietty teettää enemmän töitä, mutta pääasiassa ihan ok.

Vaikea tytöstä on tosin saada kiskottua ulos, jos on jotain ongelmia. Mutta sen verran olen jo oppinut, että kyselen kyllä säännöllisesti ja yritän haistella onko koulussa mahdollisesti jokin ongelma meneillään. Tällä hetkellä ei näyttäisi mitään isompaa ainakaan olevan.

Harrastuksiakin on ihan sopivasti ja aina oman jaksamisen mukaan eli ei mitenkään pakotettuna tarvitse mihinkään mennä, jollei halua/jaksa. Ja tykkääkin tyttö kovasti harrastuksistaan.

Tyttö ei muuten edes nuku yksin, vaan pikkusiskon (2,5 v) kanssa samassa huoneessa. Nähtävästi kärsii kuitenkin siitä, että pienempi tietysti nukkuu kuin tukki ja on sitten sitäkin hankalampaa jollei itse saa unta.

Kysyin tässä just, että miksi pikkusikon läsnäolo ei auta, koska alunperinkin samaan huoneeseen siirrettiin juuri tästä syystä. Mutta on kuulemma liian pieni. Varmaankin liian pieni turvaksi isommalle...

Tiedänhän minä sen, että ajan kanssa tämä ongelma luonnollisesti poistuu päiväjärjestyksestä. Joskus vaan tahtoo tuo oma pinna olla niin tiukalla, kun tuntuu, ettei koskaan, edes yöllä, ole omaa aikaa.

<br><br>
 
Hei !

Mitään patenttineuvoa en osaa antaa, mutta sen verran voin lohduttaa, että todellakaan, et yksin asian kanssa paini.

Meilläkin kotona yksi 11v. joka kulkee iltaisin/ öisin enemmän ja vähemmän itkuisena kun uni ei tule. Kaikkea on kokeiltu, niin ulkoilut kun iltasadut, pelottavia juttuja ei telkasta katsota eikä tietokoneella istuta seitsämän jälkeen. Ja neiti vaan kulkee. Välillä pitää olla valot päällä, välillä ei, ovi raollaan auttaa joskus. (muistan omasta lapsuudesta, että se loi turvallisuuden tunteen kun tiesi, ettei tarvitse nukahtaa viimeisenä vaan vanhemmat vielä ovat hereillä). Iltatoimien aikana ei riehuta jne. Ja kun hän rauhoittuu joskus puolen yön jälkeen (kentíes ilmestyäkseen muutaman tunnin jälkeen itkien sänkyni viereen) niin sittenhän jo nuorimmainen kulkija aloittaa.

Ja töissä kohtaan päivittäin lapsia/vanhempia = perheitä joissa samoja asioita läpi käydään. Ja todellakin näiden 10-12 vuotiaiden (usein vielä tyttöjen) kanssa.

Mutta yhden pienin vinkin voin antaa, jos sänkyysi on tunkua niin siirräpä se irto patja lastenhuoneen lattialle ja tarpeenvaatiessa tee omapesä sinne, sitten kun jälkikasvu on tiukasti unten mailla hiippailet rauhassa omaan sänkyyn \|O

Joskus vain annan periksi, kun en muuta jaksa ja kaikki saavat hiippailla ajallaan sänkyymme ja kun en enää mahdu kääntämään kylkeä, otan herätyskellon mukaani ja taivallan tyttären tyhjään sänkyyn. :whistle:
 
Kiitoksia vaan lohduttavista sanoista Kouluterkka!

Usein sitä oikeasti turhaan luulee, että on yksin näiden ongelmien kanssa, vaikka todellisuudessa niitä on varmaan monella muullakin.

Itse olen jotenkin tulkinnut, että kyseessä on kasvamiseen liittyvä ongelma, joka varmaankin menee ohi iän myötä. Itsekin muistan miten tuon ikäisenä alkoi päässä pyöriä jos jonkinlaista ja lapselle, jolla on vilkas mielikuvitus ja on muutenkin herkkä, voivat yöt olla aika pelottavaa aikaa.

Pitää vaan (yrittää) jaksaa ymmärtää. Ja tulee varmasti sekin aika, jolloin saa ihan rauhassa omassa sängyssään nukkua, ilman, että kukaan tulee viereen ja herättää. Sitten voi olla näitä aikoja ikävä..
 
Meillä on 10-vuotiaalla tytöllä välillä myös ongelmia unen saannin kanssa. Tyttö sanoo, että ei voi nukkua kun "pää on niin täynnä asioita", eli miettii päivän tapahtumia.

Olen ottanut tavakseni kertoa tytölle alun jostakin mukavasta asiasta, josta hän saa sitten kuvitella lopun, ja olen sanonutkin että mitään muuta ei saa ajatella. Mukavina asioina on ollut esim.
- kesäinen uintiretki rannalle, aurinko paistaa ja makaamme hiekalla kuunnelleen aaltoja jne
- laskettelureissu keväällä kun aurinko paistaa, rinne on täsmälleen sopivan kova, lunta pärskyy pikkuriikkisen kasvoille

Kaikkea siis, mikä on lapsesta tuntunut tosi mukavalta.

Kokeiles näitä.
 

Yhteistyössä