:'(

[vieras]

Veikkaisin että hormonit ovat aika suurin syy tuohon.Jos sinulla kerran ei ole aiemmin ollu tuollaista.oletko jutellut miehesi kanssa,sekin auttaa kenties?

On välillä ollut. Mutta sen olen uskonut johtuva pillereistä, väsymyksestä, stressistä. Masennusta olen joskus miettinyt mutta en ole ainakana myöntänyt sitä itselleni, sillä minulla on mysö hyviä päiviä. Joskus vaan tuntuu että nämä paskat päivät vievät voiton ja sitä tuntuu luhistuvan, tuntuu että haluaisi vaan käpertyä peiton alle eikä nousta koko päivänä. Aamuisin ylennouseminen on yhtä tuskaa. Lapsi herää jo seitsemän aikaan ja voi luoja että se on vaikeaa kammeta itsensä ylös.

Olemme myös sopineet miehen kanssa että viikonloppuna vuoretellen toinen nukkuu toisen aaamuna pitempää toinen toisena mutta se ei toimi sillä en vaan osaa enää käydä nukkumaa kun tiedän muidne oleman jo hereillä, ja vähänkin jos lapsi kiukkuaa nousen ja menen neuvomaan miestäni kuinka toimia. Mikä on helvetin väärin sillä ei niin saa tehdä - paska äiti, paska vaimo!

Oletko miettinyt muuta ehkäsykeinoa kun pillerit? Kannattaa kokeilla

 

[ap]

Joskus sitä vaan on aika väsynyt ja uupunut olemaan äiti, eikä siinä ole mitään pahaa. Sitä saa olla väsynyt. Koeta ottaa omaa aikaa itsellesi ja kerää voimia.

Räjäytänpä potin ja kerron että odotan tällähetkellä toista lastamme. Hormooneilla ehkä osuutta asiaan mutta voi kuinka pelottaa mitä tuleva tuo tullessaan jos nyt olen jo tälläinen kuink akahden kanssa.

Tuollainen on aivan normaalia jos on raskaana, väsyttää, ei tiedä mihin kuuluu, hakee paikkaansa, miten jaksan, miten selviydyn, olenko nyt hyvä äiti, miten pystyn rakastamaan esikoista kun toinen tulee...

Kuuluu asiaan, haet paikkaasi, rooliasi tulevassa tilanteessa, alitajuisesti ehkä otat etäisyyttä lapseesi, koska hänen tulee vähän tehdä tilaa tulokkaallekin.

Uskon, että menee ohi... kunhan hormonit tasoittuu! Onnea odotukseen :hug:

Sinulta saa aina niin ihania ja kannustavia kommentteja, olet ihana ihminen. Sinulle toivon kaikkea hyvää elämässäsi. Sinulla on suuri ja lämmin sydän. Sait sanoillasi minulle ihan kyyneleet aikaan.

 

[ap]

Veikkaisin että hormonit ovat aika suurin syy tuohon.Jos sinulla kerran ei ole aiemmin ollu tuollaista.oletko jutellut miehesi kanssa,sekin auttaa kenties?

On välillä ollut. Mutta sen olen uskonut johtuva pillereistä, väsymyksestä, stressistä. Masennusta olen joskus miettinyt mutta en ole ainakana myöntänyt sitä itselleni, sillä minulla on mysö hyviä päiviä. Joskus vaan tuntuu että nämä paskat päivät vievät voiton ja sitä tuntuu luhistuvan, tuntuu että haluaisi vaan käpertyä peiton alle eikä nousta koko päivänä. Aamuisin ylennouseminen on yhtä tuskaa. Lapsi herää jo seitsemän aikaan ja voi luoja että se on vaikeaa kammeta itsensä ylös.

Olemme myös sopineet miehen kanssa että viikonloppuna vuoretellen toinen nukkuu toisen aaamuna pitempää toinen toisena mutta se ei toimi sillä en vaan osaa enää käydä nukkumaa kun tiedän muidne oleman jo hereillä, ja vähänkin jos lapsi kiukkuaa nousen ja menen neuvomaan miestäni kuinka toimia. Mikä on helvetin väärin sillä ei niin saa tehdä - paska äiti, paska vaimo!

Oletko miettinyt muuta ehkäsykeinoa kun pillerit? Kannattaa kokeilla

tällä hetkellähän en syö pillereitä kun lasta odotan, mutta aijon todellakin kokeilla muuta kun se on taas ajankohtaista.

 

[ap]

:hug: Mulla on ihan samanlaista. Olen kuin viulunkieli ja aikapommi. Joku ehdotti omaa aikaa, hanki joku meno/harrastus johon vain menet, etkä jää kotiin imuroimaan ja siivoamaan. Vaikka edes kerran viikossa, siihen ei kenenkään huusholli saisi kaatua. Jos jotain olen perheenäitinä oppinut, niin sen, että siivoaminen ei tästä maailmasta lopu. Päätä vaikka joinain aamuina, että "tänään en siivoa!". Kuinka vanha lapsesi on? Hän voisi opetella keräämään itse lelut vaikka ennen nukkumaan menoa.

Lapseni on 1v8kk. Hän on siis reilu kaksi vuotias kun tämä tulokas syntyy.
Olen koittanut tuota päätöstä, tänään en siivoa mutta sitten viimeistään illalla alkaa koti näyttää (mielstäni) siltä ettei siellä voi olla. Ja pakko alkaa siivota.

 

[vieras]

tuttu tunne ap

 

[vieras]

ketään ei kiinnosta sun ruikutus, itseppä olet tilanteesi aiheuttanut.

 

[Vieras]

ketään ei kiinnosta sun ruikutus, itseppä olet tilanteesi aiheuttanut.

Mene pois. Ketään ei SUN ruikutus kiinnosta.

 

[vieras]

ketään ei kiinnosta sun ruikutus, itseppä olet tilanteesi aiheuttanut.

Mene pois. Ketään ei SUN ruikutus kiinnosta.

mä en ruikuta.

 

[Vieras]

ketään ei kiinnosta sun ruikutus, itseppä olet tilanteesi aiheuttanut.

Mene pois. Ketään ei SUN ruikutus kiinnosta.

mä en ruikuta.

Aha. Kovasti vaan ruikutusta muistutti. Erittäin iloista päivänjatkoa sun iloiseen päivääsi

 

[vieras]

ketään ei kiinnosta sun ruikutus, itseppä olet tilanteesi aiheuttanut.

Mene pois. Ketään ei SUN ruikutus kiinnosta.

mä en ruikuta.

Aha. Kovasti vaan ruikutusta muistutti. Erittäin iloista päivänjatkoa sun iloiseen päivääsi

kiitos

 

[voi]

mulla juuri samanlaisia tuntemuksia ap. AINA RAIVOAMASSA JA LAPSILLE ÄKSYILEMÄSSÄ. Mieskään ei enää kunnolla rakasta kun olen niin ilkeä vaikka en tarkoita ;( En tiedä miten etenisin tässä asiasaa?!

 

[vieras]

mulla juuri samanlaisia tuntemuksia ap. AINA RAIVOAMASSA JA LAPSILLE ÄKSYILEMÄSSÄ. Mieskään ei enää kunnolla rakasta kun olen niin ilkeä vaikka en tarkoita ;( En tiedä miten etenisin tässä asiasaa?!

lopeta ensinäkintuo itsesääli ja ota niskasta kiinni. ja pois koneelta ja ulos.