1v aivan mahdoton riiviö, normaalia!?

["Maria"]

Onko muilla kokemusta tällaisesta?
Meidän poika on nyt 1v4kk ja se on aivan käsittämättömän vilkas! Ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kiipee JOKA PAIKKAAN, Juoksee ympäri kämppää, hakkaa leluilla seiniä, paukuttaa kaapinovia, tyhjentää roskiksen, kaapit, pyykkikorin ja -telineen, kenkähyllyn, tiskikoneen..repii peitot alas sängyiltä ja verhot ikkunoilta, heittelee lelut pitkin lattioita... Listaa vois jatkaa loputtomiin.

On muuten tosi iloinen ja vallottava tapaus, juoksee ja koheltaa vaan ihan koko ajan. Pihalla ollessa jaksaa hetken potkia palloa siskonsa kanssa mutta kohta ryntää jo pois, olis kokoajan karkaamassa pihasta ja tekemässä mitä ihmeellisimpiä juttuja.

Nii ja tää poika ei myöskään oo hetkeäkään hiljaa. Sanoja ei vielä montaa osaa, mutta koko ajan kuuluu kaikenlaista pärinää ja pörinää ja tättättää, mämmämmää. Kiljuu, "laulaa", huutaa, räkättää..

Onhan se kiva että lapsi on aktiivinen ja selvästi nauttii olostaan, alkaa vaan voimat loppua kun olis toinenkin lapsi ja kotitöitäkin vaikka muille jakaa.. Tuntuu että kaikki energia menee ton kuopuksen perässä juoksemiseen. Sitä ei voi hetkeksikään päästää pois silmistä, on se sen verran tapaturma-altis ipana.

Onko muilla vilkkaita taaperoita? Kuulisin mielelläni muitten kokemuksia.

 

[Ken guru]

Meillä on ihan kohtuu rauhallinen taapero, mutta silti on paljon äänessä (ilman sanoja), syöttäessä pyörii ympyrää ja hakkaa esineillä pöytään jos niitä on käsiin annettu, menee joka paikkaan, heittelee ja pudottelee tavaroita (oikein mielellään, ja nauraa perään), tylsistyy sekunnissa johonkin tekemiseen.

Pahempaakin olen nähnyt muiden tuon ikäisillä, mutta meillä siis tuollaista tytön kanssa jolla on rauhallinen luonne .

 

["jooo"]

Tuttavallani on juuri tuollainen lapsi. Ongelmana heillä on se, että vanhemmat eivät ole osanneet eivätkä osaa edelleenkään johdonmukaisesti kasvattaa lasta. Esim. kun tehdään lähtöä leikkipuistosta, niin äidillä kestää puoli tuntia oikeasti tehdä se lähtö, kun antaa koko ajan periksi lapsen itkulle, kun tämä haluaa vielä keinua/tehdä yhden hiekkakakun.

 

[Ken guru]

Mun tutulla oli poika taaperona tuollainen. Ja nyt on ihan rauhallinen 5v.

Mutta siis kasvatuksella ja jatkuvalla ohjeistuksella rauhoittui.

 

["jooo"]

Useimmille lapsille pitää ihan opettamalla opettaa rauhoittumaan. Kannattaa esim lukea lapselle paljon. Aluksi lapsi jaksaa ehkä minuutin kuunnella rauhassa sylissäsi, mutta hae hänet takaisin ja jatka lukemista ja opeta välillä rauhoittumaan.

 

[Vilkas poika meilläkin]

Kuulostaa NIIN tutulle! Meillä kuopus oli ihan samanlainen, todella vilkas ja ehtiväinen. Vieläkään en ymmärrä, miten se on päässyt kiipeämään kaikkiin niihin paikkoihin, josta olen sen löytänyt. Pinnasängystä kiipesi pois jo melkein heti 1v synttäreiden jälkeen ja mm. mummolassa onnistui kiipeämään kylpyuhuoneen lavuaariin, vaikka vieressä ei ole ihmeempää paikkaa mistä ottaa tukea/vauhtia... Kiipesi aina jo koko ajan. Jos sen sai loppumaan, niin sitten pisti kämppää uuteen uskoon. Esikoinen oli aikanaan paljon rauhallisempi, vaikka aktiivinen hänkin mielestäni silloin oli... Eipä ollut vielä tätä tapausta vertailukohtana! Olin välillä aivan loppu, kun meno oli todella villiä. Muuten lapsi on ollut aina myös todella valloittava, erittäin sosiaalinen hymypoika, mutta voi luoja miten vilkas... Ja se oma tahto mikä alkoi nostaa päätään 1-vuotiaana, sitä on kyllä ollut vaikka muille jakaa!

Arki alkoi helpottaa todella paljon, kun lapsi oli reilut 1,5-vuotta. Nyt vähän yli kaksivuotiaana homma on rauhoittunut huimasti, kun leikkeihin on tullut enemmän sisältöä. Selvästi vaan se energia on purettava johonkin! Ja täytyy sanoa, että kyllä siitä jatkuvasta menosta ja meiningistä on näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihan hurjasti hyötyäkin! Nyt 2v 3kk vanhana pojan voi antaa ihan huoletta kulkea yksin portaissa, on motorisesti tosi taitava kun on aina ollut liikkeessä. Veteli loppukesästä jo potkupyörällä pitkiä matkoja ihan yksin potkutellen ja jaksaa liikkua tosi hyvin kävellenkin. Osallistuu kotona myös reippaasti kotihommiin, koska hänet on ollut aina pakko houkutella mukaan milloin mihinkin. Ei puhettakaan, että olisi leikkinyt yksin rauhassa sillä aikaa kun minä vaikka lataan pyykkejä tai tyhjennän tiskikonetta. Päiväkodin aloitus sujui myös todella helposti ja poika viihtyy siellä tosi hyvin! Veikkaa, että paljon oli apua juurikin tuosta vauhdikkaasta ja reippaasta luonteesta. ¨

Toivottavasti teilläkin nämä positiiviset puolet alkavat pian nousta esiin! Voimia vilkkaan poitsun kanssa!! On se ihan käsittämättömän rankkaa ja kyllä minäkin välillä väsyneenä ja kateellisena katselin kaverini poikaa, joka on todella rauhallinen ja hillitty tapaus... Mutta nyt kun pahimmasta on selvitty, niin olen todella iloinen siitä että meillä on näin reipas ja aktiivinen poika! Joka muuten tosiaan puhuu myös koko ajan. On aina ollut äänessä. Ensin höpötti omalla kielellään ja nyt tulee jo ihan selkeää tarinaakin. Ja vaikka alkoi puhua vasta aika myöhään, niin parissa kuukaudessa on oppinut ihan huimasti! Oppiihan sitä kai väkisinkin, kun on koko ajan pakko olla äänessä...

 

["vieras."]

Eikä tuo tuosta laannu ihan heti, päinvastoin. Meillä 2-v 3kk tyttö ihan samanlainen tosin on kyllä vähän rauhoittunut pahemmista ajoista.