A
Ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja gt:
Kiitos vinkistä! Tätäki pitää kokeilla. Kuulostaa sopivan mukavalle verrattuna tähän hulabaloohon.
Kiitos vinkistä! Tätäki pitää kokeilla. Kuulostaa sopivan mukavalle verrattuna tähän hulabaloohon.
Meillä on joka ilta sama rituaali; lapsi menee sänkyyn, peittelen, laulan unilaulut jotka lapsi itse valitsee, jutellaan hetki päivästä ja hieman seuraavan päivän ohjelmasta ,sitten kerron miten paljon rakastan häntä ja sitten pusutellaan ja halitaan hyvät yöt. Ovelta vielä viimeiset pusut ja sinne jääpi omaan sänkyyn. Univalo on päällä jonka käyn sitten sammuttamassa kun on nukahtanut.
R
R
Vieras
Kokeilkaa ns. päiväkotirytmin hakemista, eli ajoissa aamulla ylös, viimeistään seiskalta. Sitten syödään, leikitään ja ulos. Ulkoillaan kunnolla, kunnes tullaan väsyneinä sisälle syömään ja päiväunille. Päiväunet max. 2h ja viimeistään kolmelta ylös. Sitten vielä iltapäivällä ulkoilua ja leikkiä kunnolla. Illalla rutiinit, rauhoittuminen, satu, iltalaulu tms. Nukkumaan viimeistään yhdeksältä. Nukuttaja vähitellen siirtyy kauemmaksi lapsen sängystä. Sanoo, mitä tekee. "äiti lukee vähän lehteä ja sitten mennään nukkumaan". Johdonmukaisuutta ja päivän rytmit kohdalleen.
Voimia!
Voimia!
A
Ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Kokeillaanpa tota telkkarihommaa.Jos vaikka rauhottus.. En tiiä..
Mitä telkkarihommaa?
Että sanoo "äiti lähtee nyt kattoon telkkaria, kauniita unia" tai jotaki semmosta. Sitten ehkä voi jopa rauhottua sinne..
T
tsemppiä
Vieras
Meillä auttanut se, että aktiivista 'nukutusta' max 10 min jonka aikana hyräillään, ehkä silitellään. Sitten sanotaan hyvää yötä ja poistutaan huoneesta. Jos hätääntyy, itkee tai huutelee, huikataan jotain toisesta huoneesta tai tarpeen mukaan käydään rauhoittelemassa, mutta ei enää jäädä siihen sängyn laidalle roikkumaan. Vaikka 20 kertaa illassa, jos on tarvis (enää ei ole).
Ja kyseessä on 2-vuotias, todella vaikeasti nukahtanut ja huonosti nukkunut tapaus. Vähitellen ollaan siirrytty pelkästä tissinukuttamisesta omaan sänkyyn, ja niin että nukahtaa sinne itsekseen.
Ja kyseessä on 2-vuotias, todella vaikeasti nukahtanut ja huonosti nukkunut tapaus. Vähitellen ollaan siirrytty pelkästä tissinukuttamisesta omaan sänkyyn, ja niin että nukahtaa sinne itsekseen.
S
Sanna
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Silitetään poskesta, joskus ei silitetä. Lähinnä vaan ollaan, ei kuitenkaan seurustella tai puhuta.
Ennen meidän tyttö nukku aina yksin, ei koskaan tarttenu nukuttaa. Nyt sitten siihen tuli muutos suunnilleen pari kuukautta sitten.
Kokeillaanpa tota telkkarihommaa.
Hei
Oma lapseni on kanssa sellainen tapaus, etä ei nukahda ilman nukuttamista.
Meillä se on minun tehtäväni. isi käy peittämässä ja sanoo sitten lapselle, että isi menee nukkumaan.
Eteisestä sammutetaan valot ja lapsen huoneessa palaa yövalo.
Sitten menen istumaan mukavaan tuoliin lapsen sängyn viereen ja laitan silmät kiinni ja hengitän raskaasti.
En mene mukaan lapsen höpötyksiin tai muuhun vaan leikin nukkuvaa ja mies on hipihiljaa.
Ei mene kauaa kun lapsi on unessa, sitten vain hiivin pois.
Jos silittelisin lasta tai olisin siinä toljottamassa silmät auki niin pelleilyksi se menisi, mutta näin rauhoittuu hyvin.
Jos teillä vielä on vuoronvaihtoja niin en ihmettele, että lapsi on vielä hereillä.
Kokeile rauhoittaa tilanne ja hiljentää asunto ja valot pois.
Sitten vain koisaamaan lapsen sängyn viereen, kannattaa kokeilla
N
noo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Kokeillaanpa tota telkkarihommaa.
Mitä telkkarihommaa?
Että sanoo "äiti lähtee nyt kattoon telkkaria, kauniita unia" tai jotaki semmosta. Sitten ehkä voi jopa rauhottua sinne..
Kokeile ihmeessä. Meillä se toimi. Silloin kun lapsi riehuu, niin se ei todellakaan kaipaa nukuttajaa. Selkeesti itkuinen lapsi toki pitää rauhoitella, mutta se riehuja luultavasti rauhoittuu paljon paremmin itsekseen.
V
vieras
Vieras
Tässä on nyt tullut useammanlaisia neuvoja ja ohjeita. Päättäkää aluksi mitä konstia lähdette kokeilemaan, ja jatkatte sitä samaa vähintään viikon, ehkä kaksikin, jotta uudesta tavasta muodostuu lapselle rutiini. Älkää lähtekö hyppimään joka ilta eri ohjeen mukaan, vaikka ekana iltana tuntuisikin että ei tää konsti ainakaan toimi. Lapsen pitää saada tottua uuteen tyyliin.
A
Ap
Vieras
Kiitos paljon kaikille! Mies parhaillaan huoneessa, nukuttaa koko illan. Jos ei ala nukkumaan, kokeillaan tota telkkarijuttua, mutta jos mies tulee tuolta huoneesta kohta pois, eikä jaksa, niin ohjaan hänet sitten takas sinne kokeilemaan tuota silmät kiinni ja hengittää raskaasti. Jospa se tästä! Mutta kiitos kaikille neuvoista! Ollaan aina vuorotellen nukutettu jos ollaan ja en ole ikinä kuullu, että se voi tehdä levottomaksi. Ei ole ikinä edes juolahtanu mieleen, ku aina ollaan tehty niin, jos ollaan nukutettu. Mutta nytpä tiedän. Tota päiväkotirytmiäki voisin, mutta täytyy sitä kyllä hieman soveltaa, ei tuu mitään, jos mun pitää aamulla ennen seittemää herätä, ku niin tykkään valvoa myöhään. Iso kiitos!! Tästä oli paljon apua!
Jospa se tästä! Mutta kiitos kaikille neuvoista! Ollaan aina vuorotellen nukutettu jos ollaan ja en ole ikinä kuullu, että se voi tehdä levottomaksi. Ei ole ikinä edes juolahtanu mieleen, ku aina ollaan tehty niin, jos ollaan nukutettu. Mutta nytpä tiedän. Tota päiväkotirytmiäki voisin, mutta täytyy sitä kyllä hieman soveltaa, ei tuu mitään, jos mun pitää aamulla ennen seittemää herätä, ku niin tykkään valvoa myöhään. Iso kiitos!! Tästä oli paljon apua!
J
joopa joo
Vieras
Meillä 2v tyttö ei oo koskaan osannut nukahtaa "nätisti" vaan aina on pitänyt vieressä maata kunnes on mennyt noin tunti ja tyttö on nukahtanut. Jos sanon, että äiti tästä lähtee tv:n ääreen/nukkumaan jne. niin alkaa jumalaton huuto ja neiti kampeaa itsensä ylös sängystä. Ei siis auta kuin maata vieressä, silittää ja hyräillä. 
Milloinkahan tästä päästään eroon? Huoh.
Milloinkahan tästä päästään eroon? Huoh.Mie oon edelleen sitä mieltä, että ne vanhemmat eivät ymmärrä nukuttamista, joiden lapset ovat luonnostaan helposti nukahtavia B) Toki pieni osuus on silläkin että mihin opettaa, mutta kyllä se vaan näin menee. Mulla on useampi tuttu, jotka eivät just oo ymmärtäny tuota nukuttamista ennen kuin esim. kolmannen tai neljännen lapsen kohdalla.. 
Meni nyt vähän asian vierestä, mutta pienenä sivuhuomautuksena näille jotka kommentoivat ketjuun, etteivät ymmärrä mikä on nukuttamisen idea.
Meni nyt vähän asian vierestä, mutta pienenä sivuhuomautuksena näille jotka kommentoivat ketjuun, etteivät ymmärrä mikä on nukuttamisen idea.
R
rew
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Mie oon edelleen sitä mieltä, että ne vanhemmat eivät ymmärrä nukuttamista, joiden lapset ovat luonnostaan helposti nukahtavia B) Toki pieni osuus on silläkin että mihin opettaa, mutta kyllä se vaan näin menee. Mulla on useampi tuttu, jotka eivät just oo ymmärtäny tuota nukuttamista ennen kuin esim. kolmannen tai neljännen lapsen kohdalla..
ISO PEESI!
N
nappi
Vieras
Mulla pisti silmään toi, että "ette viitsi paljon antaa lääkettä". Ihan kohtuutonta pantata kipulääkkeitä lapselta. Kipua saa ja pitää hoitaa. Särkylääkkeet oikein käytettynä eivät ole vaarallisia. Joten säälikää lastanne ja antakaa tarvittaessa riittävästi särkylääkkeitä!
T
taatelityttö
Vieras
Vieressä makaaminen (vaikka patjalla pinnasängyn vieressä) ja unen teeskentely auttaa meillä. Ei kertakaikkiaan mitään palveluja tai ohjelmaa. Jos nousee seisomaan, seurailee vähän mikä tilanne. Saattaa itse myllätä takaisin pään tyynyyn. Muuten lempeästi pannnaan pää takaisin tyynyyn.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja R:
Vaikka meillä nukuttaisiin miten huonosti, mä en IKINÄ suostuisi tuollaiseen perus superäitien natsirytmiin kotona ollessani. Ampuisin kuulan kallooni varmaan viikossa.
Auktoriteettijuttu tuo on, yksivuotias alkaa tajuamaan että voikin vaikuttaa aikuisten toimintaan kun tekee noin. Testailua, testailua.. Sitkeästi vaan peitellä, hyvät yöt ja pois. Sitten kun huutaa oikeasti hätää, sama homma. Ei montaa tuntia/iltaa jaksa.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja R:
Vaikka meillä nukuttaisiin miten huonosti, mä en IKINÄ suostuisi tuollaiseen perus superäitien natsirytmiin kotona ollessani. Ampuisin kuulan kallooni varmaan viikossa.
Auktoriteettijuttu tuo on, yksivuotias alkaa tajuamaan että voikin vaikuttaa aikuisten toimintaan kun tekee noin. Testailua, testailua.. Sitkeästi vaan peitellä, hyvät yöt ja pois. Sitten kun huutaa oikeasti hätää, sama homma. Ei montaa tuntia/iltaa jaksa.
Mun mielestä tuo rytmi on just helppo ja kätevä. Millainen rytmi teillä sit on?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja R:
Vaikka meillä nukuttaisiin miten huonosti, mä en IKINÄ suostuisi tuollaiseen perus superäitien natsirytmiin kotona ollessani. Ampuisin kuulan kallooni varmaan viikossa.
Auktoriteettijuttu tuo on, yksivuotias alkaa tajuamaan että voikin vaikuttaa aikuisten toimintaan kun tekee noin. Testailua, testailua.. Sitkeästi vaan peitellä, hyvät yöt ja pois. Sitten kun huutaa oikeasti hätää, sama homma. Ei montaa tuntia/iltaa jaksa.
Mun mielestä tuo rytmi on just helppo ja kätevä. Millainen rytmi teillä sit on?
Joustava ehkä kuvaavin sana.
Nukkumaanmeno- ja heräämisajat toistuvat samoina joka päivä, tai suurin piirtein ainakin. klo. 21-22 nukkumaan ja aamulla 9-10 ylös. Lapset 4 ja 1,5v.
Sanoin ehkä väärin, en mä tuossa rytmissä muuta sinänsä vierasta kuin tuota kukonlaulun aikaan heräämistä "lääkkeenä" kaikkeen. Turhaa, aikaisia aamuherätyksiä tulee lapsille varmasti riittävästi myöhemminkin? Tuossa lähinnä vierastin tuota pakkoulkoilujen, pakkoruokailuaikojen ja kaikkien muiden pakkopakkojen jatkumoa. Monet oikeasti elää noin kymmenenkin vuotta lasten kanssa kotona ollessaan, enkä mä ole voinut ikinä käsittää miksi?!
Meillä ulkoillaan vähintään kerran päivässä, mutta ei pakotettuun vuorokaudenaikaan. Joskus heti aamusta, joskus vähän ennen pienen päiväunia. Joskus vasta illalla niin että tullaan iltapalalle ja nukkumaan sisälle jne.. Kaksi lämmintä ruokaa on joinain päivinä, toisina taas ruokaisa välipala korvaa toisen. Ja niin edelleen.
Molemmat lapset osaa nukahtaa erilaisissa paikoissa, toiselle tämä oli vähän enemmän opettelun tulos. Pienen päiväunia tai kummankaan yöunia ei kaada se jos joskus ollaan kylässä 22 asti illalla. Tähän tyyliin. Mulle tuollainen kaavamaisuus olisi kauhistus, en pahalla tarkoita mutta todellakin menettäisin järkeni tuollaisessa. Kiva jos jollekin toimii mutta toivottavasti ap:kin koittaa vähän luovempia ratkaisuja jossei tuo ole pelastus.
A
Ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nappi:
Siis kyllä me monesti annetaan tarvittaessa, mutta niinku nytki ku hampaita puhkes, niin annettiin usein. Eihän tota lääkettä vissiin saa antaa kuin onko se kolmena tai neljänä päivänä viikossa, ei läheskään joka päivä. Et ollaan me annettukki, mut välillä pitää pitää taukoaki, ettei jää koukkuun, tule pääkipua ja muuta mukavaa.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja R:
Vaikka meillä nukuttaisiin miten huonosti, mä en IKINÄ suostuisi tuollaiseen perus superäitien natsirytmiin kotona ollessani. Ampuisin kuulan kallooni varmaan viikossa.
Auktoriteettijuttu tuo on, yksivuotias alkaa tajuamaan että voikin vaikuttaa aikuisten toimintaan kun tekee noin. Testailua, testailua.. Sitkeästi vaan peitellä, hyvät yöt ja pois. Sitten kun huutaa oikeasti hätää, sama homma. Ei montaa tuntia/iltaa jaksa.
Mun mielestä tuo rytmi on just helppo ja kätevä. Millainen rytmi teillä sit on?
Joustava ehkä kuvaavin sana.
Nukkumaanmeno- ja heräämisajat toistuvat samoina joka päivä, tai suurin piirtein ainakin. klo. 21-22 nukkumaan ja aamulla 9-10 ylös. Lapset 4 ja 1,5v.
Sanoin ehkä väärin, en mä tuossa rytmissä muuta sinänsä vierasta kuin tuota kukonlaulun aikaan heräämistä "lääkkeenä" kaikkeen. Turhaa, aikaisia aamuherätyksiä tulee lapsille varmasti riittävästi myöhemminkin? Tuossa lähinnä vierastin tuota pakkoulkoilujen, pakkoruokailuaikojen ja kaikkien muiden pakkopakkojen jatkumoa. Monet oikeasti elää noin kymmenenkin vuotta lasten kanssa kotona ollessaan, enkä mä ole voinut ikinä käsittää miksi?!
Meillä ulkoillaan vähintään kerran päivässä, mutta ei pakotettuun vuorokaudenaikaan. Joskus heti aamusta, joskus vähän ennen pienen päiväunia. Joskus vasta illalla niin että tullaan iltapalalle ja nukkumaan sisälle jne.. Kaksi lämmintä ruokaa on joinain päivinä, toisina taas ruokaisa välipala korvaa toisen. Ja niin edelleen.
Molemmat lapset osaa nukahtaa erilaisissa paikoissa, toiselle tämä oli vähän enemmän opettelun tulos. Pienen päiväunia tai kummankaan yöunia ei kaada se jos joskus ollaan kylässä 22 asti illalla. Tähän tyyliin. Mulle tuollainen kaavamaisuus olisi kauhistus, en pahalla tarkoita mutta todellakin menettäisin järkeni tuollaisessa. Kiva jos jollekin toimii mutta toivottavasti ap:kin koittaa vähän luovempia ratkaisuja jossei tuo ole pelastus.
Juu, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ja kyllä meilläkin joustetaan tuosta välillä..
V
Vieras
Vieras
eli jokaisella on omat suosikki CD:nsä, joita saavat kuunnella sängyssä unta odotellessa. Rauhallista musiikkia, klassista tai lastenlauluja. Pikku-Marjan eläinlaulut on ollet parin lapsen suosikkeja. Mutta siis iltahommien jälkeen lapsi viedään sänkyyn, peittelyt ja iltapusut ja sitten musiikki päälle. Joskus jotain huudellaan, mutta muuten vanhemmat lähtevät tekemään jotain: Pitää vaikka pestä pyykkiä, katsoa sääteidotus tai jotain. Viereen jään makailemaan eritäin harvoin. Ja hyvin on kolmen lapsen kanssa toiminut, mitenkään ei silittelynukutukset olisi kolmen pienen kanssa onnistuneet. Meillä saa kyllä mennä myös vanhempien sänkyyn nukkumaan, kaikkien mielestä sinne on ollut turvallista nukahtaa vaikka omassa sängyssä olisi pelottanutkin. Sellaisiakin vaiheita kaikilla on ollut.
V