1v. ei nukahda

[Vinkkejä]

Meidän 1v. on pienestä vauvasta asti nukahtanut yöunille itse. Iltarutiinien jälkeen viedään pinnasänkyyn ja sinne jää tyytyväisenä ja nukahtaa omia aikojaan.

Nyt juuri kun täytti 1vuotta on hän alkanutkin nousta sängyssä seisomaan ja itkee ja huutaa valtavasti. Kun huoneeseen menee, loppuu itku kuin seinään ja hän käy tyytyväisenä makuulleen ja pysyy tyytyväisenä jos huoneeseen jäädään, mutta jos taas poistun alkaa huuto uudestaan.

En millään haluaisi että tästä eteenpäin tarvitaan nukutusta eli jäädään sinne viereen unta odottelemaan. Olen kokeillut antaa vain huutaa ja käynyt välillä vaan kaatamassa sänkyyn ja lähtenyt samantien pois, mutta sitä kestää niin kauan ja tähän mennessä olemme jossain vaiheessa heltyneet ja jääneet siihen hetkeksi että nukahtaa.

Kertokaa pliis vinkkejä ja onko muilla ollut samanlaista?????? Onko tämä vaihe että pitäisi vain nukuttaa vai antaisiko huutaa muutaman illan??????

 

[malla]

Meillä on ollut samanlaisia vinkeitä aina välillä nyt 1v2kk tytöllä. Kuinka kauan olette antaneet huutaa? Meillä pahimpana iltana huusi 40 min. Kävin 3 minuutin välein laskemassa selälleen ja vihaisena tyttö nousi aina pystyyn. Se oli sellaista henkien taistoa ja päätin, etten hitto vie luovuta Sen jälkeen ollaankin sitten päästy vähemmällä. Yleensä tyttö muutaman kerran nousee pystyyn, mutta huomaa sitten ettei sillä mitään voita.

Tähän ikään mennessä näitä huutokausia on ollut pari. Yleensä aina jää tyytyväisenä yksin nukahtamaan.

Minä olen päättänyt olla hyvin tiukka tässä nukuttamisasiassa. Ystäväni touhuja seuranneena olen päättänyt etten samaan hommaan rupea. Hän oli aina nukuttanut lapsensa olemalla vieressä. Mitä vanhemmaksi lapsi tuli sitä pitemmiksi nämä sessiot kävi. Lopulta aikaa meni 1-2 tuntia! Ei auttanut kuin opettaa parivuotias huudon kanssa nukahtamaan yksin.

 

[ap.]

Kiitos Malla viestistäsi. Tänä iltana meni vähän yli tunti tähän huutorumbaan. Nukahti juuri äsken.
Oli näännyttänyt itsensä huutamalla ihan väsyksiin, olin poistumassa taas huoneesta kun vähän inahti mutta nukahti heti kun en sulkenut huoneen ovea. Itse kyllä olin huoneesta pois. Saattoi kyllä olla jo niin väsynyt että olisi nukahtanut muutenkin.

Sinäkin Malla siis kävit vähän väliä kaatamassa pienen makuulleen ja poistuit sitten?
Tämä on mielestäni hyvä tapa ja olemme käyttäneet sitä pienestä pitäen, mutta koskaan se ei ole ollut näin vaikeaa ja kestänyt näin pitkään. Näitä iltoja on ollut nyt jo varmaan viikon verran.
Jatkanko siis tähän samaan malliin vai pitäisikö ihan huudattaa menemättä ollenkaan huoneeseen??????????

Antakaa siis vielä lisää vinkkejä ja kokemuksia!!!!!!

 

[Chloe]

Hei!

Kirjoituksesi voisi olla minun kirjoitukseni kaksi kuukautta sitten

Taitaa olla ikään kuuluvaa. Kirjoitin seuraavan tekstin 9-kuisen yöunet-ketjuun.

""Tuossa iässähän monelle tulee eroahdistus. Meillä pojalla se tuli täytettyään vuoden ja tuolloin ei enää jäänyt nukahtamaan itsekseen. Parisen viikoa oli aikamoista temppuilua nukkumaan meno, poika yritti nousta koko ajan ylös, kun jätti sänkyy ja lähti huoneesta pois alkoi kamala huuto ja nukahtaminen oli vaikeaa, siihen asti oli vauvasta asti nukahtanut yksin, riitti kun sänkyyn laittoi.

Tietynlaista kokeilua ja valtataisteluahan se oli ja loppui yhtä nopeaa kuin tulikin, mutta nykyään nukkumaan mennessä haluaa, että joku on vierellä nukahtamiseen asti. Siihen ei kauaa mene, joten ihan mielellään siinä on, kun poika kokee tarvitsevansa turvaa Täytyy sitten jonkin ajan kuluttua taas kokeilla ja ottaa käyttöön se tapa, että jättää pojan sänkyyn, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista. ""

Meillä siis poika on nyt 1v 2kk ja nukkumaanmeno on helpottonut, tosin olemme vieressä siihen asti, että nukahtaa, siihen menee n. 5 min. Me ei jakseta tunnin rumbaa; lähteä huoneesta ja palata takaisin, tavallaan siinä menee kaikelta pohja pois, kun lapsi huomaa, että huutamalla tullaan takaisin, eikä se meillä tepsinyt, kokeiltiin kyllä. Me ei ainakaan viitsitä kauaa lasta huudattaa. Tuo läheisyys on tässä vaiheessa tärkeää, eikä viiden minuutin vierellä olo vielä aiheuta nukutusrumbaa

 

[ap]

up

 

[sinikka]

meillä poika reilut 1v. yhdessä vaiheessa huusi myös mutta alettiin tekemään sillai että istutaan pari minuuttia vieressä, peitellään uudestaan ja lähdetään pois. yleensä jää hyvillä mielin nukkumaan. jos alkaa huutamaan, käydään katsomassa ja peittelemässä mutta ei enää jäädä huoneeseen. paitsi jos on hysteerinen, otan syliin vähäksi aikaa ja laitan uudestaan sänkyyn.

 

[kl]

Meillä on sellainen tilanne, että 1v. on nukahtanut omaan sänkyyn toisen vanhemman ollessa vieressä. Nyt aloimme jättää omaan sänkyyn nukahtamaan ja itkun yltyessä vaan käyty luona. Ensimmäiset 3 iltaa meni hyvin, sitten sairastui (jouduttiin nukuttamaan syliin) ja sen jälkeen vastustus yksin nukahtamiseen kasvanut. Eilenkin tarrautui käteeni eikä päästänyt millään irti. EN pystynyt ""repimään""itseäni irti ja jäin viereen. Eli unikoulumme otti kunnolla takapakkia. On nyt myös kahtena yöllä poikkeuksellisesti herännyt itkemään ja pyrkii viereemme. Jos ei pääse, niin hurjistuu. Mitä tässä on nyt tapahtunut? Onko unikouluni tehnyt hänet turvattomaksi vai se, että jäinkin hänen viereensä oli niin ""lupaavaa""hänelle, että vaatii yöllä samaa.
Oisin tosi kiinnostunut kommenteista, koska mietin jo tätä iltaa.

 

[Chloe]

Meillä riittää, että on vieressä, kun nukahtaa, mutta kun yöllä herää riittää käden päälle laitto. Aamumaidon jälkeen laitetaan omaan sänkyyn ja sinne nukahtaa.

 

[malla]

Periaatteena on etten anna itkeä yksin tuota 3 minuuttia pitempään, vaan menen huoneeseen nostan hetkeksi syliin ja taas laitan selälleen. Ajattelen, että näin tyttö tietää, ettei häntä kokonaan ole hylätty, vaan että nyt jäädään tänne omaan huoneeseen nukkumaan ja sillä selvä. Tämä kuvio tuntuu toimivan meillä. En halua tytön oppivan siihen, että jonkun pitää olla läsnä, että unen päästä saa kiinni.

Tuon yhden pitkän huutoillan jälkeen tyttö näyttää (ainakin toistaiseksi) oppineen, että huudolla ei huoneesta pääse pois. Seuraavana iltana taisi huudella 15 min. Nyt on taas ollut kausi, että ottaa tyytyväisenä rätin kainaloon ja jää sänkyyn ilman huutoja.

Nämä on vaikeita juttuja. Täytyy kai vain kuunnella omia vaistojaan... Itse en kuitenkaan pystyisi huudattamaan ihan yksinään, vaikka monet suosittelee sitäkin.

 

[Chloe]

Meillä palataa siihen yksin nulahtamiseen sitten, kun tämä ns. eroahditus kausi on ohi, nyt kyllä on jo pikkuhiljaa helpottaa.

 

[På]

No meillä ihan samat kuviot! Tyttö nyt tasan 1 vee ja on alkanut nousemaan seisomaan ja karmea huuto jos poistuu huoneesta. Meillä ainakin kävi niin, että kun laitettiin takaisin selälleen niin innostui vaan, että jee jee, tää onkin joku tällanen kiva leikki, että äiti tai isi laittaa sänkyyn ja minä kinkeän ylös. Tehtiin sitten niin, että saa pomppia siellä aikansa ja istutaan vieressä, mutta ei otetan mitään kontaktia. Nukahtaa sitten kun huomaa, ettei pomppimiset johda mihinkään. Aikaa tässä menee kyllä entisen 10 min sijaan noin 20 min-½ tuntia joka ilta, mutta en minä ainakaan jaksa häntä huudattakaan, koska siihen tyyntymiseen menee sitten rutkasti enemmän aikaa. Ja muutenkin kauhea huudattaa toista.

En tiedä onko järkevää, mutta näin nyt päätettiin meillä tehdä.

 

[eroahdistus]

Itse en jättäisi lasta itkemään yksin. Tuossa iässä on eroahdistuskausi ja lapsi tuntee itsensä turvattomaksi. Oletko kokeillut sylitellä lapsen kanssa entistä enemmän ennen nukkumaanmenoa, jotta hän saisi tankattua läheisyyttä tarpeeksi. Meillä on aina nukahdettu omaan sänkyyn niin, että isä tai äiti on samassa huoneessa niin kauan kunnes nukahtaa. Ei tarvi olla ihan vieressä, mutta niin, että näkee tarvittaessa, että joku on lähistöllä. Olen pikkuhiljaa yrittämässä siitä eroon, mutta en ole kokenut sitä yleensä ottaen ollenkaan huonoksi tavaksi.

 

[Chloe]

Oletko kokeillut ns. tassutusta eli kun olet laittanut lapsen takaisin makuulle pidät kättä esim. vatsan päällä, estät pystyynnousemisen ja rauhoittaa lasta. Tuo tepsi meillä.

 

[Leea]

Meillä oli sama juttu vähän aikaa sitten.

Mä tein kuten Malla - tiukasti päätin, että itse on opittava nukahtamaan, kauhulla katsellen sivusta kälyn kahden tunnin vieressä nukuttamisia 2,5-vuotiaalle pojalleen...

Kävin muutaman minuutin välein kaatamassa ja otin syliin, jos itki. Kuvio kun oli se, että ensin oli nukahtamassa, sitten iloisena nosti päätään laidan yli ja heitti tutin vastapäiseen seinään ja alkoi huutelemaan luokse. Ei se sitä kauan väsyneenä jaksa, muutaman kellistämisen ja lyhyen juttelun (""äitikin menee kohta nukkumaan, aamulla taas jatketaan"" jne.) nukahtaa tyytyväisenä sitten itse.

Ei se minusta liian julmaa ole vähän huudattaa. Jos antaa periksi, lapsi huutaa seuraavalla kerralla taas pidempään ja oppii saamaan tahtonsa läpi. Lapsi on lopulta vaan tyytyväinen, kun äiti pitää päänsä.

 

[Leea:lle]

Totta muulloin, mutta eroahdistuksen aikana läheisyys on tärkeämpää.

 

[Lollipop]

Mulla poika 14kk. Tutulta kuullostaa nuo huudot!

Ollaan joskus miehen kanssa mietitty, et onko pojan pakko kuluttaa energiavarastonsa viimeiseen asti, ennenkuin voi nukahtaa. Eli joko huutaa tai sitten riehua muuten, nousta ylös, viuhtoa käsiä ja jalkoja ym. ennenkuin nukahtaa. Toinen selitys voisi olla, ettei halua nukkumaan (ja koittaa pysyä hereillä), kun muut jäävät valvomaan, tiedä mitä itse silloin menettää.
Ollaan koitettu selittää pojalle, että viimeistään meidän iässä hän kyllä alkaa arvostaa hyvin nukuttuja öitä jne. mutta toistaiseksi aika huonolla menestyksellä .

Suurimmaksi osaksi poikamme nukahtaa ihan ok, toinen meistä on läsnä samassa huoneessa, mutta silittely yms. ollaan jätetty pois (toiveena, että poika vielä nukahtaisi ilman että edes olemme samassa huoneessa, yöllä jos herää kesken unien, nukahtaa jo itsekseen uudelleen). Jos nousee seisomaan, odotetaan, että itse käy takaisin alas ja silitellään vasta, jos itkee suoraa huutoa, tai halataan nopeaan ja sitten pötkölleen ja silittelyä.
Mulla ei sydän kestä huudattaa pientä, vaikka välillä väsyttää niin paljon, että tulee tiuskittua vauvalle...

 

[k]

meillä näin: iltapesun jälkeen pestään hampaat sylissä unipussissa. siinnä istuskellaan sitten 10-20min ja katellaan telkkua, luetaan, yleensä vaan halitaan. rauhottuu mukavasti ja kun tulee nukkumaan menoaika vien sänkyyn. yleensä jää kiltisti makaamaan ja nukahtaa. välillä nousee ylös, jolloin käyn kippaamassa nurin. huonona iltana menee 30min kippailuun tai jos huutoa ei tule niin en kippaile edes. käyn sitten korjaamassa uniasentoa, kun nukkuu.
meillä otettiin sylittelyyn hampaiden pesu iltapullon tilalle (jotta pulloa ei kaivattaisiin) ja helposti on sujunut. on aina tykännyt olla sylissä, pienempänä vähän liikaakin

 

[:)]

Meillä on kokeiltu tuota, että tankataan läheisyyttä ennen nukkumaan menoa, ja rauhoitutaan samalla. Yöllä heräillään monta kertaa ja itketään ""unissaan"", nyt on sitten vähän rauhoittunut yöt. Luulen, että tarvii läheisyyttä enemmän nyt. Kauheasti äidin syliin haluaa päivälläkin. Monelta kuullut ja lukenut, että pitää antaa syliä jos lapsi sitä tarvii. Ja yöt pitäisi tehdä niin, että lapsella olisi turvallinen olo.
Mutta lapset niin erillaisia, että kaikki tavat eivät sovi kaikille.