1v poika "terrorisoi" muskarissa, mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitee77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuo edellä mainitsemani siskon tytär, joka vaelteli muskarissa, laulaa nykyisin soolo-osuudet kuorossa ja soittaa viulua, jopa lahjakkaasti. Ainakin hän imaisi musiikillisuutta, vaikka ei ihan kaikkien sääntöjen mukaan toiminutkaan.
 
Vauvamuskarissa en ole käynyt mutta aloitettiin muskari kun tyttö oli 1 v ja nyt siis 1 v 7 kk ja aina on hänen ryhmässään ainakin pidetty huolta siitä että pääasia touhussa on se mitä muskarin opettaja opettaa ja siihen pyritään keskittymään tai sitten jos se ei selvästi yhtään kiinnosta ja vaeltelu ja meteli haittaa muiden opetusta, poistuu äiti lapsineen hetkeksi muualle. Ei minusta yhtään raakaa edes näin pienille, siitä se kaikki lähtee... Ei voi olettaa että lapsi saa pari vuotiaaksi asti mennä miten vaan ja sitten yhtäkkiä sille vasta opetetaan kaikki asiat kun se muka sitten ymmärtää.

Ja meidän lapsi ainakin on ihan helposti tehnyt mitä on pitänyt ja niin on yleensä muidenkin. Muutamia kertoja joku on saanut uhmakohtauksen ja mennyt sitten rauhoittumaan muualle, mutta muuten lapset ovat selvästi oppineet jo itsekin tästä tiukasta linjasta ettei vaeltelu ym muskarissa ole se juttu eli kyllä itse väitän että jo näin pienet oppivat helposti esimerkistä ja siitä että säännöt ovat selkeät. Ja lapset kyllä anteeksi vaan nauttivat! Saavat nimenomaan irti kaiken kun toimitaan niinkuin pitää eikä mene yleiseksi vaelteluksi. Tottakai käydään sitten erikseen puistossa kerran päivässä jossa saa olla täysin vapaasti ja sitten on erikseen esim. seurakunnan kerho joka on ilmainen (joku väitti että on muotia käydä vaan kalliissa harrastuksissa). Jumpassakin käydään koska tyttö tykkää ihan kauheasti. Sen mukaan ollaan menty mistä lapsi nauttii, ei todellakaan siitä mistä äiti, mitä ihmettä luulette harrastusten äideille antavan? Ainoa mitä ne äideille antavat ovat oman lapsen tyytyväisyys ja onnellisuus + tietty uuden oppiminen harrastuksista sekä tietenkin niiden tuomat aktiviteetit lapsen päivään jolloin äiti pääsee tavallaan vähemmällä...
 
siis olen tuon "tiukemman linjan" kannattaja.
ei 1v muskarissa varmaankaan vaan istuta ja seurata kuin koulussa, kyllä luulisi olevan ikäkaudelle sopivaa toimintaa. siis välillä tanssitaan ja liikutaan...
mutta tuo tiukempi linja sen takia, että MUUT voivat keskittyä asiaan. joskus lapsiryhmiä vetäneenä muistan, että vanhemmille ei ole aina helppoa sanoa, että poistukaapa. sitäpaitsi vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten, eli meneekö uhma/kiukkukohtaus heti ohi vai kannattaako ainakin hetkeksi poistua.
sitäpaitsi jos ei alustalähtien (pienestä alkaen) ala rajoja pitämään, myöhemmin on tosi vaikeaa.
ja tosiaan, alkuperäinen tuntee lapsensa parhaiten, jos alkaa muskari takkuamaan, motivaatio on ehkä liian pieni ja ainakin tauko on paikallaan...
 
Tässä keskustelussa menee kyllä puurot ja vellit sekaisin. Toiset puhuua vaeltelusta ja toiset uhmakohtauksista. Minusta tuo vaelteltelu ja liikkuminen ei ole mitään uhmaa, puhumattakaan kohtauksista.
 
Kylläpä on joillain otsat rypyssä, vaikka vauvojen musiikkileikkikoulusta on kyse. Ei kai voi olla niin, että muskarit olisi tarkoitettu vain tietynlaisella persoonallisuudella varustetuille vauvoille ja muut kylmästi kotiin (tai "seurakunnan kerhoihin", jotka tuntuvat olevan se toinen kahdesta mahdollisesta harrastuksesta vauvan kanssa)? Näin pienet vasta opettelevat vuorovaikutusta vanhemman ja muiden ihmisten kanssa ja rapatessa roiskuu, eri kehitysvaiheissa enemmän tai vähemmän. Jotenkin olettaisin, että enemmistölle on vauvamuskarissa tärkeintä juuri tuo vuorovaikutusharjoitus musiikin parissa ja vähemmistö on sitten paikalla koulimassa lapsesta huippumuusikkoa.

Minusta suhteellisuudentaju on pahasti hukassa jos epäilee liian löysän muskarikurin tuottavan häirikköteinejä ja johtavan suunnilleen suomalaisen koulujärjestelmän rapautumiseen. Jotain tällaistahan tuolla joku jo esitti. Samoin ihmettelen joidenkin tapaa mitata asiaa kuin asiaa rahassa. Ikäänkuin rauhallinen ja kiva muskarikokemus olisi tärkeää ensisijaisesti siksi, että siitä on jotain maksettu.

Sitäkin joku tuolla ehti kauhistella, millaisia muskareita Suomeen mahtuukaan, kun ei kurista ja herran nuhteesta ole ihan samat käsitykset. Esim. meidän rennommanhenkistä ryhmää vetää yli kymmenen vuoden kokemuksella akateemisesti koulutettu musiikin ammattilainen, jonka pedagogisissa kyvyissä ei ole moitteen sijaa. Että ei välttämättä ole ammattitaidottomuutta, vaikkei hommaa tehdä hampaat irvessä. Meitä nyt vaan on erilaisia ihmisiä ja sillä hyvä.
 
kamalan suoraviivaisesti itse otatte vastaukset (kaksi edellistä). minä ainakin vastasin alkuperäisen kysymyksiin omasta mielestäni. sitä kai kysyttiin, siis minun mielipidettäni!
 
Kiitos neuvosta eeeeeeeffffff dg tms. Noudata sinäkin omaa neuvoasi.

Luin alkuperäisen kysymyksen. Vastasin siihen. Seurasi kommentteja, joihin heitin vastauksen. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Keskustelupalstan ainoa tarkoitus ei ole olla kysymys-vastaus-palsta alkuperäiselle.
 
siis menee nyt käsitteet sekaisin varsinkin aiolilta...
jo aikaisemmin olen lukenut "keskusteluasi", aioli. yleisimmin ymmärrät kysymyksen "väärin", siis kuin tahallaan kysymyksen hengen. voi olla, että nyt tosiaan alkuperäiseen mielestäsi vastasit, mutta oma pääsi on kovin pieni...
 
Olen huomannut ihan saman. Aioli vaikuttaa harvinaisen ilkeämieliseltä ihmiseltä. Kuvittelee olevansa tosi fiksu, koulutettu ja vastaa "akateemisesti" kaikkiin väitteisiin mutta jutuista paistaa läpi negatiivisuus, katkeruus ja halu väitellä vain vastaan ymmärtäen muiden pointit vielä ihan väärin ja liioitellusti. En jaksa nyt edes kommentoida vastaan Aiolin väärin ymmärrettyjä väitteitä, tiedätte hyvin ilmankin mistä puhun kun luette Aiolin HIEMAN liioiteltua tekstiä toisten kommenteista. Ihan kuin vain hänen mielipiteensä olisi se oikea ja muut ovat täysin väärässä.

 
Kylläpä nyt Aiolia vastaan hyökätään! Mielestäni tämä viimeinen kirjoitus oli aivan asiallinen ja olen jopa samaa mieltä! Hui,nyt minutkin varmaan leimataan hankalaksi..;)
Alle 2-vuotiaiden muskarit eivät ole tarkoitettu niin vakavamielisiksi kuin monet täällä tuntuvat luulevan. Musiikkihan on kuitenkin hyvin henkilökohtainen juttu ja eivätköhän nuo lapsosetkin koe sitä eri tavoin. Jotkut tykkää kuunnella istuen ja jotkut tykkää käyttää enemmän kroppaa ja liikettä hyväkseen.
Meidän muskarissa onneksi kannustetaan liikkeeseen ja omaan ilmaisuun eikä jämähdetä kaavoihin.
Emme kai halua lokeroida lapsia pienestä pitäen omiin ryhmiinsä (rauhalliset, vilkkaat, hiljaiset, äänekkäät...) Täytyyhän meidän oikeassakin elämässä osata olla erilaisten ihmisten kanssa!Suvaitsevaisuutta peliin!!
 
Viimeisemmässä puheenvuorossa Aioli vastasi moneen aikaisempaan viestiin yhtä aikaa. Onko jollakulla vaikeuksia pitää hallinnassa koko keskustelua, jos joku kiteyttää ajatuksiaan yhteen viestiin eikä lainaile koko ajan. Lisäksi hän nosti vastauksessaan pikkasen keskusteluntasoa havaintotasoa ja mutua-korkeammalle, sekin ilmeisesti joillekin liikaa. Minusta kaikki liittyi kyllä nimenomaan tähän keskusteluun. Olen pitkälti samaa mieltä Aiolin kanssa. Ollaanpa äidit rennompia ja rennosti muskariinkin vaan! Lapset oppivat elämän rentoutta myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja saman huomannut:
Olen huomannut ihan saman. Aioli vaikuttaa harvinaisen ilkeämieliseltä ihmiseltä. Kuvittelee olevansa tosi fiksu, koulutettu ja vastaa "akateemisesti" kaikkiin väitteisiin mutta jutuista paistaa läpi negatiivisuus, katkeruus ja halu väitellä vain vastaan ymmärtäen muiden pointit vielä ihan väärin ja liioitellusti. En jaksa nyt edes kommentoida vastaan Aiolin väärin ymmärrettyjä väitteitä, tiedätte hyvin ilmankin mistä puhun kun luette Aiolin HIEMAN liioiteltua tekstiä toisten kommenteista. Ihan kuin vain hänen mielipiteensä olisi se oikea ja muut ovat täysin väärässä.

Ja taas joku neropatti katsoo asiakseen harjoitella amatööripsykologiaa. Muskarin kanssa tällä ketjulla ei enää näy olevan tekemistä, mutta vastaanpa nyt, kun henkilööni aika ikävästi puututaan.

Kirjoitin tuolla aiemmin mm. että "Meillä ainakin muskari on ollut tosi iso ilo. On ollut mahtavaa seurata, kuinka lapsi oppii erottamaan erilaisia rytmejä ja nauttimaan musiikista. Kivoja musahetkiä muillekin!". Jos tämä edustaa harvinaista negatiivisuutta, katkeruutta ja mitä muuta inhottavaa tuossa listattiinkaan, niin sepäs jännää.
Syy kiukkuun on tosin aika paljastava: "Kuvittelee olevansa tosi fiksu, koulutettu ja vastaa "akateemisesti"... Eiköhän vaan koeteta sietää, että tällaisilla yleisillä palstoilla törmäävät erilaiset ihmiset, akateemiset ja ei-akateemiset, ärsyttävät ja vähemmän ärsyttävät. Minä vastaan omalla tyylilläni ja taustallani, sinä "saman huomannut" ja peesaajasi omallanne. Ja näin myös jatkossa, sillä en anna suunsoiton vaikuttaa itseeni pätkääkään.

Jännä muuten kuulla näin peittelemättömän vihamielisiltä kirjoittajilta, kuinka ilkeä olen, vaikka en itse vielä kertaakaan ole lähtenyt täällä vastaavasti avautumaan, kuinka alemman koulutustason mustavalkoiset, asenteelliset, alkeellista kieltä käyttävät, vähänkin abstraktimpaan ajatteluun kykenemättömät yksinkertaiset juntit tmv. mahdollisesti saattavat joskus aivan pikkiriikkisen ärsyttää minua. En nytkään sano, että näin olisi. Tämä nyt vain havainnollistavana esimerkkinä siitä, miltä tuo kuittailu tuntuu.

On aika pelottava ajatus, että muita nimimerkkejä solvaavat kirjoittajat ovat ilmeisesti myös tuoreita äitejä. Toivottavasti asennekasvatus ei kanna hedelmänään tulevia pieniä koulukiusaajia ja erilaisille ihmisille lällättelijöitä.

Aurinkoista päivää teille muutamalla, jotka kommentoitte ystävällisesti ja aurinkoisempaa jatkoa teille, joita eniten jaksaa kismittää.

Olisiko millään mahdollista palata sitten takaisin palstan varsinaisiin aiheisiin eli vauvan hoitoon? Minua ainakin kiinnostaa muskari enemmän kuin tuntemattomien ihmisten sielunelämän tai sen köyhyyden arviointi.
 
no kun aioli ja muutama muu viimeisin kirjoittaja on kirjoittanut ihan asian vierestä ja puolustellen omia ajatuksiaan,
alkuperäistelle:
tarkoititko yksinkertaistettuna kysyä, mitä tehdä meluavan ja "häiritsevän 1-vuotiaan kanssa muskarissa? ymmärsin, että huolesi oikeastaan on miten paljon muita mahdollisesti häiritsette ja hyödyttääkö ketään (erityisesti lasta) koko muskari?
olen sitä mieltä, että sinä äitinä voit päättää asian. jos ohjaaja ei ole puuttunut asiaan, se ei ilmeisesti koko ryhmää niinkään haittaa. mutta muutaman kerran jälkeen huomaat, onko parempi olla pois, äidinkin stressi vähenee ja taapero ei saa tartutusta stressitasosta.
tämä siis alkuperäiselle!
 
Akateemisen ja ei-akateemisen välimaastosta sanoisin myös, että Aiolin kommentit ovat harvinaisen asiallisia ja vastaavat kysymykseen/kysymyksiin. Ei kai tarkoituksena olekaan vastata vain ap:n esittämään kysymykseen (joka ei edes ole yksiselitteinen, vaan keskustelua herättävä), vaan pohtia aihetta myös yleisesti ja esiintulleita näkökantoja kommentoiden.

Olisi aika mielenkiintoista (suorastaan tylsää) lukea keskusteluketjuja, joissa "keskustelijat" vastaisivat oman mielipiteensä tyyliin "kyllä". "ei" tai "en osaa sanoa".

Muskariasiasta en osaa oikein sanoa, koska emme ole itse koskaan sellaisessa olleet. Poika 1,5v on kyllä todella vilkas menijä, enkä usko hänen vielä malttavan pysyä paikallaan viittä minuuttia kauempaa. Luulen kuitenkin, että itse vierastaisin tällä hetkellä pojan viemistä muskariin tms, jossa pitäisi jaksaa olla paikallaan pitkään. Luulen, että muutaman kuukauden kuluttua asia olisi jo ihan toisenlainen.

Voisiko olla, että ap näet itse ongelman surempana kuin muut äidit ja ohjaaja? Eli nolostutko itse poikasi häärämisestä (näin ehkä itse tekisin) enemmän, kuin mitä todellisuudessa tarvitsisi?

Naapurustossani asuu paljon tyttöjä, jotka eivät ollenkaan samalla tavalla pyri näpläämään kaikkea mahdollista (nuppeja, vetimiä,,,). Monet tyttöjen äidit ovatkin aivan ihmeissään, kun poikani on niin kiinnostunut kaikesta, mihin tyttönsä eivät ole koskaan edes halunneet koskea.

Tyttöjen äidit ehkä ajattelevatkin monesti pojastani, että onpas villi ja "huonosti kasvatettu", vaikka voisin väittää, että meillä on harvinaisen tiukat säännöt ja niistä pidetään kiinni. Pojan kiinnostuksen kohteita kun ei voi kieltämällä toisiksi muuttaa. Kyläreissut ovatkin välillä tosi raskaita, kun poikaa ei voi päästää yhtään mihinkään, ja omasta seurustelusta ei tule käytännössä mitää. Sen takia yleensä kutsun vieraat meille ennemmin kuin lähden kylään poitsun kanssa.
 

Yhteistyössä