2.5 -vuotiaan uhma ja KITINÄ!

["..."]

Kuuluuko tämä jatkuva kitinä, valitus ja itkeminen uhmaan? Tarkoitan, että KAIKKI asiat ilmaistaan kitisemällä ja valittamalla!! Uskomattoman rasittavaa. Alkaa aamusta ja loppuu illalla nukkumaan mennessä. Mitään ei osata pyytää normaalilla äänellä...ja tuntuu et aivan sama saako jotain haluamaansa vai ei, kaikki päättyy itkuun ja siihen saakelin valitukseen.

Kumpi on parempi tapa, olla huomioimatta natinaa vai pistää stoppi sille heti? Ei tunnu olevan merkittävää vaikutusta kummallakaan...

 

["marra"]

Mun kokemuksen perusteella tuo jatkuu 3,5 mvuotiaaksi, ainakin.
Meillä ehkä vähän tepsinyt se, että lapsi opetetaan pyytämääm ja puhumaan nätisti ja kitinään ei reagoida (ainoastaan muistutetaan että miten piti pyytää).

 

["vieras"]

Vastasin sinulle siihen toiseen ketjuun.

 

["vieras"]

Itse olen sanonut, että pyydä kauniisti tai ei tipu. Ja on pyytänyt, tosin aika helpolla meillä on ainakin vielä päästy tuon uhman kanssa.

 

[nedra]

Itse olen huomannut että sekin oikeasti auttaa kun saa lapsen purkamaan sitä harmitustaan nimeämällä sitä olotilaa. Ja välillä oikeasti täytyykin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ns hyvää käytöstä vaadin silti, kinuamalla ei saa tahtoaan periksi vaikka harmittaakin, pitää osata pyytää nätisti.

 

["vieras"]

No jos alottajaan on tullut niin kestää pitkään.
sr kuuluu lapsen kasvuun ja on terve merkki jos osoittaa mieltään.

 

[Ap.]

Kiitos sinulle vieras 09:21 hienosta mielipiteestäsi.

Lapsi ei saa mitään kitisemällä, joskus jätän huomiotta ja odotan, että "muistaa" taas, kuinka homma toimii. Joskus katkaisen kitinän ja pyydän, että pyytää nätisti ja puhuu normaalilla äänellä.

Tämän uhman kanssa - plus tuo raastava kitinä - on vaan niin paljon tekemistä, että muistaisi pysytellä aikuisen tasolla. Ja aina ei kyllä onnistu! Lapsi tekee useasta kielloista huolimatta sellaisia typeryyksiä, mitä ei tehnyt edes vauvana. Ja toistoatoistoatoistoa, on kielletty, on puhuttu ja selvitetty ja siitä huolimatta kahden min päästä samassa puuhassa. Kaikkeen kosketaan, kaikkea revitään, koko ajan vaatimassa jotain, sitten huudetaan ja kiukuttaa ja suurinpiirtein sama alusta. TODELLA RASITTAVAA!!

Eniten halusikin kuulla, onko tuo ihan normaalia ikään kuuluvaa ja muilla samanlaista. Tuntuu olevan "onneksi". Välillä vaan kun katsoo perheitä puistossa ja kaupungilla, joissa lapsi pyöräilen tai kävelee kiltisti vieressä, uskoo mitä sanotaan, pysyy pöydässä kiehnäämättä ja sähläämättä ja hajoittamatta ja kaatamatta.....toteaa masentuneena, että ai voiko se olla tuollaistakin

 

[meillä kans]

2,5vee ja kitisee melkein kaikesta ja suuren osan hereilläoloajastaan.. mä ratkaisin asian niin että olen jossain lähettyvillä, mutten anna huomiota jos vaan känisee omiaan. tahtoaan ei saa läpi kitinällä. itselleni ostin korvatulpat

 

["vieras"]

...Ja joillakin se ei lopu edes uhman jälkeen, vaan sillä vinkumalla puhuminen *aivan todella ärsyttävää* jatkuu..Meillä tyttö jo ekalla ja EDELLEEN kamala vinkuja/kiukuttelija/valittaja.

 

["vieras"]

Täälläkin menossa sama vaihe. Koen sen erityisen raskaaksi siksi että mun lapsen puhe ei ole vielä kovin kehittynyt, joten en aina ymmärrä lasta ja toisaalta turhauttaa kun en tiedä, miten paljon mun sanomisista menee perille. Väillä tietysti näkee selvästi että kyseessä on joku uhmajuttu ja lapsi kiukuttelee/laittaa vastaan sanoimpa tai teinpä mitä hyvänsä, mutta välillä en tiedä, onko kyse siitä että lapsi ei osaa ilmaista tahtoaan tai ymmärränkö edes mikä on vialla.

 

["Pim"]

"Ihanaa" että muillakin on samanlaista! Kai se ohi menee jossain vaiheessa, mä toivon! itse olen opettanut tätä nätisti pyytämistä ja menee perille,joskus. Annan vasta kun nätisti pyytää,joka kerta. Muista erottaa kuitenkin oikeasti tunteet ja kitiseminen. Siinä vaaditaan herkkyyttä,mutta lapsi ei myöskään osaa tunnistaa vielä tunteitaan,joten sinun on oltava tarkkana,koska lapsella on oikeasti tosi paha mieli esim siitä että sukka on huonosti. Nimeä tämä tunne ja kerro,että sinua harmittaa tämä paljon,mutta se menee ohi. Ja kohta se menee ohi. Näin lapsi oppii säätelemään tunteitaan ja raivarit tasoittuvat.