P
Pusse
Vieras
Kun oppi lusikkaa käyttämään ihan oikeasti joskus 1-vuotiaana niin meni vaan hujaus kun jätkä oli syönyt ruoan.
Nyt vuoden oon joutunut ahdistumaan neljä kertaa vuorokaudessa kun poika ei vaan syö itse. Jos on jotain sen herkkua, esim. spagettia tai hernekeittoa niin ruoka menee lähes loppuu asti omin käsin, lopussa sanoo että "auttaa".
Mutta kyllä se 99%:sti menee niin että poika istutetaan pöytään, odotetaan että syö itse, sitten sanotaan että syö ja lopulta syötetään kun ei syö muuten. Jos ei ole pojan mieleistä ruokaa niin voi pistää syöttämistäkin hanttiin. Puuro syödään aamulla ja illalla ja ne on helpoimmat syötettävät, niitä saa pojan välillä kauhomaan myös itse.
Oon pienentänyt annoksia, se vähän helpotti edes tuota syöttämistä, mutta kuuntelen kateellisena kun muiden lapset oikein pyytää lisää ruokaa ja kiskoo ihan omin pikku kätösin sen naamaan.
Lapsi ei saa karkkia eikä muutakaan "hyvää", juhlat poikkeus. Ruokailujen välissä saa pari välipalaa, jogurttia, hedelmää, marjoja, leipää... Siis ei kaikkia kerralla, mutta yleensä jotain noista. Ja voisi varmaan elää pelkillä välipaloilla, niiden kiskomisessa ei tarvitse apua yhtään... Tuntuu ettei poikaa paljon haittais vaikkei sais mitään muuta päivän aikana.
Loppuuko tää piina joskus? Oikeasti, koen jo aamulla herätessä hirveetä ahdistusta, kun tiedän että taas on monta hankalaa ruokailua edessä...
Tekis mieli jopa tehdä aina niitä "helppoja" ruokia, mutta sitten herää ajatus etten sillä tavoin ainakaan jatkossa helpota kummankaan elämää...
Poika menee hoitoon kuukauden päästä, toivon että muitten lasten esimerkki vaikka vähän auttais... Mutta oisko mitään viisaamman vinkkiä teillä?
Nyt vuoden oon joutunut ahdistumaan neljä kertaa vuorokaudessa kun poika ei vaan syö itse. Jos on jotain sen herkkua, esim. spagettia tai hernekeittoa niin ruoka menee lähes loppuu asti omin käsin, lopussa sanoo että "auttaa".
Mutta kyllä se 99%:sti menee niin että poika istutetaan pöytään, odotetaan että syö itse, sitten sanotaan että syö ja lopulta syötetään kun ei syö muuten. Jos ei ole pojan mieleistä ruokaa niin voi pistää syöttämistäkin hanttiin. Puuro syödään aamulla ja illalla ja ne on helpoimmat syötettävät, niitä saa pojan välillä kauhomaan myös itse.
Oon pienentänyt annoksia, se vähän helpotti edes tuota syöttämistä, mutta kuuntelen kateellisena kun muiden lapset oikein pyytää lisää ruokaa ja kiskoo ihan omin pikku kätösin sen naamaan.
Lapsi ei saa karkkia eikä muutakaan "hyvää", juhlat poikkeus. Ruokailujen välissä saa pari välipalaa, jogurttia, hedelmää, marjoja, leipää... Siis ei kaikkia kerralla, mutta yleensä jotain noista. Ja voisi varmaan elää pelkillä välipaloilla, niiden kiskomisessa ei tarvitse apua yhtään... Tuntuu ettei poikaa paljon haittais vaikkei sais mitään muuta päivän aikana.
Loppuuko tää piina joskus? Oikeasti, koen jo aamulla herätessä hirveetä ahdistusta, kun tiedän että taas on monta hankalaa ruokailua edessä...
Tekis mieli jopa tehdä aina niitä "helppoja" ruokia, mutta sitten herää ajatus etten sillä tavoin ainakaan jatkossa helpota kummankaan elämää...
Poika menee hoitoon kuukauden päästä, toivon että muitten lasten esimerkki vaikka vähän auttais... Mutta oisko mitään viisaamman vinkkiä teillä?