Tästä varmaan taas moni vetää herneet nenään kun lasta ollaan tarhaan laittamassa ja äiti lorvii kotona, mutta tilanne:
Mies jätti toisen naisen takia minut ja lapsen, olen raskaana (la alkukesä )ja meillä on toukokuussa 2v täyttävä poika. Tukiverkostoa ei ole, isovanhemmat kyllä ovat auttaneet aika paljon, mutta asuvat siis kaukana ja ikääkin on jo.. Mulla on oma terapia, lisäksi parisuhdeterapia (älkää kysykö miksi :kieh: ) ja tietty ihan kaupassakäyntikin on ja tulee vauvan myötä olemaan hankalaa kun asun 3. kerroksessa hissittömässä talossa, ei autoa jne. Jatkuvaa sumplimista lapsen hoidon suhteen kun esim. nuo terapiat on usein aamupäivisin eikä hoitajia siis ole. Lisäksi olen tietty ihan tämän tilanteen takia tosi väsynyt kun olen monta kk hoitanut kotia ja lasta yksin kantaen jatkuvaa surua ja murhetta tulevaisuudesta hartioilla. Että mielelläni laittaisin tuon mussukan pariksi päiväksi saamaan vähän erilaisia virikkeitä tarhasta ja itse saisin huilia ja hoitaa omia asioita. Kun avioliitossa oli kaikki hyvin, en olisi voinut kuvitellakaan laittavani lasta tarhaan ollessani itse kotona.
No, hain tarhapaikkaa tammikuussa pojallemme, kun tilanne tuli tietoon ja nyt vasta sain sen. Saisin siis hänet ensi viikosta alkaen 2 pvää / vko tarhaan, mutta multa lähtee koko kotihoidontuki ja se on lapsilisän lisäksi ainoa tulonlähde kun mies maksaa elatusavun asuntolainan muodossa ja minä maksan koko vastikkeen (yli 400?/kk). Toukokuussa alkaa äitiysloma, jolloin tämä ongelma poistuu kun kotihoidontuki päättyy joka tapauksessa, mutta miten helkkarissa mä elän kuukauden? Pitääkö mun turvautua sossuun vai pyytää jotain lausuntoa, että tämä on tukitoimintaa mun jaksamisen takia vai vai vai? Onkos kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Mies jätti toisen naisen takia minut ja lapsen, olen raskaana (la alkukesä )ja meillä on toukokuussa 2v täyttävä poika. Tukiverkostoa ei ole, isovanhemmat kyllä ovat auttaneet aika paljon, mutta asuvat siis kaukana ja ikääkin on jo.. Mulla on oma terapia, lisäksi parisuhdeterapia (älkää kysykö miksi :kieh: ) ja tietty ihan kaupassakäyntikin on ja tulee vauvan myötä olemaan hankalaa kun asun 3. kerroksessa hissittömässä talossa, ei autoa jne. Jatkuvaa sumplimista lapsen hoidon suhteen kun esim. nuo terapiat on usein aamupäivisin eikä hoitajia siis ole. Lisäksi olen tietty ihan tämän tilanteen takia tosi väsynyt kun olen monta kk hoitanut kotia ja lasta yksin kantaen jatkuvaa surua ja murhetta tulevaisuudesta hartioilla. Että mielelläni laittaisin tuon mussukan pariksi päiväksi saamaan vähän erilaisia virikkeitä tarhasta ja itse saisin huilia ja hoitaa omia asioita. Kun avioliitossa oli kaikki hyvin, en olisi voinut kuvitellakaan laittavani lasta tarhaan ollessani itse kotona.
No, hain tarhapaikkaa tammikuussa pojallemme, kun tilanne tuli tietoon ja nyt vasta sain sen. Saisin siis hänet ensi viikosta alkaen 2 pvää / vko tarhaan, mutta multa lähtee koko kotihoidontuki ja se on lapsilisän lisäksi ainoa tulonlähde kun mies maksaa elatusavun asuntolainan muodossa ja minä maksan koko vastikkeen (yli 400?/kk). Toukokuussa alkaa äitiysloma, jolloin tämä ongelma poistuu kun kotihoidontuki päättyy joka tapauksessa, mutta miten helkkarissa mä elän kuukauden? Pitääkö mun turvautua sossuun vai pyytää jotain lausuntoa, että tämä on tukitoimintaa mun jaksamisen takia vai vai vai? Onkos kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
teet niinku parhaaksi näet hyvä ihminen. mulla on mies ja lapsi ja siltikkin mua väsyttää..kiljuisin riemusta jos joku hoitas lasta pari kertaa viikossa, vaikka tunnin kerrallaan. ja eihän minunkaan tarvi sitä tänne selitellä.. hehee