2-v:n syöminen

[syömään...]

Meidän 2-vuotias söi vielä kesällä lähes kaiken ruoan itse, oltiin siis päästy eroon kirjoista ym.leluista ruokapöydässä. Mutta nyt jälleen vaatii kirjaa ja ei suostu itse syömään, tätä jatkunut nyt kolmisen kuukautta. Ruoka maistuu hyvin kun puheella ym. kiinnitää huomion pois ruoasta. Jogurtit/viilit menee itsekseen.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Ja ohjeita/neuvoja että tyttö alkaisi jälleen syödä itse.
Todennäköisesti on "ohimenevää", mutta...
Kiitos!

 

[ei sieltä, mistä aita on matalin]

Kun lapsi alkaa itse syömään ruokapöydässä, ei sinne kuulu lelut eikä kirjat, eivätkä muutkaan virikkeet. Näin lapsi oppii, että ruokapöytä on paikka, jonka ääressä syödään, ei leikitä. Älkää missään tapauksessa antako enää kirjaa tai muutakaan viihdykettä, vaan pysykää määrätietoisesti tavoitteessa, että ruokapöydässä syödään ilman leluja yms.Huutoa siitä voi syntyä, mutta kyllä tähän maailmaan huutoa mahtuu ja vanhempien tulisi sitä myös sietää.

 

[Syö minkä syö]

Lapsi voi jättää joitain aterioita väliin, ei siitä ole haittaa. Sitten vaan pidetään ateria-ajoista kutakuinkin kiinni, eikä aleta tarjoilla välipaloja pois jääneiden aterioiden tilalle, niin lapsi alkaa kyllä syödä, kun on ruokaa pöydässä. Juotavaa pitää toki antaa pyydettäessä, mutta aina ei tarvitse olla maitoa/mehua (joka tuo energiaa > vähentää ruuan syömistä) vaan vettä janoon.

Lasten ruokahalu vaihtelee todella paljon päivästä ja viikosta toiseen. Voi luottaa siihen, että kun säännöllisesti on ruokaa tarjolla, niin lapsi syö tarvitsemansa ilman sirkushuveja. Syömisen pitäisi olla itseohjautuvaa, eli lapsi saa päättää itse syömänsä määrän, aikuinen päättää, mitä on tarjolla.

 

[katju']

Meillä poika välillä yrittää saada isin tai äitin syöttämään... kun ei siihen suostuta, alkaa kova huuto ja kapinointi. Jos sanomisella ei poika rauhoitu, niin sitten pois pöydästä ja mieluummin pois keittiöstä. Monesti, kun poika on tarpeeksi mesonut, palaa hän ruokapöytään ja syö itse nätisti.
Itse en suostu, enkä uskalla enää poikaa alkaa syöttämään, sillä hänen luonteensa tietäen, alkaa poika palvelua vaatia alvariinsa.

Meillä kyllä kanssa on nuo syömiset takunneet nyt parin kuukauden ajan. Ennen kaikkiruokaisesti ja kovasta syömäristä, on tullut tavattoman nirso ja jos ruoka ei miellytä, tulee taas huuto ja joskus jää ruoka syömäti. Puuroon ei suostu koskemaankaan, vaikka aikaisemmin se oli lähes herkkua. Toki meillä tehdään hampaitakin, mutta uskon että nirsoilussa, kuin myös siinä ettei itse haluaisi syödä, on sitä uhmaakin joukossa ja ajan kanssa kaiketi menee ohi...

 

[aq*]

Mellä toimitaan myös niin että on sitten syömättä jollei maistu. Useimmiten maistuu mutta esim lihaa/kalaa on vaikea nykyään saada menemään. Jos pelleilee ruualla eikä komentaessa tottele niin saa lähteä heti pois pöydästä. Kyllä 2v ymmärtää jo hyvin eikä mitään haittaa jos välillä on vähemmällä ruoalla. Jollei syö ruokaa ekalla kerralla niin hyvin todennäköisesti seuraavalla kerralla on niin kova nälkä ettei ainakaan heti vaadi palvelua.

 

[syömään...]

Kiitos kommenteista.
Näin olinkin ajatellut toimia seuraavaksi, tarvitsin siihen vaan lisää vahvistusta ja muiden kokemuksia.

 

[Oma syömisrytmi]

Mun 2v:llä on ihan oma syömärytmi. On päiviä, jollon neidille maistuu ja välillä ei maistu. Saattaa olla päiviä, jolloin syödään vain pari näkkäriä päivässä ja välillä syödään aikuisten annoksia pari päivässä. Mä tarjoan ja lapsi saa itse päättää syökö vai ei.