S
Sinisiipi
Vieras
Nyt on uhma iskenyt päälle niin totaalisena, että äiti poloista hirvittää. Luonteeltaan ihana, nauravainen poika karjuu, niskoittelee ja läpsii ja jos ei tee edellämainittuja, uhmailee muuten vaan.
Olen siis hoitovapaalla juuri 2 vuotta täyttävän pikkumiehen kanssa, lapsen isä ei asu kanssamme. Poika on paljon isänsä kanssa ja isukin kertoman mukaan poika ei kiukkua hänelle läheskään samalla mitalla, vaan tottelee joskus mukisemattakin.
Mistä voisi johtua tällainen nimenomaan äitiin kohdistuva uhma ja millaisia mahdollisia keinoja olette keksineet ongelman ratkaisuksi/helpotukseksi, sekä pojan että äidin kannalta?
Lisäselvitykseksi kerron, että pojalla oli aiemmin ollut jo jonkin aikaa isi-vaihe, eli suosi isiä kovasti ja haikaili isin perään erotilanteissa - toki melko lievissä määrin ja pienen kotiintulokiukuttelun jälkeen kelpasi taas äitikin hyvin.
Olen siis hoitovapaalla juuri 2 vuotta täyttävän pikkumiehen kanssa, lapsen isä ei asu kanssamme. Poika on paljon isänsä kanssa ja isukin kertoman mukaan poika ei kiukkua hänelle läheskään samalla mitalla, vaan tottelee joskus mukisemattakin.
Mistä voisi johtua tällainen nimenomaan äitiin kohdistuva uhma ja millaisia mahdollisia keinoja olette keksineet ongelman ratkaisuksi/helpotukseksi, sekä pojan että äidin kannalta?
Lisäselvitykseksi kerron, että pojalla oli aiemmin ollut jo jonkin aikaa isi-vaihe, eli suosi isiä kovasti ja haikaili isin perään erotilanteissa - toki melko lievissä määrin ja pienen kotiintulokiukuttelun jälkeen kelpasi taas äitikin hyvin.