Toggle sidebar

2 vai 3 lasta? Kokemuksia kaivataan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "emppu84"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

"emppu84"

Vieras
Olen 2 lapsen äiti, lapset 1v. ja 4v, tyttö ja poika. Mielessäni on alkanut pyöriä kysymys onko meidän perheen lapsiluku jo täynnä vai tekisimmekö vielä kolmannen. Tämä on niin iso päätös että sitä pitää pohtia tarkkaan eri näkökulmista. Ja sen takia kaipaankin teidän kommentteja siitä miksi te olette päätyneet kahteen tai kolmeen?
Hoidan meidän perheen kotityöt itse ja pääsääntöisesti lasten hoitokin on minun vastuullani, tukiverkostoa kuten isovanhempia ei ole samalla paikkakunnalla.
Taloudellisesti kolmas lapsi ei olisi suuri ongelma, mutta kaikille lapsille ei riittäisi nykyisessä kodissamme omaa huonetta.

Eniten minua kiinnostaa miten ehditte antaa jokaiselle lapselle yksilöllistä huomiota?
Leikkivätkö isommat sisarukset keskenään vai meneekö ihan riitelyksi esim. sillä aikaa kun imetät pienintä? Miten hoidatte lasten harrastukset, kyyditykset ja aikataulut?
Me matkustelemma jonkin verran, käymme huvipuistoissa, eläintarhoissa ym. Onko kolmen kanssa ihan mahdoton liikkua?
Ja toki myös ne näkökulmat että miksi olette päätyneet kahteen?
 
Ehdottomasti korkeintaan 2. Kahdella rupee jo parisuhde rakoilemaan, kun pitää yhdistää työ ja pikkulapset. Ei jää aikaa toisille. Kolmella menisi varmasti 10 vuotta sumussa.
 
... on 2 lasta. Joskus lapsettomana haaveilin kolmesta, mutta aika pian esikoisen jälkeen totesin että kaksi on täysin riittävä määrä. Siinä jaksaa vielä molemmille antaa tarpeeksi huomiota ja silti on itsellä ihan tarpeeksi tekemistä. Ja onhan se kaksi kieltämättä monessa kohtaa helpompi lukumäärä... kun aletaan miettimään asuntoa, autoa, matkustelua jne. Pienet lapset ei maksa paljon, mutta teini-ikäisten elätys on jo huomattavasti kalliimpaa, sekin painoi meillä vaakakupissa aika paljon :D
 
Meillä on 3 lasta, en koe että ois missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen rankkaa kolmen kans. Johtuu varmaan osittain siitä, että meillä ei kovin pienet ikäerot ole ollut. Lapset oli 6v ja 3v kun syntyi kolmas. Esikoinen oli tuolloin eskarissa ja minä kotona 3-vuotiaan ja vauvan kans. Liikkuminen kolmen kans ei mielestäni koskaan oo ollu yhtään vaikeampaa kuin kahden kans. Ollaan aina käyty huvipuistoissa, eläinpuistoissa ym lasten kanssa heti pienestä alkaen. Toki liikkuminen kun on vauva vaatii aina vähän miettimistä etukäteen oli niitä lapsia sitten yksi tai kolme. Meiän kaikilla lapsilla on harrastuksia ja onhan siinä toki kuljettamista harrastuksiin mutta sekin vain mielestäni asenne kysymys. Lapset on nyt jo 11v, 8v ja nuorin pian 5v. Yksilöllistä huomiota on jokainen saanut ihan yhtälailla kun sillon kun lapsia oli 2. Jokaisen lapsen kans pyritään tekemään välillä kahestaan juttuja joko minä tai mies, välillä käydään esim uimahallissa kahestaan esikoisen, keskimmäisen ja kuopuksen kans. Meillä tuo kuopus on todella tärkeä myös noille koululaisille ja hyvin ainakin tähän asti 8v ja 5v nukkuvat samassa huoneessa, molemmat ovat tyttöjä.
 
Meillä on kolme ja viimeisen raskausaika sekä pikkuvauva-aika oli kyllä aika kuluttavaa, lisää lapsia ei tule jossei vahinkoa satu. Meillä ei myöskään tukiverkkoja mitta mies osallistuu kiitettävästi kodin ja lasten hoitoon. Itsekseni olen siis päässyt menemään jo kuopuksen ollessa pikkuvauva, tosin alkuun vain yhden imetysvälin. Samoin aikanaan kun päivähoitoarki taas koittaa niin mies pystyy kyllä omalta osaltaan jäämään sairaiden lasten kanssa kotiin. Isommat onneksi jo sen ikäisiä että niihin ei aivan joka tauti tartu enää (4 ja 6).
Se kyllä mietityttää miten harrastukset saadaan sujumaan jos jossain vaiheessa haluavat enemmän harrastaa. En haluaisi ryhtyä siihenkään että joka arki ilta olisi joku lapsi kuskattava. Koitamme siis valita asuinpaikan niin että koululaisena pääsisivät itse kulkemaan harrastuksiin.

Meillä isommat leikkii keskenään loputtomasti, koskaan ei ole tylsää hetkeä. En koe että olisi vaikeaa huomioida lapsia yksilöinä kunhan vaan muistaa viettää tarpeeksi aikaa kotona sohvalla löhöillen niin joku lapsi siihen yleensä rantautuu sylittelemään jolloin voi jutella kaikenlaista. Tulevat vaihtelevalla innokkuudella mukaan myös laittamaan ruokaa, tiskejä, kauppaan jne jolloin saavat kukin vuorollaan puuhastella kahdestaan vanhemman kanssa. Paljon tehdään perheenä juttuja ja se tuntuu olevan lapsille vielä tärkeämpää kuin kahden kesken vietetty aika. Käydään siis koko porukalla uimassa, iltalenkillä(lapset pyöräilee), metsäretkellä tai leivotaan tms.

Kotitöitä on paljon ja kaaosta täytyy sietää jos meinaa ehtiä lasten kanssa jotain touhuamaan. Jos koittaa pitää kodin tiptop niin lapset jää kyllä liian vähälle huomiolle.

Meillä myös yksi huone liian vähän, toistaiseksi ovat kaikki samassa huoneessa, mutta jossain vaiheessa sitten ehkä täytyy jakaa isoin makkari kahdelle pienemmälle tms. Tai sitten muutetaan isompaan, joudumme sitten vaan todennäköisesti muuttamaan Kauemmas palvelujen ääreltä jotta on isompaan varaa.
 
[QUOTE="emppu84";30735813]
Me matkustelemma jonkin verran, käymme huvipuistoissa, eläintarhoissa ym. Onko kolmen kanssa ihan mahdoton liikkua?
Ja toki myös ne näkökulmat että miksi olette päätyneet kahteen?[/QUOTE]

Eläintarhat ei ole mikään ongelma, huvipuistoissa joutuu yleensä jakaantumaan, toinen vanhemmista kiertää kahden kanssa, toinen yhden. Ongelmatilanteita on tullut, kun johonkin laitteeseen on vaadittu molemmille mukana olleille lapsille oma aikuinen mukaan. Kiitokset sille naiselle, joka lupautui toiseksi "nimelliseksi" aikuiseksi, kun hänen oma lapsensa oli sen verran iso, että olisi päässyt yksinkin, että päästiin laitteeseen mukaan, kun minä satuin olemaan sinne menossa kahden kanssa. Hotellivarauksia on turha yrittää tehdä netin kautta, kun systeemit eivät ymmärrä 2+3 varauksia kunnolla. Kahta huonettakin ottaessa haluaisi 1+1 huoneeseen tunkea maksullista varavuodetta niinkuin ne kaksi sänkyä ei riittäisi :laugh: Tavallinen autokin rupeaa olemaan ahdas kolmen lapsen kanssa, etenkin heidän kasvaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vie ras:
Ehdottomasti korkeintaan 2. Kahdella rupee jo parisuhde rakoilemaan, kun pitää yhdistää työ ja pikkulapset. Ei jää aikaa toisille. Kolmella menisi varmasti 10 vuotta sumussa.
Click to expand...


Olen kolmen lapsen äiti. Lapset syntivät vajaan neljän vuoden ikäerolla, vanhin oli 3v9kk kun nuorin syntyi. Kaikki olivat yhtäaikaa pieniä.. Kyllä, joskus oli raskaita vaiheita, mutta selvisimme kivasti. Välillä arjen ilot revittiin pienistä, mutta meille tärkeistä asioista.

Etukäteen pelkäsin tätä huomionjakamisasiaa... Meillä se on kuitenkin tullut täysin luonnostaan, rakkautta ja huomiota on riittänyt kaikille lapsille. Ja tosiasia on myös se, että huomiota se on sisarustenkin huomio, ja usein tosi mieluista. En voi väittää, ettenkö joskus olisi toivonut salaa omaa hetkeä iltaisin työpäivän jälkeen... Mutta kun lapset kasvavat tilanteet arjessa muuttuvat. Kaverit ovat jo koululaisille tärkeitä ja sisarukset leikkivät meillä todella tiiviisti! Kaveria löytyy aina myös kotoa!
Olemme reissanneet ja matkustelleet ihan niinkuin kahdenkin kanssa. Auto meillä vaihdettiin tilavaan perheautoon, mutta se olisi tehty kahdenkin lapsen kanssa. Asuntokin meni vaihtoon... 73neliöinen kolmio ei riitä viidelle asukkaalle. Eli se olisi vaihdettu jokatapauksessa, ei se olisi riittänyt neljällekään.

Parisuhdetta pitää hoitaa yhtälailla yhden kuin useamman lasten vanhempien. Pikkulapsiaika tuo siihen hetkeksi oman mausteensa, joka voi tosiaan sairauskierteessä olla vähän kitkerä. Elämä joskus on ;) Myös iloa saattaa olla kolminkertainen määrä!
Emme ole päivääkään ajatelleet, että millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Meidän perheessä on kolme lasta, muuten se ei olisi meidän perhe :)

Sinulle ap sanoisin, että palstalta löytyy aina kiivaita 1/2/3 lapsen vanhempia, jotka eivät voi ymmärtää toisenlaista, kuin omaa valintaa. Kaikilla meillä on oikeus omiin mielipiteisiin ja perusteluihin, mutta sinä mietit, pohdit ja päätät mikä on teidän perheelle sopivaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa