P
pikkuisen äiti
Vieras
päivisin syö hyvin ja nukkuu hyvin - sellaisia kahden tunnin unipätkiä pitkin päivää.
Mutta ilta yhdestätoista tilanne on täysin toinen. Pieni on virkeän oloinen ja haluaa pitkin yötä syödä rintaa. Usein myös rinnalla oleminen on sitä sun tätä eli 5 min. syödään - kuitenkin usein rähistään ja känistään rinnalla + lopulta syljetään nänni ulos suusta. Kun laittaa sänkyynsä, niin itku alkaa uudestaan, olisin sittenkin vielä halunnut syödä.
Omassa sängyssä ei siis myöskään viihdy - ei yhtään. Vieressä pitäisi olla koko yön, mutta en saa enää tuossa itse kunnolla unta, kun pieni ei pimeässä löydä nänniä ja kun se suusta tippuu pois, on pakko laittaa valot uudestaan päälle + laitettava nänni vauvan suuhun.
Tuossa kahden maissa jälleen tänne olkkariin palasin känisevän nyytin kanssa. Kun en itse unta hänen ollessa vieressä saa, niin parempi sitten olla yö täällä.
Usein tässä vaiheessa odotan aamua kuin kuuta nousevaa. Silloin annan pienen isälleen - itkipä hän tai ei ja menen lapsenhuoneeseen nukkumaan tunniksi tai pariksi. Kun koen, että en millään jaksa päivää mennä lävitse pienen kanssa väsyneenä.
( Eka tenava kun oli ns. pullolapsi, niin hänen kanssaan oli iisimpää. Söi 3 kertaa yöllä pullosta maitonsa ( lypsin omaa maitoa pulloon ) ja yöt nukkui oikein hyvin. Tämä toka on sitten täysin toista maata, mutta näistä yövalvomista huolimati oikein ihana piku murulainen. )
Mutta ilta yhdestätoista tilanne on täysin toinen. Pieni on virkeän oloinen ja haluaa pitkin yötä syödä rintaa. Usein myös rinnalla oleminen on sitä sun tätä eli 5 min. syödään - kuitenkin usein rähistään ja känistään rinnalla + lopulta syljetään nänni ulos suusta. Kun laittaa sänkyynsä, niin itku alkaa uudestaan, olisin sittenkin vielä halunnut syödä.
Omassa sängyssä ei siis myöskään viihdy - ei yhtään. Vieressä pitäisi olla koko yön, mutta en saa enää tuossa itse kunnolla unta, kun pieni ei pimeässä löydä nänniä ja kun se suusta tippuu pois, on pakko laittaa valot uudestaan päälle + laitettava nänni vauvan suuhun.
Tuossa kahden maissa jälleen tänne olkkariin palasin känisevän nyytin kanssa. Kun en itse unta hänen ollessa vieressä saa, niin parempi sitten olla yö täällä.
Usein tässä vaiheessa odotan aamua kuin kuuta nousevaa. Silloin annan pienen isälleen - itkipä hän tai ei ja menen lapsenhuoneeseen nukkumaan tunniksi tai pariksi. Kun koen, että en millään jaksa päivää mennä lävitse pienen kanssa väsyneenä.
( Eka tenava kun oli ns. pullolapsi, niin hänen kanssaan oli iisimpää. Söi 3 kertaa yöllä pullosta maitonsa ( lypsin omaa maitoa pulloon ) ja yöt nukkui oikein hyvin. Tämä toka on sitten täysin toista maata, mutta näistä yövalvomista huolimati oikein ihana piku murulainen. )