2
2-vuotiaan äiti
Vieras
Rakas 2-vuotiaamme siis kiukuttelee oikein lahjakkaasti. Saa kiukkukohtauksia heti, kun asiat eivät mene juuri hänen mielensä mukaan. Makaa maassa ja potkii ja huitoo. Lienee aika normaalia. Mutta ongelma on nyt siinä, että miehelläni ja minulla on melko erilaiset tavat suhtautua asiaan.
Esim. eilen lapsi suuttui, kun kesken juoksun nappasin hänet kiinni ja laitoin sukat paremmin jalkaan (jotta ei liukastuisi parketilla juostessaan). Tyttö heittäytyi maahan potkimaan ja sätkimään. Potkaisi siinä sitten lelukorinsa kumoon ja lapsen isä komensi lasta lopettamaan potkimisen. No, tyttö tietysti potki entistä enemmän ja jalat osuivat myös kirjahyllyyn. Lapsen isä komentaa yhä tiukemmin uudelleen . Lapsi säikähtää ja aloittaa aivan hysteerisen huudon ja jatkaa luonnollisesti potkimista.
Olen lapsen isän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tuota kirjahyllyä ei potkita yhtään, koska se on hieman hutera eikä sitä ole (pyynnöstäni huolimatta) pultattu seinään kiinni. Siksi meninkin ja siirsin huutavan ja potkivan lapsen kauemmas hyllystä ja menin seisomaan lapsen hyllyn väliin. Lapsen isä makasi parin metrin päässä sohvalla eikä hänelle tietenkään tullut mieleenkään siitä nousta. Hetken siinä seisottuani tyttö puski jalkojani ja halusi syliin (ei koskaan rauhoitu noista huutokohtauksista itsekseen ilman syliä). Aikansa vielä sylissä itkettyään ja kiemurreltuaan tyttö alkoi rauhoittua. Selitin, että äiti ymmärtää, että sinua harmitti, kun äiti keskeytti hyvän leikin laittamalla sukat uudelleen. Mutta että vaikka kuinka harmittaa, ei silti saa potkia niin, että tavarat kaatuvat ja menevät rikki. Ja että isi komensi siksi, ettei hylly kaadu ja sinuun satu. Lapsi kuunteli ja uskon, että ymmärsikin.
Mutta koskahan lapsen isä ymmärtäisi, että huutavaa ja potkivaa uhmaikäistä EI saa komentamalla/huutamalla lopettamaan??? Olen yrittänyt selittää, mutta mies hokee vain, että täytyyhän sen uskoa, että ei saa potkia jne. huutakoon vaikka aamuun asti tms. Olen aivan kypsä hoitamaan näitä tilanteita loppuun yksin. Ihan niin kuin kiukkuava 2-vuotias ei kävisi minunkin hermoilleni ihan riittävästi, en todellakaan kaipaisi enää lisäksi miestä, joka vain ja ainoastaan pahentaa tilanteita. Perheeseemme on tulossa toinen lapsi puolen vuoden päästä enkä käsitä, miten tästä kaikesta selvitään, jos ei mies vähitellen opi käsittelemään esikoista hiukan fiksummin. Antakaa siis vinkkejä, miten toimia!!
Esim. eilen lapsi suuttui, kun kesken juoksun nappasin hänet kiinni ja laitoin sukat paremmin jalkaan (jotta ei liukastuisi parketilla juostessaan). Tyttö heittäytyi maahan potkimaan ja sätkimään. Potkaisi siinä sitten lelukorinsa kumoon ja lapsen isä komensi lasta lopettamaan potkimisen. No, tyttö tietysti potki entistä enemmän ja jalat osuivat myös kirjahyllyyn. Lapsen isä komentaa yhä tiukemmin uudelleen . Lapsi säikähtää ja aloittaa aivan hysteerisen huudon ja jatkaa luonnollisesti potkimista.
Olen lapsen isän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tuota kirjahyllyä ei potkita yhtään, koska se on hieman hutera eikä sitä ole (pyynnöstäni huolimatta) pultattu seinään kiinni. Siksi meninkin ja siirsin huutavan ja potkivan lapsen kauemmas hyllystä ja menin seisomaan lapsen hyllyn väliin. Lapsen isä makasi parin metrin päässä sohvalla eikä hänelle tietenkään tullut mieleenkään siitä nousta. Hetken siinä seisottuani tyttö puski jalkojani ja halusi syliin (ei koskaan rauhoitu noista huutokohtauksista itsekseen ilman syliä). Aikansa vielä sylissä itkettyään ja kiemurreltuaan tyttö alkoi rauhoittua. Selitin, että äiti ymmärtää, että sinua harmitti, kun äiti keskeytti hyvän leikin laittamalla sukat uudelleen. Mutta että vaikka kuinka harmittaa, ei silti saa potkia niin, että tavarat kaatuvat ja menevät rikki. Ja että isi komensi siksi, ettei hylly kaadu ja sinuun satu. Lapsi kuunteli ja uskon, että ymmärsikin.
Mutta koskahan lapsen isä ymmärtäisi, että huutavaa ja potkivaa uhmaikäistä EI saa komentamalla/huutamalla lopettamaan??? Olen yrittänyt selittää, mutta mies hokee vain, että täytyyhän sen uskoa, että ei saa potkia jne. huutakoon vaikka aamuun asti tms. Olen aivan kypsä hoitamaan näitä tilanteita loppuun yksin. Ihan niin kuin kiukkuava 2-vuotias ei kävisi minunkin hermoilleni ihan riittävästi, en todellakaan kaipaisi enää lisäksi miestä, joka vain ja ainoastaan pahentaa tilanteita. Perheeseemme on tulossa toinen lapsi puolen vuoden päästä enkä käsitä, miten tästä kaikesta selvitään, jos ei mies vähitellen opi käsittelemään esikoista hiukan fiksummin. Antakaa siis vinkkejä, miten toimia!!