2-vuotiaan kiukuttelu

[miisa30]

Meillä on ihana 2-vuotias poika, jolla on uhmaikä päällä vaihtelevasti. Yleensä nämä ns. uhmakohtaukset menevät aika nopeasti ohi. Olemme kuitenkin nyt molemmat vanhemmat huomanneet mielenkiintoisen piirteen pojan kiukuttelussa. Kun poika on esim. isän kanssa kaksisteen koko päivän, hän käyttäytyy kuin enkeli. Mutta sillä sekunnilla kun äiti ilmestyy paikalle, alkaa kiukuttelu joka asiasta. Sama homma toistuu toisinpäin, eli kun hän on äidin kanssa päivän ja kun isä tulee kotiin esim. töistä, niin kiukuttelu alkaa. Tämä on välillä aika kypsyttävää, tuntuu, että emme voi perheenä tehdä mitään, koska silloin kiukuttelu on pahinta. Mistäköhän moinen käyttäytyminen johtuu, onko muilla vastaavaa?

 

[opihyrt5]

Meidän kotona oleva melkein 4-v kiukkuaa joka päivä töistä tulevalle isälleen...
Sama ilmiö toistuu usein isommillakin päiväkodista noudettaessa, lapsi tavallaan purkaa kiukkuna sen että "on jätetty", vaikka esim. päiväkodissa tai toisen vanhemman kanssa hyvin viihtyisikin, ilman mitään traumoja
Ei siis hätää, vaikka ei ole kiva tulla kotiin ja saada vihoja niskaansa, poika vaan omalla tavallaan osoittaa kiintymyksensä ja omien rakkaiden tärkeyden. Se kohta missä usein mennään metsään on aikuisen kiukkuinen reaktio (joka tietenkin on ihan inhimillistä) vaikka hetken sylitykset ja jakamaton huomio auttaisivat parhaiten tulevaisuutta ajatellen. Lapsi kiukkuaa viisaasti sille jonka tietää kumminkin rakastavan ehdoitta!
Päiväkotityöntekijänä töissä ollessa saa nähdä päivittäin myös aamureaktion, eli hillittömän huudon kunnes vanhempi on hävinnyt näkyvistä. Tavallaan viisaasti pieni lapsi ajattelee että kun huutaa niin onhan aina pieni mahdollisuus että rakas äiti tai isä ei lähtisikään...

 

[kiinnostavaa]

Meillä on ihana 2-vuotias poika, jolla on uhmaikä päällä vaihtelevasti. Yleensä nämä ns. uhmakohtaukset menevät aika nopeasti ohi. Olemme kuitenkin nyt molemmat vanhemmat huomanneet mielenkiintoisen piirteen pojan kiukuttelussa. Kun poika on esim. isän kanssa kaksisteen koko päivän, hän käyttäytyy kuin enkeli. Mutta sillä sekunnilla kun äiti ilmestyy paikalle, alkaa kiukuttelu joka asiasta. Sama homma toistuu toisinpäin, eli kun hän on äidin kanssa päivän ja kun isä tulee kotiin esim. töistä, niin kiukuttelu alkaa. Tämä on välillä aika kypsyttävää, tuntuu, että emme voi perheenä tehdä mitään, koska silloin kiukuttelu on pahinta. Mistäköhän moinen käyttäytyminen johtuu, onko muilla vastaavaa?

Tuon ikäinen lapsi ei osaa vielä ilmaista tunteitaan muulla tavalla joten hän osoittaa harminsa äidin/isän poissaolosta kiukuttelemalla.
Vanhempien ei pidä vihastua näistä kiukunpurkauksista sillä lapsen pitää saada näyttää tunteensa.
Seuraavalla kerralla kun lapsi kiukuttelee niin ja otapa poika syliin sano, että "sinulla on varmaan ollut kova ikävä minua" tai "ymmärrän, että sinua harmittaa kun olin niin kauan pois" tai yms. Näin opetat lapsesi tunnistamaan omat tunteensa koska lapsi ei itse tunnista niitä, hänellä on vaan epämääräinen paha olo.

Todennäköisesti lapsi alkaa itkeä kahta kovemmin mutta itku menee ohi nopeasti koska hän sai vapaasti näyttää tunteensa.

Sama pätee jos lapsi on esim. pettynyt johonkin asiaan niin todetaan ääneen lapselle, että olet varmaan nyt tosi pettynyt kun....jne.