Tee asioista leikkiä, ainakin vähäksi aikaa. Pukiessa alat hassuilemaan "hetkinen...mihinkäs tämä sukka pitikään laittaa...onkos tämä nyt paita vai housut...osaatko neuvoa?"
Nukkumaanmenostakin voi tehdä hauskaa: toki hampaat pestään, käydään pissalla mutta sitten voidaan vaikka yhdessä tehdä pesä peitosta ja mennään sinne pesään silittelemään toisiaan. Halitaan, pussaillaan ja puhutaan pehmoisella äänellä. Jutellaan päivän kivoista tapahtumista, mietitään seuraavaa päivää, muistellaan ystävien tapaamisia jne.
Meidän 2 vuotias tyttösemme on melkoisen "minä itte" mutta koskaan hän ei temppuile näissä perusjutuissa.
Aloin hömpöttelyt pukiessa jo ennen kuin hän edes keksi että voisi olla pukemisesta kanssani erimieltä. Nyt hän jo itse ehdottaa "vitsiä", kysyy paita kädessä "housuko" ja sitten itse puistaa päätään nauraen ja tuumaa "eikä ku paita, hassu".
Iltaisin kun mennään nukkumaan on joskus kyllä vähän tekemistä kun tyttö pyytää "silitä" (haluaa että päälakeaan silitetään) ja samantien "tapututa" (pitää taputella hellästi reittään) ja sitten tulee pyyntö "nannaaannaa" (hyräilen milloin mitäkin kappaletta naa naa, nan nan-sanoilla) ja hetken päästä olisi taas vuorossa silittäminen, taputtaminen ja laulaminen.... Mutta tätä kestää vain kymmenkunta minuuttia ja sitten tyttö tyytyväisenä nukahtaakin.
Pelkkä rauhallisuus ei aina auta, leikkiä kehiin niin johan vaan ainakin vähäksi aikaa lapsi hämmentyy niin että unohtaa temppuilut ja pääset sitten kiittelemään häntä nätistä suorituksesta.
Tsemppiä !
Oon yrittänyt pysyä rauhallisena, mutta nyt on alkanut pikku hiljaa leikkaan kiinni. Varsinkin tuo nukkumaanmeno. On väsynyt ku viedään nukkuun, mutta silti joudutaan taisteleen 1-3 h.. Sitten päivisin on väsynyt kun ei nuku tarpeeksi yöllä. Mitä mä teen? En jaksa enää tätä taistelua!