Auttakaa! 2-vuotiaan nukkumaanmeno yhtä riehumista ja huutoa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen

Vieras
Jätettiin kaksi viikkoa sitten tutti pois ja siitä lähtien nukkumisesta ei oikein ole tullut mitään. Omaan sänkyyn (on vielä pinnasänky) ei suostu menemään, riehuu meidän sängyssä ja siitä on sitten laitettu omaan sänkyyn ja siellä taas huutaa kurkku suorana vaikka miten oltais vieressä ja silittämässä. Mitä ihmettä teen? Jos jätän yksin omaan sänkyyn (kuten ennen nukahti) on huuto niin kamalaa etten voi pitkään olla poissa, sitten haluaa syliin ja siitä sänkyymme riehumaan. Lopulta nukahtaa meidän sänkyyn kun on ihan poikki, mutta vasta klo 23 tai parin tunnin päikkäreille nukuttamisen jälkeen... olen yrittänyt kovaa linjaa, joutuu heti riehumisesta omaan sänkyyn, mutta huutaa siellä kuin syötävä ja sama peli jatkuu. Jotenkin tuntuisi hurjalta huudattaa tuntia omassa sängyssään, mutta mitä muuta tässä voi tehdä? On kokeiltu iltasadut, laulut, unilelut jne. Mikään ei auta.
 
kokeile sitä huomaamattomuus juttua jota kauhukakarat ohjelmissa opetetaan. laitat lapsen nukkumaan, olet näkyvillä lapselle mutta et puhu mitään/tee mitään, nostat vaan lapsen aina takaisin sänkyyn. lopulta lapsi väsyy omaan toimintaansa.
 
Marjanah puhuu asiaa. Testattu on. Vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta tehokasta eikä tule huono omatunto, kun kerran on siinä läsnä rauhallisena ja aikuismaisena turvallisena ihmisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Päikkärit max 2 tuntia, nukkuisi enemmänkin. Huomaamattomuusjuttu kuulostaa hyvältä, mutta mitä teen kun lapsi vaan huutaa lohduttomasti sängyssään?

huutakoon, ei se siihen kuole, oppiipahan että huutamalla ei saa huomiota vaan sanomalla. ei 2v ole enää vauva.
 
puhu lapselle, että ei huutamisella ole mitään järkeä[/i], nukkuisi vaan. jos ei halua rauhoittua nukkumaan niin sitten ei nuku. sama käytäntö jos lapsi ei halua syödä, niin ei syö. seuraavalla ruokailulla jo tajuaa että kannattaa syödä edes vähän, eli kannattaa nukkua, koska kuitenki äiti herättää aamulla hoitoon...
 
Minäkin kannatan tuota huomaamattomuutta. Tai mitä se nyt sitten on. Pinnasängyssä nukkuvan kanssa se on vielä helppoa, jos lapsi ei pääse sieltä sängystä itse pois. Minäkin kuulun niihin äiteihin, joilla ei psyyke kestä kuunnella pahaa itkua kauaa. Joten mun on helpompi olla, kun tiedän että olen läsnä ja tuon turvaa lapselle, mutta lapsi saa/joutuu kuitenkin rauhoittumaan ja nukahtamaan itse. Meillä poika on aluksi riehunut ja protestoinut, mutta se ei tunnu minusta niin pahalta kun olen samassa huoneessa. Sitten poika on pikkuhiljaa rauhoittunut, ja saattaa tyytyväisenä leikkiä ja lauleskella itsekseen siinä sängyssään, kunnes nukahtaa. Se on ihanaa. Kun olen lapsen huoneessa, vältän katsekontaktia ja puhumista. Pahimpia itkuja voin tyynnytellä puheella, mutta en mene koskemaan, koska silloin lapsi haluaa vain enemmän pois sängystä. Tai luulee, että nyt äiti ottaa syliin, ja sitten pettymys ja raivo onkin entistä suurempaa. Sillä raivoahan se enemmän tuon ikäisellä on, kuin mitään hätää tai pelkoa, varsinkin kun äiti on kuitenkin samassa huoneessa eli lapsi ei ole yksin. Teen itseni vain mahdollisimman tylsäksi seuraksi ja olen kuin en huomaisi lapsen temppuja ja kiljumisia, jopa kikatuksia. Aika pian se lapsi oppii itse rauhoittumaan, ja äidille jää tosi hyvä mieli.

Tsemppiä!
 
Meillä kerrotaan vaan rauhallisesti, että EI AUTA, hyvää yötä ja annetaan huutaa. Huuto loppui vkon jälkeen. Pariin otteeseen vielä yritti, mutta nukahti kyllä heti melkein. Nykyään kertoo itse jo hampaiden pesun jälkeen että **** menee nukkumaan :) rutiinit toimivat. Ja kyseessä siis 2-vuotias!!
 

Yhteistyössä