2-vuotiaan yöraivarit

[miten toimia?]

Löytyisiköhän täältä neuvoja. Meidän 2-vuotialla on alkanut esiintyä uhmakohtauksia ja ne kait kuuluvatkin jo tämän ikäisen normaaliin kehitykseen. Mieltäni askarruttaa kuitenkin ennen hyvin yönsä nukkuneen tytön yölliset raivarit. Lapsemme saattaa herätä esim. 03.00 yöllä ja huutaa äitiä paikalle, kun menen katsomaan mikä hätänä tyttö saa uhmakohtauksen ja huutaa äiti pois, isä tänne. Kun isä menee seuraavan kerran katsomaan sama toistuu. Lapsi itkee ja raivoaa ihan tosissaan jopa 20 minuuttia ja mikään ei auta tai kelpaa. Viime yönä annoin sitten pullon maitoa ja rauhoittui. Mistä mahtaa olla kyse? Onko normaalia ja miten näissä yöllisissä hässäköisä tulisi toimia, mikä on oikea tapa? Pitää väkisin rimpuilevaa lasta sylissä vai antaa huutaa sängyssä ja seistä itse rauhallisesti vieressä? Jättää yksin sänkyyn raivoamaan? Elämässämme ei ole tapahtunut mitään muutoksia ja samat vanhat rytmit ja iltatoimet jne. on edelleen käytössä. Onko muilla ollut samaa? Miten lapsen kehitystä voi tällaisessa tukea, että yömme jälleen rauhoittuisivat. Päivällä esiintyvät uhmakohtaukset menevät paljon helpommin ohi. Kiitti, jos joku jaksaa vastata!

 

[äiti kans]

1. onko lapsellasi astmaa? se tuottaa kehoon adrenaliinia ja saattaisi ilmentyä noin.

2. ota selvää mitä kauhukohtaus
http://uni.ego.fi/tapahtuu_2.html

ja voiko olla jo kaksi vuotiaalla?

3. uhmaikä voi olla, mutta asiantuntija tietää voiko ilmetä yöllä.

neuvoni: kysy terveydenhoitajalta. jos jatkuu niin lääkärille jos ei selviä pian.

 

[Ihan tavallista ja tuttua]

Meillä ihan samaa. Olen kysellyt asiasta ja huomannut olevan yleistä. Meilläkin on niin, että koskettaminen vain pahentaa. Annan lapsen riehua, mutta katson vieressä ettei satuta itseään - ja rauhoittelen ehkä sanallisesti. Kohtaus päättyy nukahtamiseen. Lapsi työstää myös monia asioita nukkuessaan, ja ne voivat tulla uniinkin.

Kauhukohtaus on jotain ihan muuta, neuvolasta ei kannata kysyä - eivät ne mitään nukkumisen asiantuntijoita ole, valitettavasti.

Kyllä se ajan kanssa menee ohi. Meillä kestivät (ainakin tällä erää) ehkä kuukauden.

 

[jkalf]

Joo, tuntuu että tätä "yöuhmaa" ei virallisesti ole, mutta meillä on ja monella muullakin tuttavalla. Mielestäni eroaa selvästi kauhukohtauksesta ja on tosiaan sellaista kiukkua, ihan samanlainen uhmisraivari kun hereilläkin. Meillä kosketus pahentaa joten olen paikalla ja odotan. Mutta olen siis siinä "turvana" vaikka en mitään teekään.

 

[kärsivällisyyttä]

Meillä myös samanlaisia kohtauksia,poika 2 v 3kk. Olen siinä vieressä sängyssä,mutta en tee mitään,vaan annan raivota aikansa ja sit se tulee kainaloon tai rauhoittuu itsekseen. Raivokohtaus alkaa 3-4 aikaan yöllä ja saattaa kestää jopa yli puoli tuntia:/ Vaatiihan se paljon ja olen ollu jo ihmeissään,kunnes luin tästä et kohtalotovereita on. Toivottavsti hellittää,nyt kestäny jotain viikon,muutaman yön nukkunut välissä rauhallisesti.